Onni Evert Peltonen (27. elokuuta1894Jyväskylän maalaiskunta −11. syyskuuta1969Jyväskylä) oli suomalainen veturinkuljettaja jasosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.
Peltosen vanhemmat olivat seppäJoonas Peltonen jaHenriikka Juusonen. Käytyään kansakoulun Peltonen oli metallimiehenä ja rautasorvaajana vuoteen1919 saakka.Valtionrautateillä Peltonen toimi ylimääräisenä veturinlämmittäjänä1919–1921 ja vakinaisena lämmittäjänä1921–1930. Suoritettuaan veturinkuljettajan tutkinnon1924 hän oli vt. veturinkuljettaja noin viisi vuotta ja sitten II luokan veturinkuljettaja1930–1940 ja I luokan1940–1953. Peltonen oli myös Jyväskylän maalaiskunnan kunnallinen ammattientarkastaja1930–1935.
Peltonen oli SDP:n kansanedustajana1933–1962 Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä valittuna. Politiikan eturiviin hän nousi 1945 tultuaan valituksi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän oli eduskunnan toinen varapuhemies1958. Ministerinä Peltonen toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinäPaasikiven III hallituksessa 1945–1946 ja sosiaaliministerinäPekkalan hallituksessa 1948. Hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriFagerholmin hallituksessa 1948–1950,Kekkosen II hallituksessa 1951 jaKekkosen III hallituksessa 1951–1952. Viimeksi Peltonen oli sosiaaliministerinäKekkosen V hallituksessa 1954–1956. Peltonen oli jäsenenä Suomen ja NeuvostoliitonYYA-sopimusneuvotteluissa maalis-huhtikuussa 1948.
Hallituksen jäsenenä hän vastustisotasyyllisten tuomioita 1946 (eriävä mielipide hallituksen pöytäkirjaan) ja 1948YYA-sopimuksen sotilaallista osaa.[1] Presidentti Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa keskusteluja Peltosen kanssa päiväyksillä 4.3.1948 ja 9.3.–11.3.1948:Peltonen - - ei voi olla mukana tekemässä sotilasliittoa - - sekä 13.4.1948- - ottaen kaikki asianhaarat huomioon hän hyväksyy sopimuksen.[2]
Peltonen oli presidentin valitsijamiehenä vuosien1931,1937,1940,1943,1950 ja1956 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi aluksi lyhyen kauden 1920-luvulla Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana ja myöhemmin pitkään Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsenenä.
SDP:n 1950-luvun puoluehajaannuksessa Peltonen arvosteli riidan molempia osapuolia. Hänen johtamansaJyväskylän työväenyhdistys pyrki tasoittelemaan riitaa ja antamaan tilaa molemmille riitapuolille. Kun lopulta oli valittava jompikumpi puoli, Peltonen valitsi ns. leskisläiset eli puolueen enemmistön.
Peltonen vapautettiinvaltakunnanoikeudessa1953 syytteestä niin sanotussasalaputkijutussa.[3] Syytteen vuoksi hän kuitenkin erosi ministerin tehtävästä.[4]
| Edeltäjä: Eero Wuori Lauri Kaijalainen Martti Miettunen | Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1945−1946 1948−1950 1951−1952 | Seuraaja: Lauri Kaijalainen Martti Miettunen Eemil Huunonen |
| Edeltäjä: Tyyne Leivo-Larsson | Suomen sosiaaliministeri 1954−1956 | Seuraaja: Eino Saari |
