National Basketball Association (NBA) (suom.Kansallinen koripalloliitto) on Pohjois-Amerikassa pelattava miestenkoripallosarja. Siinä pelaa 30 joukkuetta, joista 29 onYhdysvalloista ja 1Kanadasta.
NBA perustettiinNew Yorkissa6. kesäkuuta1946 nimellä Basketball Association of America (BAA), nykyinen nimi tuli käyttöön vuonna1949 BAA:n ja NBL:n yhdistyttyä.
NBA:ssa pelataan 82 kierroksen runkosarja, jonka perusteella itäisestä ja läntisestä konferenssista etenee kummastakin kahdeksan parasta joukkuettapudotuspeleihin, (playoffs) jotka pelataan konferenssien sisäisinä. Pudotuspelisarjojen voittajat ratkaistaan ”paras seitsemästä” -pelijärjestelmällä eli ensimmäisenä neljä ottelua voittanut joukkue etenee seuraavalle kierrokselle. Loppuotteluissa kohtaavat pudotuspelien voittajat.Koko liigan finaalissa kohtaavat itäisen ja läntisen konferenssin mestarit.
Suurten jääkiekkoareenoiden omistajat perustivat Pohjois-Amerikkaan uuden koripallon Basketball Association of American (BAA) -ammattilaissarjan6. kesäkuuta1946. Sarjan ensimmäinen peli pelattiin1. marraskuuta1946, jolloinTorontossa olivat vastakkainToronto Huskies sekäNew York Knickerbockers.[1] Sarjassa oli sen ensimmäisenä kautena (1946–1947) mukana 11 joukkuetta, jotka pelasivat keskenään 60 ottelun runkosarjan. Sarjan ensimmäisen mestaruuden veiPhiladelphia Warriors, joka kukisti finaaleissa otteluvoitoin 4–1Chicago Stagsin.[2]Kaudeksi 1947–1948 runkosarjan pituus lyhennettiin 48 otteluun matkustuskustannusten pienentämiseksi. Neljä joukkuetta edelliskaudelta luopui sarjasta ja tilalle tuli ABL-liigastaBaltimore Bullets. Sarja pelattiin siis ainoastaan kahdeksan joukkueen kesken. Mestaruuden voitti tulokasjoukkue Bullets.[3]
Bob Cousy (vasemmalla) kuljettamassa palloa vuonna 1960.
Vaikka BAA-sarjaa pelattiinkin isoimpien kaupunkien parhailla areenoilla, pelasivat valtakunnan parhaat pelaajat kuitenkinNBL-sarjaa. Tilanne muuttuikaudeksi 1948–1949, kun NBL-liigan neljä parasta joukkuetta liittyi BAA:han tuoden mukanaan koripallon ensimmäisen todellisen supertähdenGeorge Mikanin. Hänen siirtymisellä BAA-sarjaan oli monia vaikutuksia. 205-senttinen Mikan aloitti isojen miesten tulemisen sarjaan ja lisäksi hänen siirtymisellään oli vaikutuksia NBL-sarjan kuihtumiseen.[4] NBL- ja BAA-sarjat yhdistyivätkinkaudeksi 1949–1950 ja sarjan nimi muuttui National Basketball Associationiksi (NBA). Sarjaa pelasi siten 17 joukkuetta.[5] Mikanin johdollaMinneapolis Lakers voitti kausien1948–1949 ja1953–1954 välillä viisi mestaruutta. Ainoastaankaudella 1950–1951Rochester Royals pystyi voittamaan Lakersin pudotuspeleissä ja yltämään siten mestaruuteen.[6] Vaikka BAA:ssa pelasikin jo kaudella 1947–1948 japanilaisamerikkalainenWataru Misaka, pidetään NBA:n todellisena rotuerottelun loppumisenakautta 1950–1951, jolloin NBA:han tekivät sopimuksen ensimmäiset afroamerikkalaiset pelaajat.[7]
Kaudeksi 1954–1955 NBA:han tehtiin suuria muutoksia. Joukkueiden hyökkäysaika rajoitettiin 24 sekuntiin ja myös joukkuevirheiden sallittua määrää yhtä erää kohti rajoitettiin. 24 sekunnin sääntö nosti joukkueiden ottelua kohden tekemää pistemäärää keskimäärin noin 15 pistettä. Näiden lisäksi George Mikanin koripallouran loppuminen ammattilaistasolla teki sarjasta entistä tasaisemman.[8]Kaudesta 1956–1957 alkoiBoston Celticsin valtakausi, jonka aikana joukkue voitti 13 kauden aikana 11 mestaruutta. Celticsin mestaruusvuosien takuumiehiä olivat sentteriBill Russell, takamiesBob Cousy sekä valmentajaRed Auerbach.[9]Kausi 1959–1960 oli NBA-liigan uuden supertähdenWilt Chamberlainin tulokaskausi. Hän voitti heti ensimmäisenä kautenaan vuoden parhaan tulokkaan palkinnon lisäksi sarjan arvokkaimman pelaajan tittelin.[10]
