Oikeistopoikkeama (ven.Пра́вый укло́н,Pravyi uklon) oli nimitysNeuvostoliiton kommunistisessa puolueessa 1920-luvun lopulla niille henkilöille, jotka eivät kannattaneetviisivuotissuunnitelmiin liittynyttä nopeaavaltiojohtoista teollistamista jamaatalouden kollektivisointia, vaan vaativat jatkamaanNEP-kaudenmarkkinavetoista talouspolitiikkaa.Nikolai Buharinin johtamaa ryhmää on kutsuttu myösoikeisto-oppositioksi (Пра́вая оппози́ция,Pravaja oppozitsija).
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa käytiin koko 1920-luvun ajan kiistelyä siitä, miten pitkälle talonpoikien yksityistä kaupankäyntiä suosinutta NEP-politiikkaa tulisi jatkaa.Lev Trotskin johtamavasemmisto-oppositio vaati äänekkäästi NEP:stä luopumista ja valtiojohtoista teollistamispolitiikkaa, kun taasGrigori Zinovjevin,Lev Kamenevin jaJosif Stalinin muodostama puolueen johtotroikka halusi toistaiseksi jatkaa NEP-linjaa. Aiemminvasemmistokommunistina tunnettu puoluejohdon jäsen Nikolai Buharin kääntyi 1920-luvun puolivälissä intohimoiseksi NEP-politiikan kannattajaksi ja julisti yksityisen liiketoiminnan suosimisen olevan oikea tie sosialismia kohti. Hänen mukaansa talonpojille tuli toistaa iskulausetta ”Rikastukaa!”. Buharin tukijoineen auttoi Stalinia syrjäyttämään ja lopulta tuhoamaan vasemmisto-opposition vuosina 1927–1928. Pian tämän jälkeen Buharinin ja Stalinin liitto kuitenkin hajosi, sillä johtoaseman saavuttanut Stalin päätti luopua NEP-politiikasta, jonka hän katsoi olevan syynä neuvostotalouden ja -yhteiskunnan kohtaamiin ongelmiin.[1]
Stalin käynnisti vuonna 1928 maatalouden kollektivisoinnin ja viisivuotissuunnittelun, jotka käytännössä lakkauttivat kaiken yksityisomistukseen perustuneen liiketoiminnan. Stalinin uusi linja muistutti juuri tuhotun vasemmisto-opposition vaatimuksia. Uutta linjausta vastustamaan nousivat puoluejohdosta Buharinin ohella muun muassakansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaAleksei Rykov, ammattiliittojen keskusneuvoston puheenjohtajaMihail Tomski jaMoskovan puoluejohtajaNikolai Uglanov. Buharin, Rykov ja Tomski olivatpolitbyroon jäseniä ja Buharin myösPravdan päätoimittaja, joten uutta oppositioryhmää ei voitu suoralta kädeltä vaientaa. Politbyroon kokous huhtikuussa 1928 hyväksyi Buharinin kantaa myötäilleen päätöslauselman, jossa moitittiin maatalouden kollektivisoinnissa tapahtuneita väkivaltaisia ylilyöntejä, jakeskuskomitea päätti heinäkuussa 1928 hänen aloitteestaan nostaa valtion talonpojille viljasta maksamaa hintaa. Marraskuussa 1928 Stalin kuitenkin ajoi läpi päätökset, jotka palauttivat hänen linjansa. Hän myös mustamaalasi Buharinia viitaten siihen, että Buharinilla oli taipumus tukeutua ei-kommunistisiin asiantuntijoihin ja näiden mielipiteisiin.[2]
Tammikuussa 1929 Buharinin, Rykovin ja Tomskin julistettiin muodostaneen vahingollisen puolueen sisäisenryhmäkunnan ja oikeistopoikkeaman. Sanavalinnalla ”poikkeama” tarkoitettiin luultavasti sitä, ettei Buharinin ryhmää voinut vielä kutsua järjestyneeksi oppositioksi. Kevään 1929 aikana ”oikeistolaiset” syrjäytettiin korkeista asemista. Oikeisto-opposition kukistumisen sinetöi Buharinin erottaminen politbyroosta marraskuussa 1929. Hän vältti puolueesta erottamisen ilmoittamalla hyväksyvänsä jatkossa puolueen virallisen linjan.[3]Stalinin puhdistusten aikana Buharin, Rykov ja Tomski julistettiin kesäkuussa 1937 vakoojiksi ja valtion vihollisiksi.[4] Buharin ja Rykov tuomittiin kuolemaannäytösoikeudenkäynnissä vuonna 1938 ja teloitettiin, Tomski oli tehnyt itsemurhan jo vuonna 1936.