Navarran kuningaskunta eliNavarra (esp.Reino de Navarra,baskiksiNafarroako Erresuma,ransk.Royaume de Navarre), alun perinPamplonan kuningaskunta, oliPyreneiden vuoriston molemmin puolin sijainnut keskiaikainen kuningaskunta.[1]
Pamplonan kuningaskunta sai alkunsa, kun paikallinenbaskijohtajaÍñigo Arista valittiin tai julistautui Pamplonan kuninkaaksi (perimätiedon mukaan vuonna 824) johtaessaan kapinaafrankkeja vastaan.
Kastilia valloitti kuningaskunnan Pyreneiden eteläpuolisen osan vuonna1513, joten Navarrasta tuli osa juuri yhdistynyttäEspanjan kuningaskuntaa. Pyreneiden pohjoispuolinen osa säilytti itsenäisyyden, mutta liittyipersonaaliunioniinRanskan kanssa vuonna1589, kun Navarran kuningas Henrik III peri Ranskan kruunun saaden nimekseenHenrik IV. Vuonna 1620 Navarra liitettiin lopullisesti Ranskan kuningaskuntaan.
Ensimmäinen mainintanavarroista esiintyyEinhardin kirjoittamassakronikassa, joka kertooKaarle Suuren urotöistä. Toinen maininta esiintyi frankkien kuninkaallisessaannaalissa, tällä kertaa nimellänabarrot. On olemassa kaksi ehdotusta nimienNavarra/Nafarroa/Naparroaetymologiaksi:
Pamplonan kuningaskunta muodostui osanavaskoonien perinteisiä asuinalueita. Vaskoonit olivat esi-roomalainen heimo, joka hallitsi länsi-Pyreneiden eteläisiä rinteitä sekä osaaBiskajanlahden rannikkoa.Roomalaiset olivat valloittaneet alueen täydellisesti vuonna74 eaa. Alue oli aluksi osa Citerior-nimistä Rooman provinssia. Myöhemmin alue siirtyi Tarraconensis-provinssin alaisuuteen, ja lopulta osaksi Caesaraugustanusta. Roomalaiset jättivät selvän jäljen alueen kaupungistumiselle, kielelle,infrastruktuurille, kaupankäynnille sekä teollisuudelle.
Länsi-Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen eivätvisigootit eivätkäarabit onnistuneet valloittamaan pysyvästi länsi-Pyreneitä. Länsi-Pyreneiden kulkureitit olivat harvoja hyviä reittejä vuoriston läpi, lukuun ottamatta etelä-Pyreneitä. Tämä teki alueesta strategisesti hyvin tärkeän historiansa aikana.
Kaarle Suuren johdollafrankit laajensivat valtaansa kohti etelää, valloittaen useita alueitaPyreneiden niemimaan pohjois- ja itäosista. Ei ole selvää kuinka vankka valta frankeilla Pamplonassa oli. Sen jälkeen kun perääntyvä Kaarle Suuri oli tuhonnut Pamplonan muurit,15. elokuuta778 baskiheimot kukistivat hänen jälkijoukkonsaRolandin johdolla yhteenotossa vuoristoteillä, joka tunnetaanRoncevaux Passin taisteluna.
Pamplonan kuningaskunta noin vuonna910 (keltaisena).
Vuosina806 ja812 Pamplona joutui jälleen frankkien haltuun. Kuitenkin, kun frankkilaiset keisarit eivät enää olleet kykeneviä antamaan huomiotaan valtakuntansa syrjäisille rajamaille kotipuolessa olleiden vaikeuksien takia, Pamplona vähän kerrallaan väistyi täysin heidän alamaisuudestaan. Tällöin alkoi muodostua vaskoonien hallitsijasuku, josta pian tuli erittäin vaikutusvaltainen.
