Nyrkkeily järjestettiinHelsingin olympialaisissa 1952 yhdeksättä kertaa.
Nyrkkeilyyn osallistui 240 kilpailijaa 44 maasta. Ennätysmäärä osallistujia johtui ainakin osittain siitä, että nyrkkeilyssä kilpailtiin useammassa painoluokassa kuin aiemmin. Alun perin nyrkkeilijöille ei jaettu ollenkaan pronssimitaleita. Välierien häviäjät saivat diplomit.[1] Kolmanneksi sijoittuneille urheilijoille päätettiin jakaa pronssimitalit jälkikäteen vuonna1971[2]. Nyrkkeilyottelut käytiin Messuhallissa (nykyinenTöölön kisahalli)28. heinäkuuta–2. elokuuta. Ensimmäisen neljän päivän aikana kilpailtiin kahdessa kehässä sekä aamu- että iltapäivällä. Viidentenä päivänä enää yhdessä kehässä ja lauantaina päätöspäivänä ohjelmassa oli enää iltapäivän finaalit.[1]
Kärpässarjassa mestaruuden voitti vasta 18-vuotiasNate Brooks. Tämän kovin kamppailu oli 3. kierroksen ottelu romanialaistaMircea Dobrescua vastaan. Brooks voitti tämän ottelun tuomariäänin 2–1. Välierässä eteläafrikkalainenWilliam Toweel ja finaalissa saksalainenEdgar Basel eivät pystyneet kunnolla haastamaan Brooksia. Kääpiösarjassa kohtasivat finaalissa suomalainenPentti Hämäläinen ja irlantilainenJohn McNally. Hämäläinen oli voittanut helposti välierässä neuvostoliittolaisenGennadi Garbuzovin ja McNally oli ehtinyt voittaa muun muassa italialaisenEuroopan-mestarinVincenzo Dall'osson.[3] Aiemmat ottelunsa suoraan 3–0 voittanut Hämäläinen joutui irlantilaisen kanssa nyt huomattavasti tiukemmille. Tasainen kamppailu päättyi Hämäläisen voittoon äänin 2–1.[4]
Höyhensarjassa tuomariäänet hajaantuivat useimmin, sillä 29 ottelusta 10 päättyi 2–1. Sarjan kultamitalin voitti TšekkoslovakianJán Zachara, joka voitti kolme viimeistä otteluaan äänin 2–1. Finaalissa kaatui ItalianSergio Caprari. Kevyen sarjan voitto meni Italiaan, kunAureliano Bolognesi voitti loppuottelussa PuolanAleksy Antkiewiczin.[5] Välierissä Bolognesille hävinnyt suomalainenErkki Pakkanen oli ehtinyt voittaa aiemmin kolumbialaisenVicente Matute, joka tappiosta hermostuneena oli rikkonut Messuhallin neljä suihkua ja suihkutilankaakelit. Hän sai Helsingin kaupungilta 50 000markan laskun.[6]
Varamiehenä Helsinkiin tullut YhdysvaltainCharles Adkins voitti ensimmäistä kertaa jaetun kevyen välisarjan olympiakullan. Välierässään Adkins kaatoi Euroopan-mestarin italialaisenBruno Visintinin ja finaalissa neuvostoliittolaisenViktor Mednovin.[5] Mednov oli päässyt luovutusvoitolla finaaliin, kun SuomenErkki Mallenius oli joutunut luovuttamaan lääkärin suosituksesta. Hän oli murtanut ensimmäisessä ottelussaan peukalon, mutta voittanut vielä toisen ottelunsa käsi puudutettuna.[6] Välisarjassa puolalainenZygmunt Chychła voitti kultaa kaataen loppuottelussa neuvostoliittolaisenSergei Štšerbakovin tuomariäänin 2–1. Chychła oli voittanut kolmannella kierroksellaLontoon olympialaisten hallitsevanmestarinJúlius Torman.[7]
Ensimmäistä kertaa ohjelmassa olleessa kevyessä keskisarjassa UnkarinLászló Papp otti uransa toisen olympiakullan. Hän oli sarjassaan ylivoimainen ja finaalissa kaatui helposti eteläafrikkalainenTheunis van Schalkwyk, joka oli ollut musertava välierässään neuvostoliittolaistaBoris Tišiniä vastaan. Vielä Pappia musertavampikin voittaja oli keskisarjanFloyd Patterson. Vain hänen ensimmäinen vastustajansa RanskanOmar Tebbaka kesti täydet kolme erää. Loppuottelussa hän tyrmäsi romanialaisenVasile Tițăn 42 sekunnissa tehden olympiaennätyksen.[7]
Raskaan keskisarjan voittajaNorvel Lee oli Yhdysvaltain varamies raskaassa sarjassa. Kun raskaan keskisarjan Yhdysvaltain-edustaja sairastui Helsingissä, Lee laihdutti kuusi kilogrammaa ja osallistui raskaaseen keskisarjaan. Hän esiintyi kehässä todella taitavasti, eikä yksikään hänen vastustajista ollut lähelläkään voittoa. Finaalissa Lee kaatoi argentiinalaisenAntonio Pacenzan.[7] Leelle myönnettiin Val Barker -palkinto kisojen teknisimpänä nyrkkeilijänä[6].
