Nanjing (kiin.南京,Nánjīng) onJiangsun maakunnan pääkaupunkiKiinassa. Nimi Nanjing merkitsee Eteläistä pääkaupunkia ja vanhemmissa teksteissäsiirtokirjoitettu muoto onNanking. Kaupunki sijaitseeJangtsen varrella. Ensimmäiset historialliset maininnat paikasta ovat noin 2 500 vuoden takaa, ja historiansa aikana Nanjing on toiminut ajoittain eri Kiinaa hallinneiden dynastioiden pääkaupunkina. Vuodesta 1928 vuoteen 1949 Nanjing oli myösKiinan tasavallan pääkaupunki. KunKiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949, Kiinan pääkaupunki siirrettiinPekingiin. Nanjingin asukasluku oli vuonna 2017 noin 8 335 000.
Nanjing sijaitsee Itä-KiinanJiangsun maakunnassa[1]Jangtsejoen alajuoksun varrella noin 300 kilometriäShanghaita länteen. Kaupunkiin kuuluvan hallinnollisen alueen kokonaispinta-ala on 6 587,02 km².[2] Kaupunki rajautuu pohjoisessa, lännessä ja etelässäAnhuin maakuntaan sekäYangzhoun,Zhenjiangin, jaChangzhoun kaupunkeihin idässä. Kaupungin vanha muurin ympäröimä ydinkeskusta sijaitsee Jangtsen kaakkoisrannalla. Kaupungin keskusta rajautuu etelässä ja lännessä Jangtsen sivujokiQinhuaijokeen. Vanhasta keskustasta koilliseen sijaitseeXuanwujärvi, jolla on myös viisi saarta. Qinhuain länsirannan puolella sijaitsee puolestaanMochoujärvi. Keskustasta itään kohoiaZijin eli violetti vuori.[1]
Nanjingissa onKöppenin ilmastoluokituksen mukaan subtrooppinen kostea ilmasto. Kesät ovat kuumia ja sateisia, talvella on kuivaa ja viileää. Vuoden keskilämpötila on noin 16 °C ja keskimääräinen sademäärä 1 000 millimetriä. Heinäkuu on lämpimin kuukausi. Silloin vuorokauden keskilämpötila on noin 28 °C. Viilein kuukausi on tammikuu, jolloin keskilämpötila on noin 2 °C. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin sataa keskimäärin noin 180 millimetriä. Joulukuu puolestaan on kuivin kuukausi. Silloin keskimääräinen sadanta on 32 millimetriä.[3]
Arkeologisten löydösten perusteella nykyihmisen esi-isät asuttivat nykyisen Nanjingin alueen jo 300 000 vuotta sitten. Noin 6 000 vuotta sitten alueelle alkoi syntyä ensimmäisiä kyliä.[2] Itse kaupunki perustettiin noin 2 500 vuotta sitten. Ensimmäiset historialliset maininnat paikasta ovat Kiinan historiantaistelevien läänitysvaltioiden kaudelta vuodelta 472 ennen ajanlaskun alkua. TuolloinYue-valtio perusti paikalleYuhuatai-nimisen linnoituksen. Yue-valtio liitettiin sittemminChu-valtioon, jonka kaudella rakennettiinJinling-niminen linnoitus Jangtsen ja Qinhuain jokiliikenteen valvomiseksi. 200-luvulta eaa. 200-luvun alkuunjaa. nykyisen Nanjingin alue oli osaQin-dynastiaa jaHan-dynastiaa.[1]
Nanjingista eli tuolloisesta Jianyesta tuli merkittävä Kaakkois-Kiinan keskusWu-kuningaskunnan kaudella 200-luvulla. Wu oli yksi niin sanotuistakolmesta kuningaskunnasta, ja Wun kuningasSun Quan oli vuonna 229 tehnyt määrännyt Jianyen pääkaupungiksi. Jianye oli Wun pääkaupunki vuoteen 280 saakka. Se sai entisen asemansa jälleen takaisinitäisen Jin-dynastian pääkaupunkina vuonna 313 uudella nimellä Jiankang. Itäisen Jin-dynastian romahdettua vuonna 420 kaupunki toimi useiden eri Jangtsen eteläpuolella vaikuttaneiden dynastioiden keskuksena.Eteläisen Liang-dynastian kaudella vuosina 502–557 kaupungin asukasluku kasvoi yli miljoonaan. Kaupunki oli tärkeä maatalouden keskus, minkä lisäksi alueella tuotettiin esimerkiksiteetä,silkkiä japaperia. Kaupungissa vaikutti myös useita taiteilijoita, runoilijoita ja tieteilijöitä.Wang Xizhi oli tunnettukalligrafi jaGu Kaizhi maalari.Liu Xie julkaisi puolestaan teoksensaWenxin Diaolong.Shen Yuen taas sanotaan kehittäneenkiinan neljätoonia erottaneen järjestelmän.[1]
