Nomini on kieliopeissa käytetty nimitys sanoille, jotka taipuvat sijoissa ja luvussa, erotukseksiverbeistä ja taipumattomista sanoista.Suomen kieliopeissa ”nominia” on käytetty kattokäsitteenä neljällesanaluokalle:substantiivit,adjektiivit,numeraalit japronominit.[1][2]
Termi tuleelatinan sanastanomen (’nimi’), jolla on vanhassa latinaan perustuvassa kielioppiperinteessä viitattu sijamuodoissa taipuviin sanoihin; ne on jaettu alaluokkiinnomen substantivum,nomen adjectivum,nomen numerale ja niin edelleen.[3]
Nomini-termiä on mielekästä käyttää suomen ja vastaavanlaisten kielten kieliopeissa, joissa useammilla sanaluokilla on samantapaista sija- ja lukutaivutusta. Esimerkiksienglannin kieliopeissa suomen ”nominia” vastaavaa kategoriaa ei käytetä, ja etymologisesti vastaava terminoun tarkoittaa ’substantiivia’.[1]