 | Tähän artikkeliin tai sen osaan onmerkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaalisäämällä artikkelille asianmukaisiaviitteitä. Lähteettömät tiedot voidaankyseenalaistaa tai poistaa. |
Nanban-kaupan kausi (japaniksi 南蛮貿易時代,nanban-bōeki-jidai, "eteläisten barbaarien kaupan kausi") ulottuuJapanin historiassa ensimmäisten eurooppalaisten saapumisesta Japaniin vuonna1543 heidän lähes täyteen karkottamiseensa maasta vuonna1650sakoku-lakien nojalla.
Nanban (南蛮, "eteläisetbarbaarit") on japanilainen sana, joka alun perin viittasi etelä- ja kaakkoisaasialaisiin ihmisiin. Se jäljittelikiinalaista käytäntöä, jossa ympäröiville "barbaareille" oli neljässä ilmansuunnassa jokaiselle oma nimityksensä. Japanissa sana sai uuden merkityksen, kun se alkoi tarkoittaaeurooppalaisia, joista ensimmäiset saapuivat Japaniin vuonna1543 ensinPortugalista, sittenEspanjasta ja myöhemminAlankomaista jaEnglannista. Sanaananban pidettiin uusille vierailijoille sopivana, sillä he tulivat laivoilla etelästä, ja heidän tapansa olivat japanilaisesta näkökulmasta sivistymättömiä.
Japanissa suhtauduttiin aluksi hämmentyneesti maahan saapuneiden ulkomaalaisten tapoja kohtaan:
Japanilaiset alkoivat kuitenkin pian omaksua useita vierailijoidensa tuomia tapoja ja teknologioita; sodankäynnissä (hakapyssy, eurooppalaiset laivat), uskonnossa (kristinusko), taiteessa ja kielessä (länsimaisen sanaston lainaaminen japaniin). Monet ulkomaalaiset ystävystyivät japanilaisten hallitsijoiden kanssa, ja heidän taitonsa auttoivat erään jopa samuraiksi asti (William Adams). Hänelle annettiin läänitysMiuran niemellä Edon eteläpuolella.
Renessanssin ajan eurooppalaiset suhtautuivat jokseenkin ihailevasti Japaniin. Maata pidettiin rikkaana arvokkaista metalleista, pääasiassaMarco Polon kultaisia temppeleitä ja palatseja kuvailevien kertomusten vuoksi, mutta myös tuliperäiselle maalle tyypillisten pintamalmien yleisyyden takia, ennen kuin syvien kaivosten rakentaminen tuli suuressa mitassa kannattavaksi teollistumisen myötä. Japanista tulikinkuparin jahopean tärkeä vientimaa.
Japania pidettiin myös sivistyneenäfeodaaliyhteiskuntana, jolla oli korkea kulttuuri ja vahva esiteollinen teknologia. Japani oli väkirikkaampi ja kaupungistuneempi kuin mikään länsimainen valtio (1500-luvulla Japanissa oli 26 miljoonaa asukasta,Ranskassa taas 16 miljoonaa ja Englannissa 4,5 miljoonaa). Japanissa oli buddhalaisia "yliopistoja", jotka olivat suurempia kuin mitkään länsimaiset opinahjot, kutenSalamancan yliopisto taiCoimbran yliopisto. Ajan vaikutusvaltaiset eurooppalaiset tarkkailijat olivat jokseenkin yhtä mieltä siitä, että japanilaiset"eivät vain menesty paremmin kuin muut itämaiset, vaan ohittavat myös eurooppalaiset" (Alessandro Valignano,1584,Historia del Principio y Progreso de la Compañía de Jesús en las Indias Orientales).
