Tataarit rakensivat 1300-luvulla alueelle kauppapaikan ja kylän, jonka nimi oli Kadtšbei (ven.Качибей). Tämä mainitaan kirjallisissa lähteissä vuodelta 1415.[2][1] Myöhemmin alueella oli turkkilainen linnoitus Hadžibei (ven.Хаджибей) lähellä Jeni-Dunjaa (ven.Ени-Дунья). Linnoitus jäi sodan seurauksena venäläisten haltuun vuonna 1789.[9]
Vuonna 1794 tsaaritarKatariina Suuri määräsi Odessan kaupungin perustettavaksi 1793 perustetun venäläislinnoituksen yhteyteen. Uuden sota- ja kauppasataman kautta voitiin varmistaa Venäjän yhteys Mustallemerelle.[9] Kaupungille annettiin nimi antiikin ajanOdessoksen kaupungin mukaan, koska sen luultiin sijainneen samalla paikalla, mahdollisesti sekaannuksesta Ordessokseen; nykyisin sen tiedetään kuitenkin sijainneenBulgarianVarnan paikalla.[10][11][12]
Kaupunki kuului vuosina 1802–1920 Venäjän keisarikunnanHersonin kuvernementtiin. Kasvun lisäämiseksi Odessalle annettiin vapaakaupunkioikeudet vuosille 1817–1859.[9] Odessasta oli 1800-luvun loppuun mennessä kehittynyt hyvin vilkas kauppapaikka. Vuonna 1894 Odessa oli kooltaan ja taloudelliselta vahvuudeltaan Venäjän keisarikunnan neljänneksi merkittävin kaupunkiPietarin,Moskovan jaVarsovan jälkeen. Kaupungin väkiluku oli vuoden 1897 väestönlaskennassa 403 815.[13] 1900-luvun alkukymmeninä, vuoteen 1931 mennessäUkrainan SNT:n teollisuuskeskuksetKiova jaHarkova kasvoivat kuitenkin jo Odessaa suuremmiksi.[14]
Toisessa maailmansodassa Odessa torjui vuonna 1941 aluksi 73 päivän ajan Saksan ja Romanian sotajoukot, mutta vaurioitui pahoin tässäOdessan taistelussa. Saksalaiset valtasivat kaupungin 16. lokakuuta 1941. Miehitysaikana partisaanit piileskelivät kaupungin kalkkikivisen kallioperän luolastoissa ja kaupungin katakombeissa.
Kaupunki asetettiin romanialaisjoukkojen hallintaan ja liitettiinTransnistriaan sen pääkaupungiksi. Romanian armeijan päämaja kaupungissa räjähti 22. lokakuuta ja kostoksi 5 000 asukasta hirtettiin.Räjähdystä syynä käyttäen romanialaiset keräsivät 19 000 juutalaista kaupungin sataman torille ja ampuivat heidät. Ruumiit ja eloonjääneet poltettiin. 20 000 juutalaista kerättiin kaupungin vankilaan ja siirrettiin Dalnikin kylään, jossa romanialaiset ampuivat heidät. Marraskuussa viranomaiset määräsivät 35 000 juutalaista kahteen ghettoon kaupungin laitamille, josta heidät tammi–helmikuussa 1942 siirrettiin eri leireihin Berezovkan alueelle Transnistriaan. SS-joukot murhasivat loput juutalaiset ja Berezovkan leirin asukkaat vuoden 1943 aikana.[15]
Sodan jälkeen tämä paljolti 1800-luvulla klassiseen tyyliin rakennettu kaupunki rekonstruoitiin ja rakennettiin suurelta osin uudelleen.Neuvostoliitto myönsi kaupungillesankarikaupungin arvon vuonna 1965.[9]. Vuonna 2014 puhjenneessaUkrainan kriisissä Odessassa oli venäläis- ja ukrainalaisaktivistien välisiä levottomuuksia.[16]
2. toukokuuta 2014 kaupungissa kuoli 48 väkivaltaisuuksissa ja tuhopoltossa, suuri osa Ukrainan hallitusta vastustavia mielenosoittajia. Ukrainan pääministeriArseni Jatsenjuk syytti Venäjää Odessan verilöylystä ja ilmoitti kiihdyttävänsä Itä-Ukrainan operaatiota.[17] Huhuista ja syytteistä huolimatta kaikki tunnistetut uhrit olivat Odessan asukkaita.[18]
Osia vanhasta antiikin kreikkalaisesta asutuksesta kadun lasivitriinin takana.
