Operaatio Ranch Hand oliYhdysvaltojen toteuttama operaatio, jonka aikanaVietnamin sodassa levitettiinkasvimyrkkyjä. Tarkoituksena oli riistäävietkongin taistelijoilta mahdollisuus käyttää tiheitä viidakkoja joukkojen kätkemiseen sekä estää joukkojen ruokahuolto peltoja myrkyttämällä. Yksi käytetyistä myrkyistä oliAgent Orange, joka tuli tunnetuksi terveyshaitoistaan, sillä se aiheutti esimerkiksi epämuodostumia lapsille. Myrkkyjen levityslentoja tehtiin 1962–1971, ja ne päättyivät julkiseen vastustukseen sekävietnamisointiin.
Kasvimyrkkyjen käytön idea sotilaallisessa mielessä oli estää vihollisen joukkoja käyttämästä kasvillisuutta joukkojensa kätkemiseen, minkä lisäksi niillä estettäisiin ruokakasvien saatavuus. Yhdysvalloissa asevoimilla oli kokemusta niiden käytöstä jo ennen Vietnamin sotaa.[1]
Vuonna 1959 järjestettiin koekäyttöCamp Drumin tukikohdallaNew Yorkissa. Tätä seurasi tuolloisen varapresidenttiLyndon Johnsonin vierailuVietnamissa toukokuussa 1961.Vietnamin tasavallan eli Etelä-Vietnamin johtajaNgô Đình Diệm vaati Yhdysvalloilta apuaVietkongin toimintaa vastaan. Johnsonin vierailun jälkeen perustettiin amerikkalais-vietnamilainen sissisodan vastaisen toiminnan keskus. Sen päätavoite oli tutkia kasvimyrkkyjen käyttöä sissisodan vastaisessa toiminnassa. Toimintaa johti Yhdysvaltojen armeijan kemikaallisen sodankäynnin keskuksen varajohtaja tohtori James Brown.[1]
Vietnamissa erityinen ongelma oli vietkongin joukkojen kyky käyttää tiheää viidakkoa. Etelä-Vietnamin kasvillisuudesta tiedettiin kuitenkin vain vähän. Kasvimyrkkyjen levitykseen oli olemassa pieni Special Aerial Spray Flight -ryhmä eli SASF. Sen käytössä oli jo kovin vanhentuneitaDouglas C-47 -lentokoneita, joita oltiin vasta päivittämässäFairchild C-123 Provider -koneisiin. Joitakin kokeiluja tehtiin maasta käytettävillä suihkuilla jaSikorsky H-34 Choctaw -helikoptereilla. Brown päätti kuitenkin suositella SASF:n siirtoaLangley Air Force Base -lentotukikohdastaVirginiasta Vietnamiin.[1]
28. marraskuuta 1961 kuusi SASF:n C-123-konetta lähti kohti Etelä-Vietnamia osana Yhdysvaltojenoperaatio Farm Gatea. Koneisiin oli asennettu tuhannengallonan MC-1-kasvimyrkkysäiliöt, joilla tapahtui varsinainen levittäminen. Koneet tulivat myöhemmin tunnetuksi nimellä UC-123B. PresidenttiJohn F. Kennedy hyväksyi kasvimyrkkyjen käytön Vietnamissa virallisesti 30. marraskuuta 1961.[1]
Koneiden saapuminen Etelä-Vietnamiin myöhästyi ja ne olivat joitakin kuukausiaFilippiineillä. Viimein 7. tammikuuta 1962 ensimmäiset kolme konetta saapuivatSaigoniinTân Sơn Nhứtin lentokentälle. Koneiden miehistöt olivat väliaikaisella 90 päivän komennuksella ja varsinaiset operaatiot alkoivat 12. tammikuuta. Ensimmäinen tavoite oli tuhota kasvillisuutta Saigonista pohjoiseen johtavan maantien ympäriltä. Myöhemmin operaatiot laajenivatmangroverämeiköilleMekongjoen suistolla. Käytettyjä kasvimyrkkyjä olivat aluksiAgent Purple jaAgent Blue. Myrkyille oli asevoimien käytössä annettu nämä koodinimet. Niiden teho oli odotettua huonompi. Myös lennot itsessään osoittautuivat hyvin vaaralliksi. Jotta tehokas levittäminen olisi mahdollista, lentokoneiden tuli lentää hitaasti, matalalla ja suoraan, minkä teki niistä hyvin haavoittuvaisia paitsi ilmatorjunnalle, mutta myös jopa tavallisille käsiaseille. Sodan aikana taktiikkaa sovellettiin jonkin verran, mutta pääpiirteissään lentotehtävät kasvimyrkkyjen levittämiseksi pysyivät vaarallisina koko sodan ajan.[1]
