Väinö Nuorteva | |
---|---|
![]() Väinö Nuorteva 1930-luvun puolivälissä | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Väinö Albert Nuorteva |
Syntynyt | 12. joulukuuta1889 Mäntsälä,Suomi |
Kuollut | 4. helmikuuta1967 (77 vuotta) Helsinki,Suomi |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | kirjailija,pakinoitsija,toimittaja |
Vanhemmat | Karl Emil Nyberg |
Kirjailija | |
Salanimi | Olli |
Tuotannon kieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Infobox OK |
Väinö Albert Nuorteva (vuoteen 1919Nyberg;12. joulukuuta1889Mäntsälä –4. helmikuuta1967Helsinki) olinimimerkilläOlli tunnettu suomalainen pakinoitsija, toimittaja ja kirjailija. Nuorteva aloittipakinoinninYlioppilaslehdessä 1914 ja toimiUuden Suomen toimittajana ja pakinoitsijana 1922–1964. Hän on tunnetuimpia suomalaisia pakinoitsijoita ja yli 10 000 pakinallaan myös kaikkien aikojen tuotteliain.[1]
Väinö Nuorteva syntyi 1889Mäntsälässä apteekkari Karl Emil Nybergin pojaksi. Isä kuoli, kun poika oli 14-vuotias, ja perhe muutti Helsinkiin. Nuorteva valmistui maisteriksiHelsingin yliopistosta 1914 pääaineenaankansatiede. Valmistuttuaan hän työskenteliEteläsuomalaisen osakunnan kuraattorina ja suunnitteli väitöskirjaa kansanrunoudessa käytetystä huumorista. Pakinoitsijanuran käynnistyttyä hän kuitenkin hylkäsi akateemiset suunnitelmansa.
Nuorteva kirjoitti ensimmäiset pakinansa nimimerkillä OlliYlioppilaslehteen 1914. Hän toimi lehden vakituisena pakinoitsijana vuoteen 1917, jolloin hän siirtyiUusi Päivä -lehteen ja sittemminIltalehteen. 1922 Nuortevasta tuliUuden Suomen pakinoitsija, ja hän pysyi lehden palveluksessa 42 vuotta. Ollin pakinoita kuvittivatToivo Vikstedt,Germund Paaer jaErkki Koponen.
Ensimmäinen pakinakokoelmaMustapartainen mies herättää pahennusta julkaistiin 1921. Kaikkiaan kokoelmia painettiin yli kaksikymmentä, viimeisenäPilkillä pilkkaillen vuonna 1965. Sota-aikana hän kirjoitti propagandistisia venäläispakinoita ja julkaisi ne kokoelmassaVot, Iivana eli 49 juttua neuvostoryssistä (1942), joka kiellettiin sodan jälkeen.[1] Eläkkeelle jäätyään Nuorteva valikoi tuotannostaan parhaat pakinansa ja julkaisi ne kaksiosaisessa kokoomateoksessaValitut tekoset (1964). Vuonna 1965 hän luki eräitä pakinoitaan äänilevylle, joka ilmestyi Otavan kirjallisten äänilevyjen sarjassa. Hänen kuolemansa jälkeen kokoelmia on tehty useampia.
Väinö Nuorteva jäi eläkkeelle pakinoitsijan työstä 75-vuotiaana vuonna 1964 ja saiprofessorin arvonimen.[2] Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.
Väinö Nuortevan pojista tuliHelsingin yliopiston professoreita:Pekka Nuorteva oli ympäristönsuojelun jaMatti Nuorteva maatalous- ja metsäeläintieteen professori.
Ollin novellimaisten pakinoiden erikoispiirre on se, ettei hän koskaan maininnut todellisia henkilöitä tai puuttunut päivänkohtaisiin tapahtumiin. Hän käytti päähenkilöinään kuvitteellisia hahmoja ja vitsaili laajempien teemojen, kutenbyrokratian,suomen kielen tai pikkuporvarillisen elämäntavan kustannuksella.
