| Osa artikkelisarjaa |
| Länsimaisen filosofian historia |
|---|
 |
| Länsimainen filosofia |
|
| Katso myös |
|
Nykyfilosofia on luonteeltaan tekninen termi, jolla viitataan tiettyyn ajanjaksoonlänsimaisen filosofian historiassa: 1900-luvun ja 2000-luvunfilosofiaan.[1] Termi moderni filosofia voi viitatauuden ajan filosofiaan eli aikaisempaan jaksoon länsimaisessa filosofiassa.Postmoderni filosofia taas tarkoittaa alkuaan mannereurooppalaista modernin filosofian kritiikkiä. Ei-teknisenä terminänykyfilosofia voi viitata mihin tahansa viimeaikaiseen filosofian keskusteluun.
1900-luvulla länsimainen filosofia esitetään jakautuneen”analyyttisen” ja ”mannermaisen” filosofian kesken. Jako on kuitenkin ongelmallinen useammasta syystä. Termi ”analyyttinen” viittaa yhtenäiseen metodologiseen asenteeseen. Kuitenkin metodologiset yhtäläisyydetloogisten empiristien jaLudwig Wittgensteinin filosofiasta inspiroituneidenarkikielen filosofian edustajien välillä ovat kyseenalaiset.Mannermainen filosofia taas antaa ymmärtää että kyseisiä filosofeja yhdistää maantieteellinen sijainti. TällöinGottlob Frege, Ludwig Wittgenstein ja käytännössä kaikkiWienin piirin jäsenet laskettaisiin mannermaisiksi filosofeiksi. Jako jäi kuitenkin elämään ja sitä alettiin kyseenalaistamaan vasta 1900-luvun loppupuolella.
Positivistit ovat painottaneet tieteidenluonnontieteellistä pohjaa, kun taashermeneutikot painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten loogiset empiristit liittyvät läheisesti analyyttiseen suuntaukseen, kun taas hermeneutikot,eksistentialistit ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat mannermaiseen suuntaukseen.
Analyyttisen ja mannermaisen filosofian lisäksiFrankfurtin koulukunta, joka sai vaikutteitamarxismista ja 1800-luvun sekä 1900-luvun taitteessa kehittyneistäyhteiskuntatieteistä, on laskettu erilliseksi suuntaukseksi. Näiden lisäksi Yhdysvalloissa syntynytpragmatismi, jonka keskeisinä hahmoina toimivatCharles Sanders Peirce,William James jaJohn Dewey, erotetaan analyyttisestä ja mannermaisesta suuntauksesta. Toisinaan taas molemmat suuntaukset on palautettu analyyttisen ja mannermaisen filosofian koulukunniksi.
Joskus omaksi nykyfilosofian koulukunnaksi on eroteltukatolisen kirkonuustomismi. Aikaisemmastaaristoteelisestasyllogistisesta suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisestatomismista syntynyt perinne on lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaastiteologiaan jajumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaansekulaaria ja luonnontieteellistä näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksen kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä perinteenä vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainenmaailmankuva jaihmiskuva, joka kattaa kaikenontologiastaetiikkaan yhteensopivilla opetuksillaan.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaNykyfilosofiaWikimedia Commonsissa