Nanjingin merkitys väheni huomattavasti Kiinan yhdistäneiden dynastioiden kaudella 500-luvun lopulta 1300-luvun loppupuoliskolle. Tuolloin Kiinaa hallitsivatSui-,Tang-,Song- jaYuan-dynastiat. Kaupungin merkitys kasvoi uudestaan vuonna 1368, jolloinMing-dynastian perustajaHongwu teki siitä pääkaupunkinsa. Hongwu antoi kaupungille uuden nimenYingtianfu. Hänen seuraajansaYongle hallitsi vuodesta 1403 lähtien osittain myösPekingissä. Peking eli Beijing on suomeksi pohjoinen pääkaupunki, ja näin Nanjing sai nykyisen nimensä ”eteläinen pääkaupunki”. Peking oli kahdesta pääkaupungista alemmassa asemassa vuoteen 1421 saakka, jolloin siitä tuli Nanjingia tärkeämpi. Kaupunki kasvoi tästä huolimatta esimerkiksi kehittyvän kaupan avulla. AmiraaliZheng Hen merimatkojen alukset rakennettiin Nanjingin telakoilla. Keisarillinen oppilaitosGuozijian keräsi puolestaan opiskelijoita myös ulkomailta ja julkaisi useita kiinalaisen kirjallisuuden klassikkoja, kuten esimerkiksiLi Shizhenin jaSong Lianin teoksia.[1]
Ming-dynastian jälkeen Kiinaa hallitsimantšujen perustamaQing-dynastia. Nanjing sai uuden nimen Jiangning, ja se oli sittempien Jiangxin ja Jiangsun maakunnat kattaneen hallinnollisen alueen keskus. Kaupungissa allekirjoitettiin vuonna 1842ensimmäisen oopiumisodan päättänytNanjingin sopimus, ja vuonna 1853 sen valtasivatTaiping-kapinalliset. Nanjingista tuli kapinallistenTaiping Tianguon pääkaupunki. Kaupunki kärsi mittavia tuhoja Qing-dynastian joukkojen jälleenvallatessa sen vuonna 1864. Tuhoista toipuminen kesti vuosikymmenten ajan. Kaupunki avautui ulkomaalaiselle kaupalle vuonna 1899, ja vuonna 1908 avautui rautatieyhteysShanghaihin.Xinhai-vallankumouksen sytyttyä vuonna 1911 Nanjingista tulitasavaltalaisen väliaikaisen hallituksen pääkaupunki. Ensimmäinen presidenttiYuan Shikai siirsi pääkaupungin kuitenkin jo seuraavana vuonna Pekingiin.[1]
Tasavallan aikana Nanjingissa vaikuttivatuseat eri sotaherrat.Kuomintangin eli kansallismielisen puolueenTšiang Kai-šekin joukot valtasivat kaupungin vuonna 1928, ja siitä tehtiin Kiinan kansallismielisen hallituksen pääkaupunki. Pääkaupunkina Nanjing alkoi saada uutta nykyaikaisempaa ilmettä, mutta kehitys keskeytyi pian.[1]Japani olihyökännyt Kiinaan vuonna 1937, ja Nanjing kukistui jo joulukuussa samana vuonna. Japanin armeijan joukot murhasivat ja raiskasivat paikallisia tapahtumien ketjussa, joka tuli tunnetuksiNanjingin verilöylynä. Arviolta 100 000–300 000 kiinalaista oli kuollut verilöylyn päättyessä kuusi viikkoa sen alkamisen jälkeen.[4] Japani perusti sittemmin useita Nanjingissa toimineita Kiinan nukkehallituksia. Maa kärsi viimein tappiontoisessa maailmansodassa vuonna 1945. Valta palasi Kuomintangille, mutta pian maassa riehuisisällissota kansallismielisten jakommunistien välillä. Kommunistit valtasivat Nanjingin vuonna 1949. KunKiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949, maan pääkaupunki siirrettiin takaisin Pekingiin.[1]
