Ondes Martenot ([ɔ̃d maʁtəno];ransk. ’Martenot’n aallot’) on koskettimistollinensähkösoitin. Soittimen keksi ranskalainenMaurice Martenot (1898–1980) vuonna 1928, ja se on yksi varhaisimmista elektronisista soittimista. Ondes Martenot muistuttaa ulkoisestisähköurkuja, mutta on teknisesti läheisempää sukuathereminille. Ondes Martenot’n soittaja onondisti.[1]
Ondes Martenot tuottaa äänenoskillaattoreilla, joiden tuottama signaali ohjataan vahvistimille. Soittimen koskettimien edessä on lanka, johon kiinnitettyä rengasta liikuttamalla soittaja kontrolloi äänen taajuutta. Soittajan vasemmalla puolella onulosvedettävä laatikko, jossa sijaitsee ondes Martenot’n kontrollipaneeli: siinä on säätimet äänenvoimakkuudelle ja värille, joita soittaja käyttää vasemmalla kädellään. Thereminin tavoin ondes Martinet on monofoninen (yksiääninen) soitin. Ensimmäisissä soittimissa koskettimisto ei ollut toimiva vaan oli vain soittajan visuaalisena apuna. Myöhempiä malleja voitiin soittaa myös koskettimilla, ja koskettimistoa sivusuunnassa liikuttamalla voidaan tuottaavibratoa: vastaavaa toimintoa on myöhemmin käytetty joissain syntetisaattoreissakin. Soittimeen oli saatavilla neljä erilaista kaiutinta (diffuseur). Ondes Martenot’n ääntä on kuvattu ”eteeriseksi” tai ”aavemaiseksi valitukseksi”.[2]
Maurice Martenot kehitti soittimen 1920-luvulla perustuen sodanaikaisiin kokeiluihinsa radioiden oskillaattoreilla. Ensimmäinen soitin esiteltiin julkisesti huhtikuussa 1928. Siinä soittaja seisoi soittimen takana, kontrolloiden äänenkorkeutta pitkän langan avulla[3], mutta myöhempiä versioita soitettiin istualtaan.
Ranskassa ondes Martenot sai kohtuullisen suosion klassisessa musiikissa. Ensimmäinen soittimelle sävelletty teos oliDimitrios Levidisin (1885–1951)Poème symphonique pour solo d’Ondes Musicales et Orchestre op. 43B samalta vuodelta. Sen jälkeen monet säveltäjät, kutenOlivier Messiaen,Giacinto Scelsi,Marcel Landowski,Tristan Murail jaEdgar Varèse, ovat käyttäneet sitä teoksissaan. Ensimmäisen tunnetun Ondes Martenot -konserton sävelsiAndré Jolivet vuonna 1947. Ondes Martenot’ta käytettiin myös elokuvamusiikissa, tunnetuimpia näistä ovat muun muassaArabian Lawrence (1962)[4],Haamujengi (1984)[5] jaHiidenpata (1985).[6] Populaarimusiikissa ondes Martenot’ta on käyttänyt muun muassaRadiohead.
Maailmanlaajuisesti ondes Martenot on jäänyt harvinaiseksi soittimeksi. Martenot ei koskaan lisensoinut sen tuotantoa, vaan valmisti ne tilaustöinä työpajassaan. Soitin oli kallis ja hankalasti siirrettävä sekä helposti särkyvä.[7][8] Alkuperäisten ondes Martenotien tuotanto loppui 1988, ja arvioitu valmistusmäärä on alle 300 soitinta. 2000-luvulla on kuitenkin valmistettu jonkin verran uusia soittimia[9], lisäksi on valmistettu syntetisaattoreita, jotka jäljittelevät ondes Martenot’n kontrolleja ja ääntä.[10]