Yksi Ollin huumorin kulmakivistä on valtiollisen byrokratian kustannuksella pilaileminen. Ollin tunnetuin hahmo on Mustapartainen mies, joka seikkailee valtion virastojen sokkeloissa ja hämmästelee byrokratian koukeroita. Yksi byrokratiahuumorin muoto oli myös parodiset kaavakkeet, kuten ”Selvitys luonnollisen henkilön nauttimasta seinäpaperiedusta”, joka on täytettävä, jos haluaa tapetoida huoneensa uudelleen, ja jossa tiedustellaan muun muassa vanhan tapetin pinta-alaa ja tilavuutta sekä siinä olevien tahrojen määrää ja laatua.[3]
Toinen Ollin perusaiheista oli suomen kieli. Hän otti pakinoissaan kantaa kielikiistoihin ja vastusti sekävierassanojen käyttöä että liioiteltua oikeakielisyyttä. ”Mustapartainen mies” -pakinat sisälsivät taiturimaista kielellä leikittelyä ja absurdeja kielikuvia sekä tahallista kieliopin rikkomista. Kielellisen leikittelyn areenalla olivat myös Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturin reportaasit, joissa pilkataan kielellistä hienostelua. Erikoisuuskirjeenvaihturi kirjoittaa mutkikasta ja liioitellun hienostunutta tekstiä, joka lipsuu paikoin lähes käsittämättömäksi. Samaan sarjaan kuuluvia hahmoja ovat myös huonoa lyriikkaa kirjoittava runoilija Otso Kirjosiipi (”Joutsen kaartaa lumikaulaa / auton alla kumi laulaa”) sekä yksityisajattelija Manasse Olotilanne, jonka alaa ovat parodiset mietelauseet ja aforismit. Ollin kielipeleistä ovat jääneet elämään muun muassa sanauutisoida (alkuaanuudisoida) sekä lauserakenne ”mitä olette mieltä” (pitää olla ”mitä mieltä olette”), jotka kumpikin oli alkuaan tarkoitettu parodioiksi.[4]
Kolmas Ollin pakinoiden perustyyppi ovat ”Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen” -pakinat. Niiden päähenkilöt ovat kaksi huonetovereina asuvaa poikamiestä, joista toinen on pakinoitsijan omakuva ja toinen hänen ystävänsä Kalle Niemeläinen, ja niissä kuvataan tämän epäkäytännöllisen kaksikon arkipäiväisiä puuhia. Samoissa pakinoissa esiintyy myöskamreeri Jakari, töölöläinen virkamies ja perheenisä, jonka kautta naureskellaan pikkuporvarilliselle elämäntyylille. Näiden tarinoiden kieli on niukempaa ja hillitympää kuin ”Mustapartainen mies” tai ”Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturi” -pakinoissa.[1][5]
Pakinat usein huipentuvat lopussa. Ollille ominainen liioittelu näkyy pakinasta ”Halvempaa”, jossa kauppias ei suostu ottamaan takaisin mustapartaisen miehen tyhjiä pulloja:
Myöhemmät kirjallisuudentutkijatkenen mukaan? ovat kiinnittäneet huomiota Ollin arvokonservatiiviseen maailmankuvaan. Hänen pakinoissaan suurin uhka tavalliselle ihmiselle on valtio ja senbyrokratia, ja hän kirjoittaa irvokkaita kuvauksia siitä, mitä tapahtuisi, jos tavaratalot tai apteekit muuttuisivat valtion virastoiksi. Eräässä Ollin pakinassa joulu on mennä pieleen, koskaJoulupukki on liittynytammattiyhdistykseen eikä suostu tekemään töitä liiton määräysten vastaisesti. Myös hänen keskiluokkaa ivailevat pakinansa ovat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, eikä hän kyseenalaista perittyjä arvoja tai käsityksiä.
Suomalainen Sanomalehtimiesliitto jakaa Nuortevan pakinoitsijanimimerkin mukaan nimettyjäOlli-palkintoja merkittävästä journalistisesta työstä.[7]