Aikaiset eurooppalaiset matkaajat olivat myös hämmästyneitä japanilaisen käsityön ja metallien käsittelyn korkeasta laadusta. Tämä johtui siitä, että Japani on itsessään Eurooppaan verrattuna köyhä luonnonvarojen, erityisestiraudan, suhteen. Japanilaiset olivatkin erityisen säästäväisiä luonnonvarojensa käytössä; kaikki mitä oli piti käyttää taidokkaasti hyödyksi. Maan kupari- ja rautaesineet olivat parhaita maailmassa, aseet terävämpiä kuin missään muualla ja paperiteollisuudelle ei löytynyt kilpailijaa: japanilaiset käyttivät neniensä niistämiseen pehmeitäjapaninpaperista tehtyjä "nenäliinoja", kun suuressa osassa länsimaita käytettiin vielä hihoja. Kun samuraiHasekura Tsunenaga vierailiSaint-Tropezissa Ranskassa vuonna1615, hän sai aikaan sensaation miekkojensa terävyydellä ja kertakäyttöisillä nenäliinoillaan:
Japanilaisten sodankäyntitaitoihin kiinnitettiin myös huomiota:"Espanjalainen kuninkaallinen määräys vuodelta1609 erityisesti ohjeisti espanjalaisia komentajia Tyynellämerellä 'olemaan uhkaamatta asevoimiemme mainetta hyökkäämällä japanilaista sotilasta vastaan'" (Giving up the gun, Noel Perrin). Hollantilaiset käyttivät myöhemmin japanilaisista samuraista koostuvia joukkojaMaustesaarilla taistelussa englantilaisia vastaan.
Pian vuoden1543 ensimmäisten yhteyksien jälkeen portugalilaisia laivoja alkoi saapua Japaniin. Portugalin jaGoan välillä oli ollut kauppaa jo noin vuodesta1515. Kolme tai neljä laivaa lähtiLissabonista lastinaanhopeaa ostaakseenIntiastapuuvillaa jamausteita. Näistä vain yksi laiva jatkoiKiinaan ostaakseensilkkiä, myös vastineeksi hopeasta. Niinpä ensimmäisten Japaniin saapuneiden laivojen lasti koostui lähes pelkästään kiinalaisesta kauppatavarasta (silkistä japosliinista). Japanilaiset olivat kiinnostuneita näiden tavaroiden hankkimisesta, mutta rangaistuksenaWokou-merirosvojen ryöstelystä Kiinassa heiltä oli kielletty kaikki yhteydet Kiinaan. Portugalilaiset saivat siis tilaisuuden toimia välittäjinä Aasian kaupassa.
Hankittuaan omistukseensaMacaon vuonna1557 ja saatuaan kiinalaisten virallisen hyväksynnän Kiinan kauppakumppaneiksi Portugalin kruunu alkoi säädellä japaninkauppaa. Kruunu myi eniten tarjoavalle vuosittaisen "kapteeniuden" Japaniin, mikä käytännössä antoi yksinoikeuden kauppaan yhdelle Japaniin lähtevälle laivalle vuodeksi kerrallaan. Portugalilaiset karrakit olivat suuria laivoja, yleensä kaksi tai kolme kertaa suurempia kuin suuretkaljuunat taidžonkit. Kauppa jatkui lähes keskeytyksittä vuoteen1638, kunnes se kiellettiin, koska laivat "salakuljettivat Japaniin pappeja".
Portugalin kaupalle tuli sen aikana koko ajan enemmän kilpailijoita: kiinalaiset salakuljettajat, japanilaisetpunaisen sinetin laivat noin vuodesta1592 (noin 10 laivaa vuodessa), espanjalaiset laivatManilasta vuodesta1600 (noin yksi laiva vuodessa), hollantilaiset vuodesta1609 ja englantilaiset vuodesta1613 alkaen (noin yksi laiva vuodessa).
Hollantilaiset, joita japanilaiset kutsuivatnanbanin sijaan nimellä "kōmō" (紅毛, "punaiset hiukset"), saapuivat maahan vuonna1600Liefde-aluksella. Heidän kapteeninsa oliWilliam Adams, ensimmäinen Japaniin saapunut englantilainen. Vuonna1605Tokugawa Ieyasu lähetti kaksi miestä Liefden miehistöstäPattaniin kutsuakseen Japaniin hollantilaisia kauppiaita. Pattanin hollantilaisen kauppa-aseman johtajaVictor Sprinckel kuitenkin kieltäytyi, sillä hänellä oli vaikeuksia portugalilaisten kanssa Kaakkois-Aasiassa. Vuonna1609 hollantilainenJacques Specx kuitenkin saapui kahden laivan voimin Hiradoon ja sai Adamsin kautta Ieyasulta kauppaetuuksia.
