Neliöluku onpositiivinenkokonaisluku, jonka osoittamasta määrästä pisteitä voidaan muodostaaneliön muotoinen kuvio.[1]

Neliöluvut voidaan määrittää lausekkeella
, jossan on positiivinen kokonaisluku. Esimerkiksi9 on neliöluku, koska
[1] Kaksikymmentä ensimmäistä neliölukua ovat1,4,9,16,25,36,49,64,81,100, 121,144, 169, 196, 225, 256, 289, 324, 361 ja 400[2].
Kuvassa näkyvä punainen lisäys on kreikkalaisittain nimeltäängnomon ja sitä vastaa neliöluvussa
pariton luku
Neliöluvut ovatkolmiolukujen jälkeen yksinkertaisin ryhmämonikulmiolukuja, jotka ovat pisteillä muodostettujensäännöllisten monikulmioiden lukuja[3]. Monikulmioluvut ovat osakuviolukujen ryhmää.
Neliöluvut
saadaanaritmeettisena summana, jossa lasketaan
peräkkäistä paritonta lukua yhteen:
[1]
Tämä voidaan tulkita summaksi, jossa ensimmäisenä lukuna on pienin neliöluku
ja sitten siihen lisätään gnomoneita

Neliölukujoukonkomplementti eli ei-neliölukujen joukko voidaan muodostaa lausekeen
avulla, missä käytetäänlattiafunktioita. Lausekkeesta saadaan luvut 2, 3, 5, 6, 7, 8, 10, 11, ... , joista puuttuvat neliöluvut.[1]
Seuraavan neliöluvun voi muodostaa rekursiivisesti edellisen neliöluvun avulla seuraavasti.
Rekursiivisesti ilmaistuna seuraava neliöluku on
[1]
Neliöluvut voidaan aina esittää kahden kolmioluvun avulla
[1]
Jos luku
parillinen luku, niin luvut
ja
ovatperäkkäiset parittomat luvut. Vastaavasti, jos
on pariton luku, niin luvut ovatperäkkäiset parilliset luvut. Peräkkäisten parillisten (parittomien) lukujen tulo yhdellä lisättynä on neliöluku eli
[1]
Jokainen luonnollinen luku voidaan esittää korkeintan neljän neliöluvun summana. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi

ja
Samoin jokainen luku voidaan esittää korkeintaan kolmen etumerkillisen neliöluvun summana eli esimerkiksi
ja
[1]
Neljänparittoman luvun neliöiden summa voidaan lausua myös neljänparillisen luvun neliöitten summana.[1]
Alkuluku
, joka voidaan lausua muodossa
, voidaan esittää kahden luvunneliön summana. Esimerkiksi luku 29 on tällainen luku, koska
[4]
Muun muassapythagoralaiset 500 eaa. tutkivat lukujen ominaisuuksia ja niihin liittyvää mystiikkaa. Kolmioluvut, neliöluvut ja muut monikulmioluvut olivat keskeinen osa lukujen oppirakennelmaa.[5] EuroopassaPierre de Fermat tutki muiden töidensä oheella myös pythagoralaisten matematiikkaa. Hänen todistusmenetelmänsä selittivät monia kuviolukujen ominaisuuksia ja kasvanut kiinnostus lukuihin kiteytyilukuteoriassa, joka voidaan katsoa syntyneen tästä harrastuksesta.[6]
Fermat esitti kirjeenvaihdossaan teoreeman, ettäjokainen luonnollinen luku voidaan esittää n:n n-kulmioluvun summana. Teoreeman todisti yleisellä tasolla ensimmäisenäAugustin-Louis Cauchy.[7]
- Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osat I–II. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0 jaISBN 951-884-158-6
- ↑abcdefghiWeisstein, Eric W.: Square Number (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
- ↑OEIS:Trangular number
- ↑Weisstein, Eric W.: Polygonal Number (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
- ↑Boyer, s. 499
- ↑Boyer, s. 93–95
- ↑Boyer, s. 498–501
- ↑Boyer, s. 726