Nicola Antonio Porpora (taiNiccolò Porpora,17. elokuuta1686Napoli –3. maaliskuuta1768 Napoli) oliitalialainenbarokkisäveltäjä sekä sävellyksen- ja laulunopettaja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassakastraattilaulajatFarinelli jaCaffarelli, libretistiPietro Metastasio sekä säveltäjätJoseph Haydn jaJohann Adolf Hasse. Porpora oli johtavia säveltäjiä 1700-luvun alkupuolen Napolissa ja Venetsiassa, ja toimi 1730-luvulla muutaman vuodenLontoossa suosittuna oopperasäveltäjänäGiovanni Bononcinin jaGeorg Friedrich Händelin ohella.[1][2]
Kirjakauppiaan poika Nicola Porpora pääsi kymmenvuotiaana Poveri di Gesù Cristo -konservatorioon Napolissa,[3] jossa hänen opettajiaan olivat Gaetano Greco, Matteo Giordano ja Ottavio Campanile. Porporan esikoisoopperaAgrippina kantaesitettiin Napolin kuninkaallisessa palatsissa marraskuussa 1708. Napolissa tuotettiin myös oopperatFlavio Anicio Olibrio (1711) jaBasilio, re d’oriente (1713).[1]
Vuosina 1711–1725 Porpora toimi kapellimestarinaHesse-Darmstadtinmaakreivi Filipin hovissa. Hän sai mainetta muun muassa Farinellin, Caffarellin,Antonio Ubertin (lempinimeltään ”Porporino”),Salimbenin ja muiden kastraattien laulunopettajana Napolissa jaVenetsiassa. Myös libretistinä tunnettu Pietro Metastasio oli Porporan oppilaita ja kirjoitti myöhemmin monien tämän oopperoiden libretot.[1]
Vuonna 1718 Porporan jaDomenico Scarlattin yhdessä tekemä oopperaBerenice, regina d’Egitto tuotiin näyttämölle Roomassa. Samana vuonna Porporan oopperaTemistocle kantaesitettiin Wienin hovissa keisarin syntymäpäivänä. Sitä seurasivatFaramondo (Napoli, 1719),Eumene (Rooma, 1721),Adelaide (Rooma, 1723),Semiramide, regina dell’Assiria (Napoli, 1724) jaDidone abbandonata, Porporan ensimmäinen ooppera Metastasion librettoon (Reggio Emilia, 1725).[1]
Vuonna 1726 Porpora asettui Venetsiaan, jossa syntyivät oopperatMeride e Selinunte (Venetsia, 1726),Siroe, re di Persia (Milano, 1726),Semiramide riconosciuta (”Uudelleen tunnistettu Semiramide”, Venetsia, 1729),Mitridate (Rooma, 1730),Tamerlano (Torino, 1730),Poro (Torino, 1731),Germanico in Germania (Rooma, 1732), jaIssipile (Rooma, 1733).[1][4]
Vuonna 1733 Porpora kutsuttiin Lontooseen tekemään oopperoita Händelin oopperaseurueen kilpailijaksi perustetulle Opera of the Nobility in London -yhdistykselle. Lontoossa tuotettiinArianna in Nasso (”Ariadne Naxoksella”, 1733), jossa Ariadneen (sopraano) rakastunutDionysos (altto) pakottaaTheseuksen (alttokastraatti) lähtemään saarelta vaimonsa Antiopeksen (sopraano) kera saadakseen Ariadnen itselleen. Muita Lontoon kauden tuotantoja olivatEnea nel Lazio (1734),Polifemo (1735),Ifigenia in Aulide (1735) ja uudelleen sävellettyMitridate (1736). Oopperayhdistyksen lopettaessa toimintansa talousvaikeuksiin Porpora palasi manner-Eurooppaan ja toimi Venetsian Ospedale della Pietàn kuoronjohtajana 1742—1746 ja sittenDresdenissä hovikapellimestarina ja prinsessan laulunopettajana 1747–1751. Sitten Porpora siirtyi Wieniin; siellä hän opetti säveltämistä Joseph Haydnille, joka vastavuoroisesti toimi Porporan säestäjänä ja apulaisena. Vuonna 1758 Porpora palasi Napoliin, jossa kahta vuotta myöhemmin kantaesitettiin hänen viimeiseksi jäänyt näyttämöteoksensaIl trionfo di Camilla (”Camillan riemuvoitto”).[4][1] Hän kuoli köyhyydessä.[3][2]
Noin 60 oopperan lisäksi Porporan sävellystuotantoon kuuluu kirkollisia oratorioita ja maallisia kantaatteja sekä kamarimusiikkia.[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaNicola PorporaWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