Vuonna 1962 Vietnamissa olleet kolme konetta tekivät 50 levityslentoa. Niiden määrä lisääntyi seuraavina vuosina. 1963 tehtiin jo 1 087 lentoa ja vuonna 1964 273. Tehtävät paitsi lisääntyivät, mutta muuttuivat myös hankalemmiksi ajan kuluessa. Lentoja alettiin tehdä pääasiallisten kulkuväylien ulkopuolella esimerkiksi vuoristoissa.Tonkininlahden välikohtauksen jälkeen lokakuussa 1964 kohteiksi tulivat myös viljelmät. Aikaisemmin niiden myrkytyksestä olivat olleet vastuussa vain etelävietnamilaiset helikopterilentäjät. Viljelmiä vastaan iskeminen oli entistä monimutkaisempaa, koska niille oli osuttava tarkemmin ja kohteena olleet viljelmät sijaitsivat esimerkiksi laaksoissa tai viidakkoaukeilla. Viljelmien tuhoamisen tarkoituksena oli estää vihollisen taistelijoiden ruokahuolto. Tehtäviä varten saatiin neljäs kone joulukuussa 1964.[1]
Vuonna 1965 lyhyemmän komennuksen miehistöt korvattiin täyden vuoden komennuksen miehistöillä. Saman vuoden marraskuussa saatiin myös kolme uutta konetta. Osa koneista alkoi operoidaHồ Chí Minhin huoltotietä vastaanĐà Nẵngin lentotukikohdalta. Agent Bluen ohella oli alettu nyt levittämään myös halvempaa myrkkyä koodinimeltäänAgent Orange.[1] Agent Orangesta tuli levitetyin eri kasvimyrkyistä. Se koostui kahdesta eri keskenään sekoitetusta myrkystä dieseliin tai bensiiniin sekoitettuna. Sivutuotteena sekoituksesta syntyi myös hyvin myrkyllistädioksiinia. Dioksiinit voivat aiheuttaa ihmisissä sairauksia ja epämuodostumia syntyvillä lapsilla. Levityksen kohdealueen kasvisto kuoli kahden viikon sisällä kasvaen uudelleen vasta aikaisintaan seuraavalla sadekaudella. Useammat levityskerrat saattoivat tuhota kasvillisuuden kokonaan. Dioksiinit siirtyivät puolestaan maaperään.[2]
Koneiden määrä jatkoi nousuaan seuraavien vuosien aikana. Vuonna 1966 niitä oli 14, vuonna 1968 25 ja vuonna 1969 33. Lokakuussa 1966 osasto sai uuden nimen 12. Air Commando Squadron ja sen päätukikohta siirrettiinBiên Hòan lentotukikohdalle. Kasvimyrkkyjen levityslentoja tehtiin vuonna 1965 897. Huipussaan lennot olivat vuonna 1968, jolloin lennettyjä tehtäviä oli 5 745.[1] Lennoilla myrkytettiin kaikkiaan noin 500 000eekkeriä etelävietnamilaista viljelymaata.[2] Ajoittain yksikön lentäjät tekivät myös muita tehtäviä, kuten tarvikkeiden kuljetusta.[1]
Vuonna 1969 YhdysvaltojenNational Cancer Institute julkaisi puolustusministeriölle viisi vuotta kestäneen tutkimuksen, jonka mukaan kasvimyrkkyjen käytöllä oli huomattavia terveysvaikutuksia. Tutkimus vahvisti jo tunnettujen alustavien tutkimusten tulokset. Kasvimyrkkyjen käyttö oli alkanut saada myös huomattavaa julkista kritiikkiä.[1]
Sodan vastainen liike otti kohteekseen esimerkiksi kasvimyrkkyjä valmistavat yritykset, kutenMonsanto jaDow Chemical Company.[2] Nämä seikat yhdistettynävietnamisaation eli Yhdysvaltojen pyrkimykseen erottautua sodasta johtivat operaatio Ranch Handin lentotehtävien laskuun. Vuonna 1970 käytössä oli enää kahdeksan konetta, jotka toimivatPhan Rangin lentotukikohdalta. Agent Orange oli korvattu tehottomammallaAgent Whitella. Viimeiset kolme kasvimyrkkyjen levityslentoa tehtiin 7. tammikuuta 1971.[1] Kasvimyrkkyjen käyttöä käsiteltiin yhdysvaltalaisissa oikeusistuimissa kemiallisen aseiden käytön kiellon saralla. Oikeusistuimien kanta oli kuitenkin, että operaatio Ranch Hand ei rikkonut tällaisia kieltoja, koska sen kohde oli vain kasvillisuus.[2]