
Nizzan malli (engl.Nice model) on 2000-luvulla kehitetty teoria, jonka mukaanulkoplaneetat ovatsiirtyneetaurinkokunnan syntyvaiheessa ulommaksi. Teorian mukaanjättiläisplaneetat syntyivät melko lähellä toisiaan ja suhteellisen lähellä Aurinkoa. Ulospäin siirtyminen olisi johtunut ulompana olevanplanetesimaalikiekon vetovoimasta. Myös kappalten keskinäisetrataresonanssit olisivat vaikuttaneet siirtymisin.
Teorialla selitetään muun muassa kaukana Auringosta olevatplaneetatUranus jaNeptunus,Oortin pilvi jaKuiperin vyöhyke. Nizzan mallia on täydennetty monilla lisäteorioilla. Näitä ovat mm.Grand Tack,Nizzan malli 2,hyppäävä Jupiter javiides jättiläisplaneetta. Grand Tack väittää Jupiterin harventaneen vaelluksillaan asteroidivyöhykettä.

Nizzan mallia täydentävä ”Grand Tack”-ajatus kuvaa Aurinkokunnan synnyn viittä ensimmäistä miljoonaa vuotta, aikaa ennen Nizzan mallin mukaista kehitystä."Grand Tack" olettaa lisäksi ulkoplaneettojen siirtyneen ensin sisään, sitten vaihtaneen kulkusuuntaansa ulospäin taivaanmekaniikan lakien mukaisesti. Tällä teorialla selitetään joitainsisäplaneettojen piirteitä. Grand Tackissa Jupiter vaeltaa suunnilleen Marsin radan lähelle[1]. Se harventaa asteroidivyöhykettä ja sisempää planetesimaalikiekkoa. Vetisiä asteroideja sataa Maahan. Jupiterin ja Saturnuksen 3:2 resonanssi kääntää planeettojen kulkusuunnan ulospäin[1]. Ulospäin kulkevat planeetat vetävät kivisiä kappaleita asteroidivyöhykkeen sisäosiin[2]. Niinpä pieni Mars saa selityksensä, niin kuin harva asteroidivyöhykekin. Teorian esitteli ensi kertaa Levisonin ja Morbidellin tutkimusryhmä vuonna 2004[3].
Teoria Nizzan malli 2 alkaa alkuperäistä Nizzan mallia edeltävästä tilanteesta. Siinä neljä suurta jättiläisplaneettaa kiertävät alussa rataresonanssein toisiinsa sidonttuna. Vuorovaikutukset planetesimaalien kanssa ajavat jättiläisplaneettoja kohti Aurinkoa. Ne muuttavat sisimmän jättiläisplaneetan radan soikeaksi.
Hyppäävä Jupiter-mallissa jokin Neptunuksen kokoinen planeetta ohittaa läheltä Jupiterin ja Saturnuksen muuttaen näiden ratoja.Ohittava planeetta voi olla joko Uranus, Neptunus tai jokin kadonnut planeetta. Näin Jupiter siirtyi nopeasti Marsin radan läheltä asteroidivyöhykkeelle[4]. Teoria alussa olleesta viidestä jättiläisplaneetasta selittää paremmin jättiläisplaneettojen nykyisen määrän ja radat.

Eräs teoria väittää, että Aurinkokunnassa olisi ollut viides jättiläisplaneetta Saturnuksen ja Uranuksen alkuperäisten ratojen välissä. Saturnuksn ja Jupiterin vetovoimavuorovaikutukset olisivat ajaneet tämän pois Aurinkokunnasta.