| Nina Berberova | |
|---|---|
 Berberova jaVladislav Hodasevitš vuonna 1924. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta1901 Pietari,Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 26. syyskuuta1993 (92 vuotta) Philadelphia,Pennsylvania,Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, professori |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | venäjä, englanti |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Nina Nikolajevna Bereberova (ven.Ни́на Никола́евна Бербе́рова;26. heinäkuuta1901Pietari,Venäjän keisarikunta –26. syyskuuta1993Philadelphia,Pennsylvania,Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuden professori, joka kirjoitti niin romaaneja, novelleja kuin myös elämäkertoja.
Nina Berberova syntyiPietarissa vuonna 1901. Hänen isänsä oliarmenialainen ja äitinsävenäläinen.[1]
Berberova opiskeli jonkun aikaaRostovin yliopistossa ja osallistui kaupungin kirjallisuus- ja taidekuohuntaan. Hän kuitenkin jätti vuonna 1922 yliopiston yhdessä runoilijaVladislav Hodasevitšin kanssa. He matkustivat ympäri EurooppaaMaksim Gorkin seurueessa ja asettuivat vuonna 1925Pariisiin.[1]
Pariisissa Berberova aloitti 15 vuotta kestäneen yhteistyön venäjänkielisenPoslednije Novosti -sanomalehden kanssa. Hän kirjoitti lehteen muun muassa kirja-, teatteri- ja elokuva-arvioita sekä novelleja ja uutisia.[1] Berberova toimitti myös vuonna 1926 kirjallisuuslehteäNovy Dom ja toimi kirjallisuustoimittajanaRusskaja Myslissä.[2]
Berberova kirjoitti Euroopan-aikanaan romaaneja ja novelleja, muun muassa romaanitPosledneje i pervoje (1929) jaPovelitelnitsa (1932). Suosiota hän sai kuitenkin novelleillaan. Hänen tarinoita julkaistiin vuosina 1928–1940Poslednije Novosti nimikkeellä ”Bijankurskije prazdniki”. Berberova kirjoitti myös runoja ja elämäkertoja.[2] Vuonna 1937 ilmestynytPjotr Tšaikovski -elämäkertaTšaikovski – yksinäisen ihmisen tarina herätti kohua, sillä se käsitteli avoimesti säveltäjän homoseksuaalisuutta.[1]
Berberova muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1950 ja sai myöhemmin myös Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hän työskenteli kielten opettajana jaVoice of America -radioaseman kuuluttajana. Sitten Berberova alkoi vuonna 1958 tehdä yliopistouraa. Ensin hän toimi 1958–1963Yalen yliopiston luennoitsijana ja sitten 1963–1971Princetonin yliopiston kirjallisuuden professorina.[2]
Berberovan omaelämäkertaKursivointi minun ilmestyi vuonna 1969. Hän oli kirjoittanut sitä vuosina 1960–1965, ja se sai tunnustusta muun muassa eläväisistä henkilökuvauksista. Kirjassa tulivat esille muun muassaAnna Ahmatova,Aleksandr Blok,Vladimir Nabokov, Maksim Gorki jaFjodor Sologub.[1]
Berberovan 1930-luvulla kirjoittamat pienoisromaanit ja novellit ovat saaneet uutta huomiota 1900-luvun lopussa, kun ranskalaisen kustantamonActes Sudin johtajaHubert Nyssen "löysi" ne vuonna 1985.[3] Sen jälkeen hänen useita teoksiaan on käännetty, ja hänen kirjojensa purevaa kieltä on verrattuIvan Turgeneviin jaAnton Tšehoviin.[1]
Berberova oli runoilijaVladislav Hodasevitšin kumppani 1930-luvulle asti, mutta he eivät menneet naimisiin. Berberova oli kahdesti naimisissa, mutta molemmat liitot päättyivät eroon. Vuonna 1937 hän meni naimisiin toimittaja Nikolai Makejevin kanssa ja 1950-luvulla muusikko George Kochevitskyn kanssa.[1]
Berberova kuoli 92-vuotiaanaphiladelphialaisessa hoitokodissa kaatumisen aiheuttamiin komplikaatioihin.[1]