Alankomaalaiset ryhtyivät myös merirosvouteen ja meritaisteluihin heikentääkseen portugalilaisten ja espanjalaisten valtaa Tyynellä valtamerellä, ja lopulta heistä tuli ainoita Japaniin päästettyjä ulkomaalaisia vuonna 1638 kahden vuosisadan ajaksi.
Muiden asioiden ohella japanilaiset olivat kiinnostuneita portugalilaisten aseista. Ensimmäiset kolme Japaniin päässyttä eurooppalaista olivat portugalilaisia (Fernão Mendes Pinto), jotka tulivat kiinalaisella laivalla eteläiselleTanegashiman saarelle, ja heillä oli mukanaanhakapyssyjä ja ammuksia. Japani eli juuriSengoku-kautta ("Maa sodassa -kausi") ja oli sisällissodan keskellä. Japanilaiset tunsivat jo ruudin, ja sitä oli käytetty kiinalaisissa aseissa ja kanuunoissa jo noin 270 vuotta ennen portugalilaisia. Portugalilaiset aseet olivat kuitenkin kevyitä ja niillä oli helppo tähdätä.
Kuuluisa Japanin yhdistänyt daimioOda Nobunaga otti hakapyssyt laajaan käyttöön, ja niillä oli ratkaiseva rooliNagashinon taistelussa, jostaAkira Kurosawa on ohjannut elokuvanKagemusha (Varjosoturi). Vuoden sisällä japanilaiset miekkojenvalmistajat ja sepät onnistuivat kopioimaan portugalilaisten aseiden mekanismin ja aloittamaan massatuotannon. Vain 50 vuotta myöhemmin aseista oli tullut yhtä yleisiä Japanissa kuin missä hyvänsä muussa maailman valtiossa. Aseet olivat tärkeässä asemassa Japanin yhdistymisessäToyotomi Hideyoshin jaTokugawa Ieyasun avulla sekähyökkäyksessä Koreaan vuosina1592 ja1597.
Eteläisten barbaarien laivoilla oli suuri vaikutus Japanin laivanrakennukseen, ja ne saivat aikaan myös useita japanilaisten retkiä ulkomaille.Bakufut perustivat lisensoitujenpunaisten sinettien laivojen ulkomaankauppajärjestelmän. Nämä laivat lähtivät käymään kauppaa ympäri Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, ja niissä oli monia länsimaisten laivojen piirteitä kuten purjeet ja tykkien sijoittelu. Ne toivat monia japanilaisia kauppiaita Kaakkois-Aasian satamiin. Heistä tuli joskus suhteellisen vaikutusvaltaisia, kuten seikkailijaYamada NagamasastaSiamissa, tai myöhemmin suosittuja japanilaisia kansanikoneita, kutenTenjiku Tokubeista. 1600-luvun alkuun mennessä Bakufut olivat rakentaneet useita täysin Nanban-laivoihin pohjautuneita aluksia, kuten sotalaiva San Juan Bautistan, joka ylitti Tyynen valtameren kaksi kertaa matkallaMeksikoon.
JesuiittaFrancis Xavierin saavuttua maahan vuonna1549katolisuudesta tuli merkittävä uskonnollinen voima Japanissa. Vaikka suvaitsevaisuus länsimaisia kirkonmiehiä kohtaan liittyi alun perin kaupankäyntiin, katoliset olivat onnistuneet 1500-luvun loppuun mennessä käännyttämään jo 200 000 japanilaista kristinuskoon, pääasiassa eteläiselläKyūshūn saarella. Jesuiitat onnistuivat saamaanNagasakin kauppakaupungin hallintonsa alle.
