Niidet ovatkangaspuissa taikutomakoneessa osia, jotka siirtävät kankaan pituussuuntaisialoimilankoja eri viretasoihin, jotta poikittainen kudelanka kulkisi kullakin syöttökerralla juuri oikeiden loimilankojen yli tai ali riippuen halutusta sidoksesta. Niidet ovat pystysuoria jäykkiä naruja tai sauvoja, joiden keskellä onniidensilmä eli reikä josta loimilanka pujotetaan kulkemaan.[1]
Kangaspuissa ja perinteisissä kutomakoneissa niidet on ryhmitelty omiksi ryhmikseen, ja kutakin niisiryhmää liikuttaa yhteinenniisivarsi. Yksinkertaisimmassa sidoksessa,palttinassa, tarvitaan vähintään kaksi niisivartta, joista toinen ohjaa loimilankoja 1, 3, 5, 7 jne. ja toinen loimilankoja 2, 4, 6, 8 jne. Viretasot vaihdetaan päinvastaisiksi joka kudekertaa varten, jolloin tuloksena on pärekorimainen palttinasidos: joka toinen kudelanka kulkee parillisten loimilankojen yli ja parittomien ali ja joka toinen kudelanka päinvastoin.[2][3]
Kankaan muista kolmesta perussidoksesta yksinkertaisimmantoimikassidoksen kutomiseen tarvitaan vähintään kolme niisivartta ja yksinkertaisimmansatiinisidoksen kutomiseen viisi niisivartta.[2][3]
Tekstiiliteollisuuden suurimpia keksintöjä olijacquardkone, joka vapautti kudonnan niisivarsien aiheuttamista rajoituksista, koska se ohjaa jokaista loimilankaa erikseen erillisellä niidellä. Keksinnön avulla kudottujen kankaiden sidos- ja kuviointimahdollisuudet lisääntyivät suuresti.[3] Jacquardkoneen niisien liike ohjelmoitiin etukäteenreikäkortille, ja tämä keksintö taas vaikutti merkittävästitietokoneen kehittymiseen.
Arkikielessä käytetään yksioikoisesta, yksinkertaisesta tai typerästä ihmisestä tai päätöksestä joskus sanaa ”yksiniitinen”, esim. ”Hän suhtautuu asiaan liian yksiniitisesti.” Kielikuva perustuu tosiasiaan, ettei yksiniitistä kangasta voi kutoa, vaan kankaan kudontaan tarvitaan aina vähintään kahdet niidet.[4]