Marcus Cocceius Nerva Caesar Augustus (synt.Marcus Cocceius Nerva, yleisestiNerva) (8. marraskuuta30 –27. tammikuuta98) oliRoomankeisari joka hallitsi18. syyskuuta96 –25. tammikuuta98. Nerva oli Nerva-Antoninus-suvun ensimmäinen keisari. Hän oli viimeinen italialaissukuinen ja Italiassa syntynyt keisari. Nerva onnistui vakauttamaan olotDomitianuksen murhan jälkeen ja valitsiMarcus Ulpius Trajanuksen seuraajakseen. 84 vuotta kestäneen niin kutsutun viiden hyvän keisarin kauden katsotaan alkaneen Nervasta.[1]
Nerva kuului vanhaan roomalaiseen ylimyssukuun ja oli myös etäistä sukua keisariTiberiukselle. Nervan isoisä oli ollut Tiberiuksen läheinen ystävä ja konsuli. Nervan isoisä ja isä olivat myös arvostettuja juristeja. Taustansa ansiosta Nerva eteni helposti senaattoriurallaan. Hänestä tuli yksisalii-papeista, ja hänet nimitettiin useisiin muihin kunniatehtäviin. Ollessaan ehdokkaanapreettoriksi Nerva oli mukana paljastamassaGaius Calpurnius Pison johtamaa Neron vastaista salaliittoa. Näin hän pääsi keisariNeron suosioon. Palkkioksi Nervalle myönnettiinornamenta triumphalia eli triumfin arvomerkit, ja häntä esittäviä patsaita pystytettiin Neron palatsin ulkopuolelle. Vaikka Nervan ura alkoi näin hienosti, ei hän kuitenkaan hakenut virkaa provinssien maaherrana tai legioonan komentajana. Hän ei myöskään toiminut asianajajana, mikä oli sotilasuran tavanomaisin vaihtoehto. Nerva hakeutui Neron hoviin, ja ajan myötä hänestä tuli loistava diplomaatti. Nerva tunnettiin senaattorina, joka tuli toimeen kaikkien keisarien kanssa.[2]
Vuosien 68–69 sisällissodan aikana Nerva säilytti asemansa huolimatta läheisistä yhteyksistään Neroon. Neron kukistuttua Nerva siirtyi sujuvasti keisariVespasianuksen tukijoukkoihin ja saavutti nopeasti tämän luottamuksen. Nervasta tuli yksiFlavius-hallitsijasuvun keisareiden suosikeista. Nerva toimi muun muassa vuoden 71 konsulina Vespasianuksen kanssa. Hän oliTituksen ohella ainoa, joka sai jakaa tämän kunnian Vespasianuksen ollessa keisarina. Nervan ja Flaviusten suhde saattoi olla myös läheisempi. Erään anekdootin mukaan Nervalla ja Domitianuksella olisi ollutpederastinen suhde.[3] Vespasianus palkitsi Nervan nimittämällä tämänauguriksi ja jumalaksi julistetun keisariAugustuksen papiksi.[2]
VespasianusDomitianus
Nerva tuli hyvin toimeen myösDomitianuksen kanssa. Kun vainoharhainen Domitianus alkoi epäillä lähipiiriään salajuonista vuonna 90, hän valitsi kuitenkin Nervan konsulikumppanikseen. Eräiden lähteiden mukaan Nerva joutui Domitianuksen tyrannian aikana maanpakoon, mutta luultavasti hän ei poistunut Roomasta pidemmäksi ajaksi.Dio Cassius kertoo erään tarinan, jonka mukaan Domitianus oli aikonut murhata Nervan sen jälkeen kun oli nähnyt tämän horoskoopin, jonka mukaan Nervasta tulisi keisari. Eräs Nervalle myönteinenastrologi oli kuitenkin kertonut Domitianukselle Nervan kuolevan pian. Domitianus oli jättänyt Nervan murhaamatta, koska ei halunnut syyllistyä jälleen yhteen murhaan.[4] Kumpikaan näistä tarinoista ei luultavasti ole tosi.[5]
Ei tiedetä, oliko Nerva osallisena siinä salaliitossa, joka tähtäsi vuonna 96 Domitianuksen murhaan. Todennäköisesti hän oli murhasuunnitelmista vähintäänkin tietoinen, sillä hänet huudettiin keisariksi heti Domitianuksen murhan jälkeen.[6]Pretoriaanikaartin johtajat olivat luultavasti myös tietoisia Domitianuksen vastaisesta salaliitosta, mutta eivät välttämättä olleet siinä mukana. Kaartin sotilaat ihannoivat Domitianusta ja halusivat kostaa tämän murhan, mutta kaartin johtajat estivät tämän. Senaatti iloitsi avoimesti Domitianuksen kuolemasta. Se päätti tuhota kaikki Domitianusta esittäneet patsaat ja julisti hänen muistolleendamnatio memoriaen. Samana iltana, kun Domitianus murhattiin, senaatti pyysi Nervaa keisariksi. Kun Nerva sai kuulla Domitianuksen palvelijoilta, että keisari tosiaan oli kuollut, hän meni senaattiin, jossa hänet julistettiin keisariksi. Nerva oli selvästi kompromissi, ja huhujen mukaan hän ei ollut Domitianuksen murhaajien ensimmäinen keisariehdokas. Nerva suostui luultavasti ottamaan vastaan hänelle annetun vaativan tehtävän siksi, että hän oli ainoa, joka oli kaikkein hyväksyttävissä.[7]
