Nivalan seudulla oli asutusta jokivikaudella.Esikeraamisen kaudenaselöytöjä on tehty Konttilasta, Pajulasta ja Erkkisjärven seutuvilla. Sarjakylän Järvenpäästä Erkkisjärven rannalta on tavattu kampakeraamisen ajan asuinpaikka.[8]
Nivalan seutuja asuttivat pitkäänlappalaiset, joista on muistoina useita paikannimiä, esimerkiksi Lapinniemi, Lapinvainio ja Lapintuli Välikylässä. 800-luvulta lähtien alueelle tulikainulaisia japirkkalaisia pohjankävijöitä, joihin myöhemmin liittyivät sisämaanhämäläiset. Vähitellen Kalajokilaakson suuseudun asukkaat valtasivat alueen omakseen. Vakituista asutusta seudulle syntyi vasta 1500-luvulla. Aluksi harjoitettiinkaskenpolttoa, joka väistyi 1600-luvullapeltoviljelyn jatervanpolton tieltä. Seudun talonpojat kuljettivat tervatynnyrinsä jokea pitkin Kalajoen markkinoille. Seudun uudisraivaustyötä häiritsivät alituisesti toistuvat katovuodet, sodat ja raskas verotus. 1600-luvulla katovuosia oli joka vuosikymmenellä.Venäläiset valloittivat seudun 1714, jolloin alkoivatisonvihan kärsimykset. Levottomien aikojen seurauksena Pidisjärvellä oli 1719 vain kaksi asuttua tilaa. Vastapikkuvihan jälkeen 1700-luvun puolivälin seutuvilla seudun asukasluku alkoi kasvaa nopeasti. Nivala kehittyikin väkiluvultaan ja asukastiheydeltään jokilaakson ydinalueeksi.[8]
Nivalan kirkko heinäkuussa 2019
Nivalan seutu kuului aluksi kirkollisestiSaloisten ja vuodesta 1540 alkaen Kalajoen kirkkopitäjään, jonka ensimmäinen asukas oli Kyösti Wilkunan mukaan Niva-Kaija, joka nimesi talonsa Nivalaksi.[9] Vuonna1693 siitä tuli osaHaapajärven kappeliseurakuntaa. Pidisjärvelle rakennettiin 1682 oma saarnahuone, mutta oma pappila saatiin vasta 1782. Seurakunnan alueeseen liitettiin 1782Ylivieskan Välikylä. Kappelin oikeudet Pidisjärvi sai 1802. Seuraavana vuonna kappeliseurakunta sai uuden kirkon 1761 rakennetun heikkokuntoisen kirkon tilalle. Vuonna 1838 Pidisjärvi siirtyi itsenäistyneen Haapajärven seurakunnan kappeliksi. Itsenäiseksi seurakunnaksi Nivala erotettiin keisarillisella käskykirjeellä 11. toukokuuta 1868. Tällöin myös seurakunnan nimi vaihtui Nivalaksi. Nivalan kunta on vuoden seurakuntaa vanhempi, se perustettiin 1867. Vuonna 1805 asukkaita oli yli 1 500 ja 1860 ylitettiin 4 500 asukkaan raja.[8]
1800-luvulla Nivalan elämänmeno oli rajua. Nivalan metsärosvot ”puukkojokelaiset” tunnettiin koko läänissä. Siveellisen rappion vastapainoksi virisi vahva hengellinen elämä.Niilo Kustaa Malmbergin johdolla seutu nousi herännäisyyden keskuspaikaksi.Suurina halla- ja nälkävuosina 1860-luvulla myöslestadiolainen herätysliike saavutti kannatusta.[8]
Nivalan vanhimpia teollisia elinkeinoja olivat tervanpoltto sekäpotaskan jasalpietarin valmistus. Seudulla oli myösmyllyjä jasahoja sekä myöhemminmeijereitä. Nivalan ensimmäinen varsinainen teollisuuslaitos oli nahkoja valmistanut Nivalan Nahkimo, joka aloitti toimintansa 1873. Pääasiassa puuteollisuutta harjoittanut Oy Jyrkänkoski, myöhemmin Nivala Oy, perustettiin 1920. Suuren pulakauden taloudellinen ahdinko aiheutti kesällä 1932 kuuluisanNivalan konikapinan. Jokilaaksojen oopperakeskus esitti vuosina 2004–2006 konikapinasta kertovan Pula-oopperan.[8]
Nivala tunnetaan myös presidenttiKyösti Kallion kotipitäjänä. Kallio syntyi Ylivieskassa 1873. Nivalaan Kallio siirtyi 1895, jolloin hän osti Heikkilän tilan. Kallion hoidossa Heikkilästä kehittyi 1930-luvun lopullaOulun läänin suurin tila. Rivakalta isännältä liikeni aikaa myös moniin yhteiskunnallisiin toimiin. Kallion ura kulkivaltiopäivämies- jaministeritoimien kautta 1937 presidentiksi.Talvisota uuvutti Kallion, ja hän luopui virasta 1940. Kotimatkan Nivalaan alkaessa Kallio kuoli kunniakomppanian edessäHelsingin päärautatieasemalla.[8]
1900-luvun alussa väkiluku oli noussut jo lähes 8 000:een. Väestönkehitys jatkui koko 1900-luvun alkupuoliskolla ja 1950-luvun alkupuolella saavutettiin väestönkehityksen huippu, jolloin Nivalassa asui vähän yli 12 600. Tällöin Nivala oli yksi Oulun läänin tiheimmin asutuista maalaiskunnista. Seuraavien 20 vuoden aikana väki väheni kuitenkin runsaalla 2 500 asukkaalla. 1970-luvun puolimaissa asukasluku alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1985 asukkaita oli 11 037.[8]