Raskaassa sarjassa nähtiin skandaalimainen finaali. YhdysvaltalainenEdward Sanders oli voittanut kaikki ottelunsa siihen mennessä tyrmäyksellä. Loppuotteluvastustaja, 19-vuotias ruotsalainenIngemar Johansson tiesi Sandersin vaarallisuuden ja valitsi taktiikakseen passiivisen ja välttelevän.[7] Sanderskaan ei pystynyt täten käyttämään vastaiskutaktiikkaansa. Ensimmäisessä erässä ranskalainen kehätuomari René Vaisberg ehti varoittaa kumpaakin osapuolta passiivisuudesta. Toisessa erässä ottelu jatkui samanlaisena, kun Johansson väisteli ja Sanders seurasi perässä. Tuomari varoitti taas Johanssonia, mutta ei Sandersia. Messuhallin yleisö vihelsi ja huusi raivoisasti Johanssonin pakoilulle. Toisella erätauolla kehätuomari Vaisberg neuvotteli muiden tuomarien kanssa ja Johansson diskattiin.[8] Johanssonille ei myönnetty edes hopeamitalia, vaan se jäi jakamatta. Hän sai mitalinsa vasta 30 vuotta myöhemmin vuonna1982.[6]
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 |  Yhdysvallat | 5 | 0 | 0 | 5 |
| 2 |  Italia | 1 | 1 | 1 | 3 |
| 3 |  Puola | 1 | 1 | 0 | 2 |
| 4 |  Suomi | 1 | 0 | 4 | 5 |
| 5 |  Tšekkoslovakia | 1 | 0 | 0 | 1 |
.svg) Unkari | 1 | 0 | 0 | 1 | |
| 7 |  Neuvostoliitto | 0 | 2 | 4 | 6 |
| 8 |  Etelä-Afrikka | 0 | 1 | 3 | 4 |
| 9 |  Argentiina | 0 | 1 | 1 | 2 |
 Saksa | 0 | 1 | 1 | 2 | |
 Romania | 0 | 1 | 1 | 2 | |
 Ruotsi | 0 | 1 | 1 | 2 | |
| 13 |  Irlanti | 0 | 1 | 0 | 1 |
| 14 | .svg) Bulgaria | 0 | 0 | 1 | 1 |
 Etelä-Korea | 0 | 0 | 1 | 1 | |
 Ranska | 0 | 0 | 1 | 1 | |
 Tanska | 0 | 0 | 1 | 1 |
Ammunta |Jalkapallo |Koripallo |Käsipallo(Näytöslaji) |Maahockey |Melonta |Miekkailu |Nykyaikainen viisiottelu |Nyrkkeily |Paini |Painonnosto |Pesäpallo(Näytöslaji) |Purjehdus |Pyöräily |Ratsastus |Soutu |Uimahypyt |Uinti |Vesipallo |Voimistelu |Yleisurheilu