Vuoden 2001 väestönlaskennassa Odessan asukasluku oli 1 029 049. Tuolloin väestöstä etnisesti ukrainalaiseksi itsensä ilmoitti 61,6 prosenttia ja venäläisiksi 29 prosenttia. Muita etnisiä väestöryhmiä olivat bulgarialaiset (1,7 %), juutalaiset (1,2 %), moldovalaiset (0,7 %), valkovenäläiset (0,6 %) ja armenialaiset (0,4 %).[4] Väestöarvioiden mukaan väkiluku pysyi likimain ennallaan noin miljoonassa 2020-luvulle tultaessa.[19][3]
Odessan paikallinen piirijako (kaupunkipiirit) on muuttunut useasti vuosien saatossa. Piirien lukumäärä on vähentynyt 2000-luvulla ja piirien nimiä on muutettu Ukrainan pyrkiessä luopumaan Neuvostoliittoon liittyvästä nimistöstä. Vuodesta 2003 lähten piirejä on ollut enää neljä.[26]
Kiovan piiri (kaupungin eteläosa): pinta-ala 47,7 km², 256 580 asukasta (2001)
Peresypin piiri (pohjoisosa): 25,3 km², 263 000 as. (2001). Piirin nimi vaihdettiin nykymuotoon toukokuussa 2023.[27]
Prymorskyin piiri (keskusta ja hieman etelään): 24,2 km², 259 000 as. (2001)
H’adžybein piiri (länsiosa): 89,7 km², 242 900 as. (2001). Piirin nimi vaihdettiin nykymuotoon toukokuussa 2023.[27]
Odessa on perinteikäs matkailukaupunki kulttuuritarjontansa, leudon ilmastonsa ja hiekkarantojensa ansiosta. Kaupungin lähistöllä on kylpylöitä ja lomakeskuksia.[9]
Odessalla on laaja kulttuuritarjonta. Kaupungissa on useita palatseja. Museoita ovat esimerkiksi arkeologinen museo, historiallinen museo,taidemuseo, länsimaisen ja itäisen taiteen museo. Kaupungissa on toiminut ainakin seitsemän merkittävää teatteria; siellä on kaupunginorkesterin rakennus (filharmonia), kuuluisa ooppera ja baletti sekä sirkus.[9]Odessan filharmoninen orkesteri on noussut kansainvälisesti tunnustetuksi kokoonpanoksi.[30] Vuodesta 2010 lähtien kaupungissa on järjestetty Odessan kansainväliset elokuvajuhlat.[31]
Odessan historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistan kohde. Venäjän laittoman hyökkäyssodan ja kansainvälisesti tunnustettujensodan oikeussääntöjen vastaisten siviilikohteiden tuhoamisen vuoksi historiallisen keskustan yhtenäisyyden säilyminen on uhattuna.[33][34]
Odessan portaat ovat tulleet maailmankuuluiksi neuvostoliittolaisen elokuvaohjaajanSergei Eisensteinin elokuvastaPanssarilaiva Potemkin. Se kertoo vuonna 1905 kapinaan nousseen panssarilaiva Potjomkinin miehistöstä. Portailla kuvattiin joukkokohtaus, jossa kapinaa kukistamaan lähetetyt sotilaat ampuvat siviiliväestöä. Portaat ovat alapäästään kaksi kertaa leveämmät kuin yläpäästään.[35]
Odessasta on sävelletty monta laulua, muun muassaIn Odessa jaEch Odessa. Tunnettu suomenkielinen kappale onTeijo Joutselan levyttämäOdessa, johon sanat ovat kirjoittaneet Leena jaMartti Jäppilä.[36] Myös suomalainen rockyhtyeWiidakko on tehnyt kappaleen nimeltäOdessa.[37]
↑Smith, William: ”Isiacorum Portus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Odessa löytyy julkaisun sivulta 8/41 otsikon Odesskoje gradonatšalstvo yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 1.5.2013. (venäjäksi)
↑Atlas avtoturista Sankt-Peterburg–Vitebsk–Odessa 1:250 000. Ot Baltijskogo morja do Tšernogo morja. (Karttakirja ja matkaopas eurooppatie E95:n osuudelle Pietari-Vitebsk-Odessa, sisältää 13 kaupunkikarttaa sekä tietoa valtatien ja sen lähiseutujen paikkakunnista ja nähtävyyksistä) Useita julkaisijoita: Belkartografija, Kartografija, Novgorod AGP ja INGEOCAD, 2011. ISBN 978-985-508-092-4(venäjäksi)
↑Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230313-3(venäjäksi)
![Odessan perustajaksi sanotun Venäjän keisarinnan Katariina II:n muistomerkki, jonka ukrainalaiset poistivat 2022.[32].](/mt/?noimg=&dark=on&url=https%3a%2f%2ffi.wikipedia.org%2fwiki%2fTiedosto%3aMonument_to_Odessa_founders_2010.JPG)
