Nitraatti (NO3- eli nitraatti-ioni), kuten myösnitriitti (NO2-), ontypen jahapen muodostamaanioni. Myös nitraatti-ionin sisältäviätyppihapon (HNO3)suoloja kutsutaan nitraateiksi.[1] Nitraatti-ioneja saadaan typpihaposta seuraavasti:
HNO3 + H2O → H3O+ + NO3-
Nitraattisuolat ovat tyypillisesti veteen hyvin liukenevia. Nitraatti-ioni kelpaa kasveille typen lähteeksi, joten sitä käytetäänlannoitteissa. Mereen tai järveen liuenneena se saattaa aiheuttaa kasvien liikakasvua[2] ja sitä kautta aiheuttaa kalojen kuolemia hapenpuutteen vuoksi.lähde?
Nitraatti on haitallista etenkin pikkulapsille, koska se saattaa häiritä heillähemoglobiinin suorittamaa hapen kuljetusta elimiin. Ravinnon suuri nitraattipitoisuus saattaa myös lisätä ruoansulatuselimistön syöpiä, sillä nitraatit ja niiden pelkistyessä syntyvät nitriitit muuttuvat suun ja suoliston bakteeritoiminnan seurauksena karsinogeenisiksinitrosoamiineiksi. Myös kaivovedessä saattaa olla liikaa typpilannoitteista peräisin olevaa nitraattia.[3]
Nitraatin osuuden lisäämisellä ravinnossa vaikuttaisi olevan edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin sekä verenpaineeseen. Lisäksi se näyttäisi lievittävän vatsahaavaa.[4]
Vuonna 2009 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan ravinnon sisältämän nitraatin ei ole osoitettu vaarantavan ihmisen terveyttä. Nitraatin ja syövän yhteyttä tarkastelleista tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia.[4]
Suomalaiset saavat nitraattia eniten vihanneksista, hedelmistä ja talousvedestä. Nitraattia saatetaan lisätä myös suolasilliin, pekoniin, suolattuna myytävään lihaan ja juustoihin.[5]
Lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä luontaisista lähteistä peräisin olevaan nitraattiin verrattuna[6]. Lisäainepitoisten elintarvikkeiden runsas käyttö saattaa kuitenkin lähes kymmenkertaistaa nitraatin ja nitriitin yhteenlasketun kokonaissaannin.[5]
Suomalaisten nitraatin saanti on vähintään kymmenen kertaa nitriitin saantia suurempaa[5].
Maailman terveysjärjestön suosituksen mukaan nitraattien suurin suositeltava päiväsaanti on 3,7 milligrammaa nitraatteja yhtä kehon painokiloa kohden. Luku sisältää normaalin satakertaisen turvamarginaalin.[3] EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen on asettanut nitraatin lisäainekäytölle elintarvikkeissa ylärajaksi 15 milligrammaa sadassa grammassa[7].
Vain noin 2,5 prosenttiaEuroopan unionin kansalaisista sai 2010-luvulla enimmäissuositusta enemmän ravintoperäisiä nitraatteja. Runsaasti kasviksia syövien nitraatin saanti ylittää kuitenkin suosituksen helposti jopa viisinkertaisesti. Paljon nitraattia sisältävät etenkin lanttu, nauris, pinaatti, punajuuri, nokkonen, retiisi, kiinankaali, pienet varhaisperunat, lehti- ja keräsalaatit, juuresmehut, tuoreet yrtit, lehti- ja kyssäkaali, kurpitsa, varsiselleri, fenkoli, idut meloni ja banaani.[5][8]
Nitraattia käytetään myös lihajalosteiden säilöntäaineena[3], mutta lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä verrattuna luontaisista lähteistä saatavaan nitraattiin[9].
Yhdysvaltalainen tutkijaNorman Hordin on kritisoinut nitraatin enimmäissaantisuositusta mielivaltaiseksi. Nitraatteihin liittyvästä syöpäriskistä ei ollut tehty vuoteen 2009 mennessä yhtään laajaan aineistoon perustuvaa tilastollista tutkimusta.[3] WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on perustellut tästä huolimatta prosessoidun lihan yhteyttä syöpäriskiin elimistön nitraatista muodostamilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC)[10][11].
↑José L. Domingo & Martí Nadal: Carcinogenicity of consumption of red meat and processed meat: A review of scientific news since the IARC decision. Food and Chemical Toxicology, 1.7.2017, 105. vsk, s. 256–261. doi:10.1016/j.fct.2017.04.028ISSN 0278-6915Artikkelin verkkoversio.
↑Kirsikka Aittola: Punaista lihaa ja marjoja sisältävän ruokavalion vaikutus ulosteen N-nitrosoyhdisteisiin ja polyfenoleihin terveillä aikuisilla.https://core.ac.uk/download/pdf/78566762.pdf