Vuonna 1942 avattiinMakolan kaivos, josta louhittiinnikkelikuparimalmia 1950-luvun puoleenväliin asti, jolloin kaivos ehtyi. Uusi malmio löydettiin Makolan pohjoispuolelta Hiturasta 1962.Hiturassa käynnistyivät työt 1980. Vuonna 2010 kaivoksen toiminta haluttiin turvata, ja silloin arveltiin nikkelivarantojen riittävän vähintään kuuden vuoden tarpeisiin.[8] Hituran kaivoksen tuotanto kuitenkin keskeytettiin vuonna 2013 ja Hituran kaivosyhtiö meni konkurssiin vuonna 2015. Hituran kaivoksen lopullinen sulkeminen aloitettiin vuonna 2017.
Talousalueena Nivala kuuluuNivala-Haapajärven seutukuntaan, jonka alueellinenbruttokansantuote oli 32 795 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 62. suurin.[11]
Nivalassa oli vuonna 2022 yhteensä 3 815 työpaikkaa ja kaupungissa asui 4 062 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 67,6 prosenttia. Nivalan työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 52,5 prosenttia, jalostuksen 34,6 prosenttia ja alkutuotannon 11,8 prosenttia.[10]
Nivalan työpaikkaomavaraisuus on 93,9 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 78,4 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 8,2 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Nivalassa on 156,5 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.[10]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 lopussa Nivalassa oli 10 815 asukasta, joista 7 029 asuitaajamissa, 3 730 haja-asutusalueilla ja 56:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Nivalan taajama-aste on 65,3 %.[13] Nivalan taajamaväestö jakautuu kuuden eri taajaman kesken:[14]
Kaupunginkeskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Karvoskylä-Jokikylän taajama sijaitsee pääosin Nivalassa, mutta pieneltä osin myös Haapajärvellä.[14]
Luonnonmaisemallisesti Nivala lukeutuuPohjois-Pohjanmaan viljalakeuteen, jossa hallitsevana maisematekijänä on pinnanmuotojen tasaisuus. Kunnan halki virtaavanKalajoen varrelle levittäytyvät laajat viljelyaukeat.
Kunnan kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Kunnan länsi- ja keskiosissa ongneissiä jakiilleliusketta ja etelä-itäosissakvartsidioriittia. Seudulla on myösgabro- japeridotiittialueita, joista on tavattu malmiaiheita.Nikkelilöydöksiä on tehty myös Maliskylän, Haapaperän ja Hosionperän seuduilta.Kallioperää peittävät irtaimet maalajit lähes kaikkialla.Moreeni on yleisin maalaji kunnan koilliskulmalla, mutta sitä on runsaasti myös Kalajoen laaksossa.Savimaita on erityisesti Ypyän kirkonkylän ja Jokikylän alueilla. Vähäisetsora- jahiekkamuodostumat keskittyvät kunnan pohjois- ja lounaisosiin.[8]
Alueen suhteelliset korkeuserot ovat yleensä 0–10 m, koillisessa ja lounaassa 10–20 m. Lounaisrajalla korkeuserot kohoavat kapealla alueella 20–50 metriin. Maasto on alavinta Kalajoen laaksossa, joka on 70–80 metrin korkeudella. Maanpinta kohoaa kunnan koillis- ja lounaisrajoilla yli 100 m:n korkeuskäyrän. Korkeimmat mäet nousevat 138 m koillisrajalla ja 134 m lounaisrajalla.Nivalan vedet kuuluvat lähes kokonaisuudessaan Kalajoen vesistöalueeseen. Päävesistö onReisjärvestä alkunsa saava Kalajoki, johon laskeutuvat useita pieniä sivujokia. Näistä suurin onHaapaveden puoleisilta suolalakeuksilta vetensä saavaMalisjoki. Kalajoen leveys on Nivalan kohdalla noin 50 metriä, mutta tulviessaan se levittäytyy huomattavasti laajemmalle alueelle. Tulvahaittojen poistamiseksi Kalajoen säännöstely aloitettiin jo 1959. Kunnan suurin järvi on Pidisjärvi kuntakeskuksen eteläpuolella. Pienempiä järviä ovat Suojärvi eteläkulmalla ja Erkkisjärvi itäosassa.[8]
Nivalan kasvillisuutta hallitsevat laajat, yhtenäiset ja voimaperäisesti viljellyt peltolakeudet. Yli 70 prosenttia pelloista onhieta- jamultamaita, jotka ovat erittäin hyviä viljelymaita. Kasvillista metsämaata on Nivalan pinta-alasta lähes puolet. Vallitseva metsätyyppi on kuivahkokangas, jonka valtapuuna onmänty. Metsäalasta on puolet mänty-, kolmanneskuusi- ja loputlehtimetsää.[8]
Nivala kuuluu pääasiassaaapasoiden alueeseen, muttarämeitä on myös runsaasti. Rimpinevan alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelusohjelmaan. Rimpineva on myös seudun merkittävin lintujen pesimäalue.[8]
Asutus Nivalassa on keskittynyt pääosin keskustaan sekä muutamiin kyliin jokien varrelle.