Akvitanian kuningasPipin I jahtasi heimopäälliköitä, jotka olivat ottaneet pakopaikakseen eteläisen Vasconian, toisin sanoen Pamplonan ja Navarran, joita eivät enää hallinneet frankit. Hän lähettiAebluksen jaAznar Sánchezin johtaman armeijan suorittamaan päämääriään Pamploniaan, jossa ei he eivät saaneet kovin suurta vastarintaa. Pamplonia oli edelleen muuriton Kaarle Suuren vuoden 778 tuhotyön seurauksena. Palatessaan takaisin he joutuivatRoncesvaux'ssa todennäköisesti vaskoonien ja muslimien yhteiseen väijytykseen, jossa he kokivat tappion. Urotyön seurauksena baskilainen heimopäällikköÍñigo Arista valittiin Pamplonan kuninkaaksi. Arista siis aloitti Pamplonan kuninkaiden hallitsijasuvun.
Historian tässä vaiheessa Pamplona ja Navarra olivat kaksi erillistä kokonaisuutta. Pamplona on mainittu vuonna778 frankkien kuvauksissa navarralaisena linnoituksena, vaikka tämä voidaan selittää heidän epämääräisellä tietämyksellään vaskoonien alueesta. Tosin he erottivat toisistaan Navarran ja vaskoonien tärkeimmän kaupungin vuonna806. Alkeellinen Navarra saattoi käsittää Goñin, Gesalazin, Lanan, Allinin, Deierrin, Berruezan ja Mañerun laaksot.
Vuonna905 naapurimaiden prinssit syöksivät Íñigo Aristan perustaman hallitsijasuvun vallasta, jaRibagorzan kreivin veljenpoikaSancho I (905–925) nousi kuninkaaksi. Hän taistelimaureja vastaan jatkuvalla menestyksellä, ja liitti Ultra Puertosin, tai Basse-Navarren, hallintaansa. Hänen alueensa ulottuivatNájeraan saakka. Kiitoksena voitoistaan hän perusti vuonna924 Albeldan nunnaluostarin. Ennen hänen kuolemaansa kaikki maurit oli karkotettu maasta pois. Myös hänen poikansa ja seuraajansaGarcia II (931–970) osallistui lukuisiinkonflikteihin maurien kanssa. Tällä kertaaAragonian kreivikunta, joka oli aiemmin ollut vain nimellisestivasallivaltio, alkoi suoraan hallitsemaan Pamplonan kuninkaita.
Garcia II:n poikaSancho II hallitsi Pamplonian kuninkaana vuodesta970 vuoteen994. Vuoden985 tienoilla Sancho II ylittiPyreneet saapuennormannien hyökkäyksen kohteena olleeseenGascogneen, todennäköisesti pelastamaan velipuoltaanWilliam II Sánchezia. Sancho II joutui kuitenkin palaamaan takaisin kuultuaanmuslimien hyökkäyksestä Pamplonaan. Paluumatkallasolat olivat kuitenkin lumen peitossa, mutta retkikunta onnistui kehittelemään sopivat kengät joiden avulla seurua pääsi vuoriston läpi. Tämän ansiosta he onnistuivat yllättämäänpiiritystä ylläpitävät muslimit voittaen heidät.
Sancho II periAragonian laakson äidiltään. Jaime del Burgon kirjoittamanHistoria General de Navarran mukaan Alastuen huvilan lahjoitettuaanSan Juan de la Peñan munkkiluostarille hän alkoi kutsua itseään Pamplonan kuninkaan sijasta Navarran kuninkaaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kyseistä arvonimeä käytettiin. Monissa paikoissa Sancho II:ta sanotaan ensimmäiseksi Navarran kuninkaaksi, ja joissain paikoissa kolmanneksi Navarran kuninkaaksi, mutta ainakin hän oli seitsemäs Pamplonian kuningas.
Sancho III Suuren (hallitsi 1000–1035) sekä hänen lähimpien seuraajiensa aikana Pamplona saavutti valtansa ja laajuutensa huipun. Vuonna1028 Sancho III periKastilian kreivikunnan kreivi García Sánchezin kuoltua, koska hän oli naimisissa kreivin sisaren kanssa. Vuonna1035 hän antoi Kastilian kreivikunnan perinnöksi pojalleenFerdinandille. Valtakunta saavutti huipentumansa hänen hallinnassaan: hän hallitsi Pamplonaa,Kastiliaa jaAragoniaa,protektoraattina myösLeónia jaGascognea. Hän valloitti myösRibagorzan sekäSobrarden. Sancho III:n vallan alla valtio saavutti historiansa suurimman menestyksen. Hän valtasiPisuerga- jaCea-jokien alueet, joihin sisältyiLeónin kuningaskunta. Hän marssitti armeijansa Léonin sydämeen, halliten kokoPyreneiden niemimaan pohjoisosiaGalician rajoiltaBarcelonan kreivikunnan rajoille asti.