1960-luku oliBoston Celticsin hallintaa. Celtics voittikaudesta 1958–1959 lähtien kahdeksan peräkkäistä mestaruutta. Vuosikymmenen ehdoton tähtipelaaja oli kuitenkin Warriorsia jaPhiladelphia 76ersia edustanutWilt Chamberlain. Hän oli liigan paras pisteidentekijä seitsemänä kautena peräkkäin.Kaudella 1961–1962 hän teki 50,4 pistettä ottelua kohti, joka on yhä kaikkien aikojen paras kauden pistekeskiarvo. Yksittäisen ottelun ennätykseksi Chamberlain teki sata pistettä2. maaliskuuta1962 pelatussa ottelussaNew York Knicksiä vastaan. Chamberlainin tekemä sata pistettä on edelleen NBA:n historian suurin yksittäisen pelin pistemäärä.[11]
Chamberlainin ylivoimasta huolimatta hänen joukkueensa ei kuitenkaan voittanut pudotuspeleissäBill Russellin tähdittämää Celticsiä. Russellin ja Chamberlainin joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä lähes joka kausi ja heidän kohtaamisensa ovatkin monien mielestä olleet NBA:n historian mielenkiintoisimpia kaksintaisteiluita. Kahdeksan perättäisen mestaruuden jälkeen Bostonin päävalmentajaRed Auerbach jättäytyi eläkkeellekauden 1965–1966 jälkeen ja nimitti Russellin seuraajakseen.[12] Russellin debyyttikautena pelaaja-valmentajana Chamberlainin edustamaPhiladelphia 76ers lopulta kukisti Celticsinkauden 1966–1967 konferenssifinaaleissa ja ylsi kauden päätteeksi mestaruuteen saakka.[13]
Kaudeksi 1967–1968 runkosarjan pituutta pidennettiin nykyiseen pituuteensa eli 82 otteluun. Boston otti yhden tappiokauden jälkeen jälleen hallinnan sarjasta ja voitti mestaruudet vielä kausina 1967–1968 ja1968–1969[14] Russell jättäytyi kahden pelaaja-valmentajana saavutetun mestaruuden jälkeen eläkkeelle ja Boston Celticsin yli vuosikymmenen kestänyt dynastia oli ohi. NBA-liiga laajentui vuosikymmenen aikana kahdeksan joukkueen sarjasta 14 joukkueen sarjaksi.[15] NBA sai varteenotettavan kilpailijan, kunAmerican Basketball Association (ABA) aloitti toimintansa kaudella 1967–1968. Uusi sarja sai uskottavuutta, kun sen ensimmäiseksi komissaariksi valittiin NBA-legendaGeorge Mikan ja kun sarjaan siirtyi NBA:n edelliskauden pistepörssin voittajaRick Barry.[14]
Bostonin valtakausi päättyi 1960-luvun lopulla Bill Russellin lopettamiseen ja siten 1970-luvun alussa NBA:ssa päästiinkiin jännittämään mikä joukkue on sarjan seuraava hallitsija.Kauden 1969–1970 runkosarjaa hallitsivatNew York Knicks sekä tulokassentteriKareem Abdul-Jabbarin edustamaMilwaukee Bucks. Knicks pudotti ensin Bucksin konferenssifinaaleissa voitoin 4–1 ja lopultaLos Angeles Lakersin finaalissa voitoin 4–3. Sarjan alusta asti mukana ollut Knicks pääsi siten juhlimaan historiansa ensimmäistä NBA-mestaruutta.[16]Kausi 1970–1971 oli Milwaukee Bucksin ja Kareem Abdul-Jabbarin hallintaa. Bucks voitti ennätykselliset 66 ottelua runkosarjassa ja kärsi pudotuspeleissäkin ainoastaan kaksi tappiota. Abdul-Jabbar voitti liigan pistepörssin sekä liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon. NBA laajentui kolmella joukkueella ja sarja pelattiin siten 17 joukkueen voimin.[17]
Vuonna 1979 NBA:han lisättiin kolmen pisteen heitot. Samana vuonna liigaan liittyivät legendaarisetLarry Bird jaEarvin ”Magic” Johnson. Heidän keskinäisen valtataistelunsa aikana NBA:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Bird voitti Boston Celticsille kolme mestaruutta ja Johnson Los Angeles Lakersille viisi. Bird voitti myös kolme ensimmäistäkolmen pisteen heittokilpailua.