Nivala kuuluu EU:n tavoitealue 1:een. Palvelualoilla toimii Nivalan työikäisestä väestöstä noin 46 prosenttia, jalostuksessa 31 prosenttia ja alkutuotannossa 20 prosenttia.
Katvalan talonpoikaismuseoalue portilta kuvattuna elokuussa 2017.
Nivalassa toimii 11 peruskoulun alakoulua, yläkoulu jalukio. Nivalassa antaa koulutusta myös Jokilatvan opisto, Jokilaaksojen musiikkiopisto, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän ylläpitämätNivalan ammattiopisto sekä Suomen toiseksi vanhin aikuiskoulutuskeskus, vuonna 1956 perustettu Aikuiskoulutus- ja oppisopimuskeskus. Nivalassa julkaistaan kerran viikossaNivala-lehti tilauspohjaisena. Toinen Suomen ensimmäisenä kaupallisena paikallisradiona aloitti toimintansaRadio Lakeus Nivalassa 27. huhtikuuta 1985. Sen toiminta lakkasi 1989.
Nähtävyyksiä Nivalassa ovat muun muassa kirkko, kaupungintalo,vesitorni, Kyösti ja Kalervo Kallion museo, Katvalan kotiseutumuseo,Kyösti Wilkunan työhuonemuseo,Tillaripatsas, Hilippa-patsas, Kylväjäpatsas,N. K. Malmbergin muistomerkki sekä Kaarinan Galleria. Maliskylällä sijaitseva elämyspuisto Crazyland on viimeisten vuosien aikana noussut suosituksi kohteeksi. Ehkä tunnetuimpia nivalalaisia on presidenttiKyösti Kallio.
Nivala on tunnettu kotiseututyöstään ja kapinahengestään. Kotiseututyötä ylläpitää Nivala-Seura ry. Kotiseututyön näkyvä symboli on aivan Nivalan keskustassa oleva tuulimylly. Kotiseutuihmisiä kutsutaankin joskus leikkisästi tuulimyllyuskovaisiksi. Hieman keskustasta Haapajärvelle päin sijaitsee Nivala-Seuran ylläpitämä Katvalan talonpoikaismuseoalue, joka koostuu lukuisista historiallisista rakennuksista.
Nivalassa on järjestetty useitakristillisiä kesätapahtumia.Herättäjäjuhlat on järjestetty Nivalassa kahdeksan kertaa: 1894 Palosaaressa, 1903 Yliniemessä, 1907 pappilassa sekä vuosina 1933, 1946, 1966, 1992 ja 2019.[20] Vanhoillislestadiolaistensuviseurat on järjestetty Nivalassa kolme kertaa, vuosina 1945, 1969 sekä 2004.[21][22]
Nivala on Jokilaaksojen musiikkiopiston kuntayhtymän isäntäkunta.
Nivala tunnetaan monista kuoroista, enimmillään toimivia kuoroja on 7–10 kpl. Nykyisin toimivia kuoroja ovat:
Nivalan Mieslaulajat, monia johtajia; nykyisin Olena Mikhailova
Nivalan Sekakuoro, johtaja Olena Mikhailova
Nivalan elävän musiikin yhdistys Nelemu
Lapsikuoro, johtaja Liisa Katajala
Virsikuoro, johtaja Veli Järviluoma
Pisara, johtaja Anu Rautio
Lauluryhmä Sisters
Nivalan pelimannit ry. (perustettu 1980), johtajina Heino Haavisto ja Pauli Raivio. 15–20-jäseninen yhtye esittää kansan- ja viihdemusiikkia, kirkko- ja sota-ajan lauluja.
↑Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 357. WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5