Nanjingin menetettyä asemansa Kiinan pääkaupunkina siitä tuli vain Jiangsun maakunnan pääkaupunki.[1] Nanjingista alkoi kehittyä teollisuuden keskus ja perinteisten tekstiilien- ja posliinintuotannon ohelle nousi teräs- ja konetehtaita. Kaupungista tuli myös tärkeä liikenteen solmukohta.[4] Joitakin takaiskuja koettiinsuuren harppauksen jakulttuurivallankumouksen takia. Kaupungin kehitys on ollut erityisen nopeaa 1980-luvulta lähtien. Nykyisin kaupunki on myös esimerkiksi myös yksi Kiinan matkailun keskuksista.[1]
Vuonna 2017 Nanjinginbruttokansantuote oli yhteensä 1 171,5 miljardiayuania, 141 103 yuania henkilöä kohden.[6] Huomattava osa Nanjingiin kuuluvasta kaupunkialueen ulkopuolisesta seudusta on maatalouskäytössä. Alueella viljellään esimerkiksiriisiä,vehnää, pähkinöitä, hedelmiä ja vihanneksia. Paikallisilla järvillä ja lammilla kasvatetaan esimerkiksivesikastanjaa jalootuksenjuurta. Paikalliset kasvattavat myös hanhia, sikoja ja karjaa. Seudulla on myös kalastusta. Nanjing on teollistunut voimakkaasti vuoden 1949 jälkeen. Kaupungissa on esimerkiksi kemianteollisuutta, elektroniikkateollisuutta,autoteollisuutta, teräs- ja koneteollisuutta sekä kevyempää tekstiili- ja elintarviketeollisuutta.[1]
Vuonna 2024 Nanjingin bruttokansantuote oli noin 1,85 biljoonaa yuania. Vuotuinen keskiansio oli kaupunkialueella 83 084 yuania ja maaseudulla 38 690 yuania.[7]
Nanjingista on laivaliikennettäJangtsejoen kautta niin Jangtsen suistolle kuin kohti Keski-Kiinaakin.[1] Jangtsen varrella sijaitsevaNanjingin satama on yksi Kiinan suurista jokisatamista. Sen kautta kulkee vuosittain yli 100 miljoonaa rahtitonnia.[8] Rautatieyhteyksiä on Shanghaihin idässä sekäWuhuun jaTonglingiin etelässä ja lounaassa. Nanjingin ensimmäinen silta Jangtsen yli avattiin vuonna 1968, ja nykyisin siltoja on jo kolme.[1] Kaupungin julkiseen liikenteeseen lukeutuvat bussit, taksit ja metro.[2] Vuonna 2014Nanjingin metrossa oli 2 linjaa ja 50 asemaa.[9]Nanjing Lukoun kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 35 kilometriä kaupungin keskustasta etelään, ja siltä lähtee lentoja ulkomaille ja muihin Kiinan kaupunkeihin.[1]
Vuonna 2017 Nanjingin asukasluku oli noin 8 335 000.[2] Huomattava osa asukkaista asuu maaseudulla varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella. Paikalliset puhuvat omaa selvästi erottuvaamandariinikiinan murrettansa.[1] Suurin osa najingilaisista ei harjoita virallisesti mitään uskontoa. Joitakin uskonnollisia yhteisöjä kaupungissa ovat esimerkiksikristityt,buddhalaiset jamuslimit.[1]
Vuoden 2020 väestönlaskennassa Nanjingin väkiluku oli 9 314 685, josta kaupunkialueella asui 86,8 prosenttia. Vähemmistökansallisuuksien osuus väestöstä oli 1,40 prosenttia. Vuoden 2025 alussa mukaan kaupungissa oli 9,577 miljoonaa asukasta ja 7,455hukou-järjestelmässä rekisteröityä asukasta.[7]
Kun-ooppera on Jiangsun maakunnasta peräisin olevakiinalaisen oopperan muoto, jota esitetään Nanjingissa. Kun-oopperan ohella kaupungissa esitetään myös muita kiinalaisen oopperan muotoja. Kaupungissa on myös näytelmäteatteria janukketeatteria.[10] Nanjingilainenbaiju on perinteinen laulun ja tarinankerronnan muoto, jota esitetään paikallisella murteella.[11]
Joitakin nanjingilaisen keittiön ruoka-lajeja ovat esimerkiksi suolattuankka (盐水鸭), ankanverikeitto (鸭血粉丝汤), pidu-nuudelit (皮肚面) javillasaksirapu.[12]