1980-luvun loppupuolella NBA:han liittyi neljä uutta joukkuetta: Charlotte Hornets (nykyisinNew Orleans Pelicans),Miami Heat,Orlando Magic jaMinnesota Timberwolves. Yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista,Michael Jordan, liittyi NBA:hanChicago Bullsin joukkueeseen vuonna 1984. Jordan johdatteli yhdessäScottie Pippenin kanssa Bullsin kuuteen mestaruuteen vuosina 1991–1998. Jordan kuului Yhdysvaltain ”Dream Teamiin” vuoden 1992 Barcelonan olympialaisissa yhdessä Pippenin, Larry Birdin, Magic Johnsonin ja monen muun supertähden kanssa.
Vuonna 1995 NBA laajentui KanadaanVancouver Grizzliesin jaToronto Raptorsin liityttyä liigaan. Grizzlies muuttiMemphisiin vuonna 2001, jättäen Raptorsin ainoaksi kanadalaiseksi NBA-joukkueeksi. 1990-luvulla ulkomaisia pelaajia alkoi tulla laajalti NBA:han.
2000-luku – Läntisen konferenssin dominointi sekä Jamesin, Waden ja Bryantin aika
Vuodesta 1998 läntisen konferenssin joukkueet, kuten San Antonio Spurs ja Los Angeles Lakers, ovat voittaneet seitsemän kymmenestä NBA-mestaruudesta.Tim Duncan jaDavid Robinson toivat Spursille useita mestaruuksia jaShaquille O’Neal jaKobe Bryant puolestaan pelasivat tehokkaasti yhteenLakersissa. Vuonna 2004 O’Neal siirtyi Miami Heatiin. ”Shaqilla” ja nykyhetken parhaimmistoon kuuluvallaDwyane Wadella varustautunutHeat voitti mestaruuden vuonna 2006. Los Angeles Lakersin Kobe Bryant palkittiin runkosarjan arvokkaimpana pelaajana vuonna 2008. Viime vuosina NBA:ssa on loistanut myös suurta mediahuomiota kerännytLeBron James, joka on nostanutCleveland Cavaliersin taistelemaan mestaruuksista. Vuonna 2009 James palkittiin runkosarjan arvokkaimpana pelaajana. James siirtyi 2010 Miami Heatiin, jossa hänen seuratovereinaan ovat Wade sekä Chris Bosh.
Heinäkuussa 2011 NBA:han julistettiin työsulku. Edellisen kerran sarjassa oli työsulku vuosina1998–1999.[18]
Sarja alkoi vuonna 1946 yhdellätoista joukkueella, josta joukkuemäärä kuitenkin vielä supistui. Vähiten joukkueita sarjassa oli mukana 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin sarjaa pelattiin useamman kauden ajan pelkästään kahdeksan joukkueen voimin.
Nykyiseen joukkuemäärään eli 30:een sarja kasvoikaudeksi 2004–2005. Samalla liigajärjestelmää muutettiin siten, että kahdessa konferenssissa pelaavat 30 joukkuetta on jaettu kuuteen divisioonaan. Nykyisistä joukkueista kanadalaistaToronto Raptorsia lukuun ottamatta kaikki ovat yhdysvaltalaisia.
Kausi alkaa 82 ottelun runkosarjalla, jossa jokainen joukkue pelaa 41 koti- ja vieraspeliä. Pelit jakautuvat siten, että joukkue kohtaa vieraan konferenssin joukkueet kunkin kahdesti (yhteensä 30 ottelua). Oman divisioonan joukkueet kohdataan neljä kertaa (16 ottelua) ja oman konferenssin vieraiden divisioonien joukkueista osa kolmesti, osa neljästi (yhteensä 36 ottelua).