Nerva oli keisariksi tullessaan jo 65-vuotias, ja hänen terveytensä oli huono. Hänet valittiin keisariksi lähinnä siksi, että hänet tunnettiin maltillisena ja neuvottelutaitoisena miehenä. Hänellä arvioitiin siten olevan hyvät edellytykset palauttaa vakaat olot Domitianuksen hirmuhallinnon jälkeen. Domitianuksen lähimmät avustajat joutuivat kuitenkin pian hyökkäysten kohteiksi. Senaattorit käyttivät tilannetta hyväkseen ja yrittivät kytkeä vihollisensa Domitianuksen hirmuvaltaan. Senaatissa esitettiin useita syytöksiä, joista tyypillinen oli Plinius nuoremman yritys haastaa eräs Publius Certus oikeuteen, koska tämä oli Domitianuksen avulla saanut kuolemantuomion eräälle henkilölle. Nerva jättäytyi näidenvendettojen ulkopuolelle.[8]
Nerva aloitti vakauttamispolitiikkansa senaatin arvovallan palauttamisella. Hän perui Domitianuksen antamat tuomiot ja maastakarkotukset ja lupasi, ettei tulisi teloituttamaan senaattoreita. Senaatin valtaoikeuksia ei kuitenkaan suoranaisesti laajennettu, mikä tuotti pettymyksen monille Nervan entisille senaattorikollegoille.
Nervan rintakuva
Kansan suosion Nerva pyrki varmistamaan jakamalla köyhille maata ja alentamalla veroja. Tällainen politiikka tuli kuitenkin valtiolle hyvin kalliiksi, ja Nerva joutui myymään omaa irtaimistoaankin täyttääkseen nopeasti tyhjenevää valtion kassaa.[6] Noustessaan keisariksi Nerva antoi kansalaisille rahalahjan, luultavasti jopa 75denaria. Juutalaisiin kohdistunutta veroa lievennettiin. Rooman kaupungin ylikansoituksen lieventämiseksi Nerva perusti uudelleen useita siirtokuntia. Köyhien lasten avustukseen Nerva loi alimenta-järjestelmän. Köyhille kansalaisille jaettiin maata valtion tuella. Nerva nimitti entisen konsulinSextus Julius Frontinuksen Rooman akveduktien tarkastajaksi. Rooman akvedukteja oli pitkään laiminlyöty. Nerva palkitsi Frontinuksen toisella konsulikaudella vuonna 98. Hän myös huolehti, että pääkaupunkiin alettiin taas tuoda viljaa. Nervan ansiosta lainsäädännössä määrättyjä rangaistuksia lievennettiin. Domitianuksen kieltämät pantomiimit sallittiin jälleen. DomitianuksenPalatium-kukkulalla sijainneen palatsin Nerva lahjoitti kansalle. Hän itse asettui Vespasianuksen suosimaanHorti Sallustianiin. Nerva myös rakennutti valmiiksi DomitianuksenForum Transitoriumin ja laajennuttiCircus Maximusta. Rahoittaakseen uudistuksensa Nerva perusti komission karsimaan valtion menoja. Domitianuksen kultaiset ja hopeiset patsaat sulatettiin, ja niistä tehtiin rahoja.[9]
Ainutlaatuinen rintakuva keisari Nervasta. Yksityiskokoelma.
Nervan maltillisuus herätti myös arvostelua. Konsuli ja tunnettu lainoppinutFronto kommentoi kurin höltymistä ja senaatissa vallinnutta anarkiaa näin: ”Domitianuksen aikana oli asiat huonosti, sillä kukaan ei saanut tehdä mitään; Nervan aikana asiat ovat vielä huonommin, sillä kaikki saavat nyt tehdä kaikkea.”[10] Kuultuaan tästä Nerva antoi käskyn, että vihanpidon piti loppua. Yhteyksistä Domitianuksen hirmuvaltaan saattoi toista syyttää ainoastaan selvien todisteiden avulla. Myös osa niistä, jotka Domitianuksen valtakaudella olivat joutuneet vankeuteen tai maanpakoon, armahdettiin.[11]
Nerva oli keisariksi tullessaan jo 65-vuotias, ja hän kuoli hallittuaan vain 16 kuukautta.
