| Niklas Luhmann | |
|---|---|
.png) Niklas Luhmann | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. joulukuuta1927 Lüneburg,Saksa |
| Kuollut | 6. marraskuuta1998 (70 vuotta) Oerlinghausen, Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Bielefeldin yliopisto |
| Tutkimusalue | sosiologia,systeemiteoria |
| Infobox OK | |
Niklas Luhmann (8. joulukuuta1927Lüneburg,Saksa –6. marraskuuta1998Oerlinghausen, Saksa) oli saksalainensosiologi,hallintotieteilijä ja sosiaalisten järjestelmien teoreetikko. Hän on eräs modernin sosiologisen systeemiteorian tunnetuimmista edustajista ja kehittäjistä.
Luhmann suorittilakitieteellisen tutkinnonFreiburgin yliopistossaFreiburg im Breisgaussa 1949 ja työskenteli tämän jälkeenLüneburgin hallintoylioikeudessa vuoteen 1962[1]. Vuonna 1955 hän kyllästyi lakityön rutiineihin ja siirtyi poliittisemmalle uralleAla-Saksin kulttuuriministeriöön, jossa hän keskittyi sotavahinkojen korjausasioihinlähde?. Vapaa-aikansa hän käytti lukienRené Descartesia,Immanuel Kantia,Edmund Husserlia sekäBronisław Malinowskin jaAlfred Radcliffe-Browninfunktionalistisia teorioita. Vuonna 1960 hän sai vapaavuoden opiskellakseenHarvardin yliopistossaTalcott Parsonsin johdolla ja palattuaan Harvardista hän omistautui täysin teorioidensa kehittelyyn.[2] Luhmann julkaisi sosiologiasta väitöskirjansa 1966 toisena lukuvuonnaan Münsterin yliopistossa.[1]
Luhmann työskenteli vuosina 1965–1968 eri tehtävissäSpeyerin hallintotieteellisessä akatemiassa,Dortmundin sosiologisen tutkimuksen instituutissa jaMünsterin yliopistossa. Saksalaisen sosiologiHelmut Schelskyn kutsuttua Luhmannin professoriksi Bielefeldin yliopistoon eteen nousi odottamattomia ongelmia. Vaikka Luhmann oli jo julkaissut useita kirjoja, häneltä puuttui muodollinen sosiologian alan tutkinto ja sen myötä muodollinen pätevyys opettaa saksalaisessa yliopistossaprofessorin virassa. Vuonna 1966 kaksi hänen julkaisuaan hyväksyttiin jälkikäteen vaatimukset täyttäviksi, ja hän liittyi Bielefeldin yliopiston henkilökuntaan professorin virkaan, jossa hän oli eläköitymiseensä saakka 1993.[2]
Luhmann tunnettiin 1970-luvulla erityisestiJürgen Habermasin arvostelijana jauusvasemmistolaisen ajattelunuuskonservatiiviseksi katsottuna vastustajana. Erityisesti hän arvosteli Habermasin konsensus-orientoitunuttadiskurssietiikkaa riittämättömänä vastauksena jälkiteollisen yhteiskunnan monimutkaisiin ongelmiin. Hän ei saavuttanut kuitenkaan Habermasin tasoista suosiota ajatuksineen.[2]
1980-luvulla Luhmann löi itsensä enemmän läpiSaksassa erityisesti teoksellaanSoziale Systeme: Grundriß einer allegemeinen Theorie (1984). Hän siirtyi parsonsilaisesta strukturaalisesta funktionalismista eteenpäinkybernetiikan jakognitiivisen biologian suuntaan teorioissaan. Sitä seuranneiden muidenkin laajojen kirjojen myötä Luhmannin työ alkoi herättää akateemisten piirien huomiota jopa sosiologian ulkopuolella.[2]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