NBA:n pudotuspelit alkavat huhtikuun loppupuolella, ja niihin osallistuu 16 joukkuetta. Pudotuspeleihin pääsee runkosarjasta suoraan molempien konferenssien kuusi parasta joukkuetta, jotka sijoitetaan ottelupareihin suoraan runkosarjasijoitusten perusteella. Konferensseissa sijoille 7–10 sijoittuneet joukkueet pelaavat niin kutsutut play-in-turnaukset, joista pudotuspeleihin pääsee vielä kaksi joukkuetta kummastakin konferenssista.
Play-in-turnauksissa pelataan kolme ottelua. Ensimmäisellä kierroksella runkosarjan seitsemäs ja kahdeksas pelaavat ottelun, jonka voittaja pääsee pudotuspeleihin konferenssin seitsemänneksi sijoitettuna joukkueena. Yhdeksäs ja kymmenes joukkue pelaavat puolestaan ottelun, jonka voittaja kohtaa toisella kierroksella häviäjän seitsemännen ja kahdeksannen välisestä ottelusta. Tämän ottelun voittaja pääsee pudotuspeleihin kahdeksanneksi sijoitettuna.[20]
Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ensimmäiseksi sijoitettu joukkue eli konferenssin runkosarjan voittaja kohtaa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoitetun joukkueen. Kakkossijoitettu kohtaa seitsemännen, kolmas kuudennen ja neljäs viidennen. Seuraavilla pudotuspelikierroksilla parit asetetaan jatkoon päässeistä samalla menetelmällä, eli parhaiten sijoitettu kohtaa matalimmin sijoitetun. Konferenssien loppuottelut ovat samalla NBA:n välierät. Näin kummastakin konferenssista pääsee yksi joukkue liigan finaaleihin. Kaikki pudotuspelikierrokset pelataan paras seitsemästä -menetelmällä, eli jatkoon päästäkseen joukkueen on voitettava vastustajansa neljästi.
Liigan loppuottelut pelataan vuosittain kesäkuussa aiempien pudotuspelikierrosten tapaan paras seitsemästä -menetelmällä. Loppuottelujen voittajalle eli NBA:n mestarijoukkueelle ojennetaan Larry O’Brien -mestaruuspokaali. Lisäksi voittajajoukkueen pelaajat sekä tärkeimmät taustahenkilöt, kuten valmentajat ja toimitusjohtaja, saavat mestaruussormuksen. Lisäksi liiga palkitsee NBA-finaalien arvokkaimman pelaajan.
Pudotuspelijärjestelmää uudistettiinkaudelle 2015–16 siten, että joukkueet sijoitetaan ottelupareihin suoraan konferenssin runkosarjan perusteella. Aiemmin divisioonien voittajat sijoitettiin automaattisesti neljän parhaan joukkoon vaikka olisivatkin konferenssitasolla menestyneet huonommin.[21] Play-in-turnaus puolestaan otettiin käyttöönkaudella 2020–21.[20] Sitä ennen pudotuspeleihin pääsivät suoraan kummankin konferenssin runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta.
Runkosarja keskeytyy helmikuussa hetkeksi vuotuisen NBA:n tähdistöviikonlopun vuoksi. Kannattajat äänestävätNBA:n tähdistöotteluun aloitusviisikon. Valmentajat valitsevat konferenssien tähdistöjoukkueiden loput pelaajat idän ja lännen joukkueisiin, jotka kohtaavat toisensa tähdistöottelussa. NBA:n tähdistöviikonloppuna pelataan lisäksi Rookie Challenge, jossa parhaat tulokkaat ja parhaat toista kauttaan NBA:ssa pelaavat koripalloilijat kohtaavat toisensa. Lisäksi viikonloppuun kuuluuSkills Challenge,kolmen pisteen heittokilpailu,donkkikilpailu, julkkisten tähdistöottelu (Celebrity All-Star Game), D-League-tähdistöottelu sekä Shooting Stars -heittokilpailu.
Basketball Hall of Fame on kaikkien aikojen menestyksekkäimmille koripalloilijoille omistettu museo ja kunniagalleria. Pelaajien lisäksi Hall of Fameen on valittu merkittäviä koripallovaikuttajia sekä viisi koripallojoukkuetta. Vuosittain kunniagalleriaan valitaan muutama uusi jäsen. Hall of Fame sijaitseeSpringfieldissä,Massachusettsissa.