Suurin haaste Nervan arvovallalle tuli armeijan suunnalta. Sotaintoilija Domitianus oli ollut arvostettu armeijan piirissä, kun taas Nervalta puuttui sotakokemus. Armeija olisi myös halunnut että Domitianus olisi julistettu jumalaksi, mutta senaatti ei tätä halunnut. Nerva joutui pian vaikeuksiinpretoriaanikaartin kanssa, joka vaati hyvitystä Domitianuksen murhasta. Vuonna 97 pretoriaanikaarti piirittiCasperius Aelianuksen johdolla keisarillisen palatsin ja otti Nervan panttivangiksi vaatien Domitianuksen murhaajien rankaisemista.Dio Cassius kertoo, että Nerva vastusti pretoriaaneja rohkeasti mutta että sotilaat ottivat lopulta oikeuden omiin käsiinsä ja murhasivat kaksi Domitianuksen vastaisen salaliiton jäsentä. Lopuksi Nerva pakotettiin pitämään puhe, jossa hän kiitteli sotilaita tästä veriteosta.[12] Nöyryytys heikensi entisestään Nervan arvostusta sotilaiden keskuudessa.[13]
Saadakseen niskuroivan armeijan puolelleen Nerva nimitti perillisekseen tunnetun sotapäällikönMarcus Ulpius Trajanuksen. Nerva kuoli vain muutama kuukausi Trajanuksen nimityksen jälkeen.
Nerva oli lapseton, mutta olisi toki voinut nimittää seuraajakseen jonkun sukulaisensa. Oli kuitenkin hyvin kyseenalaista, olisiko armeija hyväksynyt keisariksi ketään hänen sukulaistaan. Siksi Nerva päätti syyskuussa 97 adoptoidaMarcus Ulpius Trajanuksen, jolla oli tunnettuna sotapäällikkönä vankka armeijan kannatus. Trajanus oli luultavasti tuolloinPannonian maaherra. Trajanuksen alaiset joukot olivat juuri kukistaneet erään germaaniheimon, ja viesti siitä oli saapunut Roomaan. Nerva käytti tilaisuutta hyväkseen ja adoptoi Trajanuksen samaan aikaan kun voittoa germaaneja vastaan juhlittiin.
Nerva ei itse pystynyt nimittämään Trajanusta seuraajakseen, koska keisarius ei ollut perinnöllinen. Senaatti piti kuitenkin Trajanusta hyvänä valintana ja myönsi heti Trajanukselle lähes yhtä suuret valtaoikeudet kuin Nervalla. Trajanukselle myönnettiin keisarin tärkeimmät valtaoikeudetimperium maius ("suurempi imperium") jatribuuninoikeudet. Nervan arvovalta oli kuitenkin suurempi, koska hän oli muun muassa ylipappipontifex maximus.
Nerva kuoli halvaukseen tammikuussa 98. Erään tarinan mukaan Nerva alkoi yhtäkkiä hikoilla, ja hänelle nousi kuume. Pian sen jälkeen hän kuoli.[14] Senaatti kunnioitti hänen muistoaan julistamalla hänet jumalaksi, ja Trajanus päätti siirtää hänen tuhkansaAugustuksen mausoleumiin. Vaikka Nerva hallitsi vain 16 kuukautta, hän onnistui vakauttamaan olot niin hyvin, että hänen jälkeensä kului 94 vuotta, ennen kuin Roomassa jälleen ajauduttiin aseelliseen valtakamppailuun.[13]
Nervan elämästä on säilynyt nykypäivään vain vähän lähteitä. Dio Cassiuksen Rooman historian LXVIII kirja, joka on säilynyt bysanttilaisen munkinJohannes Ksifilinoksen yhteenvetona, sisältää Nervan hallituskauden. MyösSextus Aurelius VictorinDe Caesaribus sisältää hyvin lyhyen Nervan elämäkerran.
Suetoniuksen keisarielämäkerrat päättyvätDomitianukseen, jaHistoria Augusta alkaa Hadrianuksen elämäkerralla. Luultavasti Historia Augusta on sisältänyt Nervan ja Trajanuksen elämäkerrat, mutta ne ovat hävinneet. Nerva mainitaan kuitenkin Suetoniuksen Domitianuksen elämäkerrassa jaPlinius nuoremman Trajanuksen ylistyspuheessa.