Ensimmäinen reaktio kampakuToyotomi Hideyoshilta tuli vuonna 1587, kun hän antoi määräyksen kristinuskon kieltämisestä ja käski kaikkia pappeja lähtemään. Tätä päätöstä ei kuitenkaan seurattu (vain kolme yhteensä 130 jesuiitasta lähti Japanista), ja jesuiitat pystyivät jatkamaan toimintaansa lähes entiseen tapaan.
Hideyoshin reaktio muuttui voimakkaammaksi, kun haaksirikkoutunut espanjalainen kaljuuna toi Japaniinfransiskaaneja vuonna1597. 26 kristittyä (6 fransiskaania, heidän 17 japanilaista oppilastaan ja 3 japanilaista jesuiittaveljestä – maallikkoa, vahingossa) ristiinnaulittiin Nagasakissa5. helmikuuta 1597. Hideyoshi näyttää tehneen päätöksensä jesuiittojen kehotettua hankkiutumaan eroon kilpailevasta veljeskunnasta ja espanjalaisten kerskuttua sotilaallisen hyökkäyksen seuraavan lähetystyötä. Hän myös halusi saada haltuunsa laivan lastin. Vaikka lähes 100 kirkkoa tuhottiin, suurin osa jesuiitoista jäi maahan.
Viimeinen isku kristinuskolle Japanissa tuliTokugawa Ieyasun kiellettyä uskonnon vuonna1614. Tämä johti jesuiittojen toiminnan siirtymiseen maan alle ja heidän osallistumiseensaToyotomi Hideyorin kapinaanOsakan piirityksessä. Katolisuuden sorto alkoi toden teolla Tokugawan kuoleman jälkeen vuonna1616 – noin 2000 kristittyä kidutettiin ja tapettiin (70 länsimaalaista ja loput japanilaisia) ja loput, noin 200–300 000 kääntyivät uskonnostaan. Viimeinen kristittyjen reaktio sortoon oliShimabaran kapina vuonna1637.
Joitain Nanban-kauteen liittyviä termejä:
KunTokugawa Ieyasu oli yhdistänyt ja rauhoittanut maan vuonna1603, Japani alkoi sulkeutua ulkomaalaisilta yhä kasvavankristinuskon muodostaman uhan vuoksi. Vuoteen 1650 mennessä, lukuun ottamatta alankomaalaisia Dejiman kauppa-asemassa Nagasakissa ja joitakin kiinalaisia kauppiaita, ulkomaalaisia uhkasi kuolemanrangaistus ja kristinuskoon kääntyneitä vainottiin. Matkustaminen ulkomaille ja suurten laivojen rakennus kiellettiin – alkoi eristäytynyt ja rauhallinenEdo-kausi.
"Barbaarit" tulivat seuraavan kerran takaisin yli 200 vuoden päästä teollistumisen vahvistamina ja lopettivat Japanin eristäytymispolitiikan, kunMatthew Perry saapui laivastonsa kanssa Tokionlahdelle vuonna1854.
TermiNanban ei kadonnut yleisestä käytöstä ennenMeiji-restauraatiota, kun Japani alkoi länsimaistua ja lopetti lännen pitämisen "sivistymättömänä". Sanat kutenYofu (洋風,valtamerityyli) jaObeifu (欧米風,Euroopan-Amerikan tyyli) korvasivatNanbanin suurimmassa osassa sen käyttökohteita.
Nykyään sanaa käytetään lähinnä vain historiallisessa kontekstissa, ja sitä pidetään jokseenkin "pittoreskina" ja hellänä – sitä voidaan myös käyttää viittaamaan länsimaalaisiin hieman vitsaillen. SanaaNanban käytetään myös viittaamaan tietyntyyppisiin Nanban-ruokalajeihin, jotka eivät ole amerikkalaisia tai eurooppalaisia vaan ruokia, joissa käytetään mausteinasoijakastikkeen taimison sijaan yllättäen esim.currya taiviinietikkaa.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaNanban-kaupan kausiWikimedia Commonsissa