N-kirjaimen alkuperänä onkreikannyy-kirjain (Ν), joka lainattiin ensinetruskin ja siitälatinan aakkostoon.[2] Kreikan kirjaimen edeltäjä puolestaan on foinikialaisen aakkostonnūn, joka muodoltaan vaihteli, mutta oli yleisesti samankaltainen kuinM mutta vähemmin sakaroin. KutenM:n kreikkalaisen vastineenmyyn, varhaisissa nyyn muunnelmissa jommankumman puolen ensimmäinen pystyviiva oli yleensä muita pidempi.[3]
t:n edellä voi puhujittain esiintyädentaalinen allofoni, jos puhujalla /t/ toteutuu dentaalisena (ranta [rɑn̪t̪ɑ])[5]
velaarisenk:n edellä esiintyy velaarinen allofoni[ŋ] (pankki[paŋkki])
labiodentaalistenf:n jav:n edellä saattaa esiintyä labiodentaalinen allofoni[ɱ] (info[iɱfo]).
Bilabiaalisten äänteidenp:n jam:n edellä esiintyy [m], joka kuitenkin kuuluu toiseen foneemiin (/m/; esim.pojan pyörä [pojɑm pyøræ]). Lisäksi etenkin länsimurteissa sananloppuinenl usein täydellisesti (regressiivisesti) assimiloituu seuraavaanresonanttiin taih:hon, esim.tytön laukku [tytøl lɑukku],tytön huivi [tytøɦ ɦuiʋi] jne.[5]
Suomen kielen vanhassa sanastossa /ŋ/ voi esiintyä vain geminaattana sanan sisässä vokaalien välissä, jolloin se kirjoitetaanNG (esim.rangat [rɑŋːɑt]), mutta uusissa lainasanoissa /ŋ/ esiintyy myös yksinäiskonsonanttina, esimerkiksipingviini [piŋʋiːni],magneetti [mɑŋneːtːi], puhujittain myöskognitio [koŋnitio] jne. YhdistelmässäNK esiintyvä[ŋ] sen sijaan on yksi /n/-foneemin allofoneista (ranka [rɑŋkɑ]).[4]
↑Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
↑abWichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. (Hakusana N) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
↑Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.):The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
↑abSavolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.2 Nasaalit m, n, η) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
↑abSuomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 79, 182–183. Gaudeamus, 2006.