Sancho III:n valtakunta Punainen: Pamplonan kuningaskunta Oranssi: muut alusmaat ·Vaaleanpunainen: suora valta
KuningasSancho II Garces hallitsi vuosina970–994, jotka vuosiluvut ensimmäisinä maan historiassa ovat tarkat ja jolta ajalta on kirjallistakin aikalaisaineistoa. Pamplonan kuningaskunnan nimeksi vakiintui vähitellen Navarra, 1100-luvulle mennessä.
Navarran Sancho III sai alueensa kasvatettua niin, että se käsitti puolet pohjoista Espanjaa, mutta hän jakoi maansa neljälle pojalleen, joista vanhin,Ferdinand I, perusti myöhemmänKastilian kuningaskunnan. Navarran kuningaskunta oli eräs keskiaikaisen Pyreneiden niemimaan useasta itsenäisestä kuningas- ja ruhtinaskunnasta, ja aika ajoin se oli yhdistettynä toisiin.Aragoniasta irtautuminen 1134 oli eräs legendojen myöhemmin tärkeäksi nostama tapahtuma.
Navarran siteet ranskalaisiin muodostuivat pysyviksi 1200-luvusta alkaen, jolloin Champagnen kreivit perivät Navarran kruunun.Filip IV Kauniin ja tämän poikien aikana (1277–1328) Navarra kuului Ranskan hallitsijalle, mutta eriytyi taas itsenäiseksi, kun Navarran kuningatar Johanna II ei voinut naisena periä Ranskan kruunua. 1400-luvulla kuningatarBlanka I avioituiAragonian myöhemmän kuninkaanJuhana II:n kanssa, joka Blankan kuoltuakin piti maan itsellään. Heidän yhteisen tyttärensä aviomiehen myötä Navarran valtaistuimelle nousi Foix-suku. Aragonian kuninkaan myöhemmästä aviosta ollut poika, EspanjanFerdinand Katolinen, valloitti Pyreneiden eteläpuolisen osan Navarrasta 1512.[2]
Foixien perilliset, Albret-sukuiset ruhtinaat jatkoivat piskuisen Navarran kuninkaan tittelillä eteläranskalaisten ruhtinaskuntiensa hallitsemista, kunnes vuonna1589 heidän Bourbon-sukuinen perillisensä Navarran kuningas Henrik III nousi Ranskan valtaistuimelleHenrik IV:nä ja perusti Ranskaa hallinneenBourbonin hallitsijasuvun, jolloin Navarra lopullisesti joutui personaaliunioniin Ranskan kanssa.
Henrikin poika RanskanLudvig XIII liitti Navarran Ranskaan muodollisestikin, mutta vielä 1800-luvulla Ranskan hallitsijat käyttivät "Ranskan ja Navarran" kuninkaan arvonimeä. Navarran eteläinen osa, joka muodostaa nykyisin Espanjan autonomisen alueenNavarran, oli jo aiemmin liitetty Espanjaan. Pyreneiden pohjoispuolellakin olevaa Navarran osaa kutsutaan (Ranskan)Navarraksi, mutta alue on osa ranskalaista departementtijärjestelmää eikä hallinnollisesti käytä Navarran nimeä.
Molemmat alueet kuuluvat niin sanottuihin historiallisiin baskialueisiin eli alueisiin, joilla on historiallisesti puhuttubaskin kieltä.
Navarrana aikaisemmin tunnettu alue on nykyään osana kahta eri valtiota.Pyreneiden pohjoispuoliset alueet kuuluvatRanskalle (Pyrénées-Atlantiquesin departementtiin), ja eteläpuoliset alueetEspanjalle (Navarran itsehallintoalueeseen ja maakuntaan).Baskin kieltä puhutaan edelleen suurimmassa osassa aluetta.
.gif)
.gif)
