Hakusana ”Mystikko” ohjaa tänne. SarjakuvahahmostaMystikko on eri artikkeli.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedianlaatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmattarkemmin. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Puutteellinen lähteistys joko ilman tai ei ole tehty viitettä, merkintöjä (TTC), jotka eivät avaudu lukijalle.
Mystiikka (kreikan sanastaμυω,muo, ’vaikeneminen’) onjumaluuden välittömään yhteyteen pyrkiväuskonnollisen elämän muoto. Yleiskielessä mystiikalla voidaan tarkoittaa myös salaperäisyyttä ja salamyhkäisyyttä.[1] Mystiikka tarkoittaa elämäntapaa, jossa pyritään saavuttamaan välitön yhteysJumalaan tai perimmäinen henkinentodellisuus tai totuuslähde?.
mystisismi on ajatussuunta, jonka mukaan olevaisen ydin on käsitettävissä vain sisäisellä näkemyksellä eliintuitiolla
mystiikka tai mystisyys tarkoittaa elämäntapaa, jossa pyritään välittömään yhteyteen jumaluuden kanssa
mystikoiksi kutsutaan mystiikkaa harjoittavia henkilöitä
Uskonnolliset mystikot yleensä ajattelevat, että jokapäiväisten ilmiöiden takana on olemassa syvempi, perustavampiolemassaolon taso. Tästä tasosta voidaan käyttää useita eri nimityksiä, kuten jumala, äärimmäinen todellisuus tai voima, ja se on mahdollista kokea suoraan. Tämä kokemus voi ollaekstaattinen ilmestys,jumalallistuminen, jumaluuden tai todellisuuden suora kokeminen,valaistuminen,nirvana,satori,samadhi ja niin edelleen. Usein tähän liittyy myös tuntemus itsen kadottamisesta ja yhteydestä kaikkeuteen, sekä tunne rauhasta, ilosta jasiunauksesta.
Mystisismi käsitetään usein uskonnolliseksi ilmiöksi, mutta mystisiksi kutsuttuja kokemuksia voi tapahtua riippumatta uskonnon harjoittamisesta tai henkilönuskonnollisuudesta. Tällainen kokemus voi olla yllättävä ja tapahtua täysin ennakoimattomasti. Mystisen kokemuksen voi aiheuttaa myöstaiteellinen tai tieteellinen innoitus tai jopapsyykkinen häiriö. Selittämättömyys on mystiselle kokemukselle ominaista, ja mystisiä kokemuksia onkin usein vaikea pukea sanoiksi. Sanaamystiikka voidaan käyttää tarkoittamaan mystisten kokemusten tietoista ja järjestelmällistä etsintää. Mystiseen kokemukseen päästäkseen mystikko yleensä käyttää tiettyjä menetelmiä, joita voivat olla muun muassamietiskely,jooga,askeesi,paasto,rukous taimantra.
Jos mystikko on jonkin uskonnollisen järjestön jäsen, hän saattaa ylittää tavalliset uskontoon kuuluvatrituaalit jadogmit, ja käyttää yleisempää lähestymistapaa. Tämän vuoksi eri uskontojen mystiset suuntaukset ovat usein olleet vapaamielisten ihmisten suosiossa ja kunnioituksen kohteena.Kristillisessä mystiikassa pyritään jumalyhteyteen mietiskelyn kautta.
Mystiikkaan kuuluvat mystinen kokemus, mystisen kokemuksen seurausvaikutukset,rituaalinen toiminta, älyllinen ulottuvuus sekä uskonnollisen perinteen merkitys.[2]
Mystiikan keskeinen osa on mystinen kokemus. Siitä on olemassa useita määritelmiä. UskontotieteilijäAntoon Geelsin (2009) määritelmä, Robert S. Ellwoodin (1980) määritelmää soveltaen:[3]
»Mystinen kokemus on uskonnollisessa tai profaanissa kontekstissa tapahtuva kokemus, jonka kokija välittömästi tai myöhemmässä tilanteessa tulkitsee kohtaamiseksi korkeamman tai perimmäisen todellisuuden kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtuu välittömällä, subjektin mukaan ei-rationaalisella tavalla ja tuo mukanaan syvän tunteen ykseydestä ja vaikutelman siitä, että kokemus on tapahtunut muulla kuin tavallisella, arkisella tasolla. Tämä kokemus tuo mukanaan laajalleulottuvia seurausvaikutuksia yksilön elämässä.» ([3])
Sanat eivät pysty sitä ilmaisemaan. Mystistä kokemusta ei voida jakaa, eikä siirtää toiselle. Se voidaan kokea vain välittömästi.
Tiedollinen laatu. Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia niiden kokijalle niillä on myös tiedollinen aspekti. Niissä paljastuu Jamesin mukaan ”totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenevä äly ei koskaan ulotu”.
Lyhytaikaisuus. Mystiset tilat rajoittuvat puoleen tuntiin tai korkeintaan tuntiin.
Passiivisuus. Mystistä tilaa voidaan valmistella määrätyillä tekniikoilla, mutta itse tila tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta.
Joskus myös uskonnollisetnäyt ja kuuloelämykset luetaan mystisiin kokemuksiin. Toisaalta mystikot itse pitävät tällaisia näkyjä ja kuuloelämyksiä vähämerkityksisinä. Näyillä ja kuuloelämyksillä on myös jokin sisältö, mitä mystisillä kokemuksilla ei ole.[5]
Neurotieteilijät ovat esittäneet erilaisia teorioita mystisten kokemusten synnyn syistä. Yhden teorioiden ryhmän mukaan mystiset ajatukset syntyvätaivojen tietyn alueen aktivoitumisessa, ja toisen ryhmän mukaan ne syntyvät estojen poistumisen kautta. Tutkimuksissa on havaittu, että mystiset kokemukset lisääntyvät, kun ihmisaivojenotsa- jaohimolohkojen rajoittavat toiminnot eivät toimi normaalisti. Niiden estojen purkautuessa ihminen mahdollisesti etsii hämmentäville kokemuksille yliluonnollisia selityksiä.[6]
Rituaaliseen toimintaan kuuluvat eri tiet, joiden tarkoituksena on päämäärän toteuttaminen eli mystinen elämys. Tällaisia rituaalisia toimintoja ovat esimerkiksiaskeesi tai mystiset tekniikat kuten mietiskely ja toistavarukous.[7]
Älyllinen ulottuvuus liittyy siihen, miten mystikko itse pohtii ja muovaa kokemustaan. Tästä voidaan lukea mystikkojen omista kirjoituksista.[7]
Perinteen ulottuvuus on se uskonnollinen suuntaus, johon mystikko kuuluu ja jota hän käyttää tulkitakseen elämystään.[7]
Mystikko näkee maailman erilaisen 'linssin' läpi kuin tavanomaisissa kokemuksissa, ja tämä voi olla merkittävä este mystiikkaa ja mystisiä opetuksia tutkiville. Kutenrunoudessa, mystiikassa käytetyt ilmaisut ovat useinesoteerisia, peittäviä, yksinkertaistettuja tai monivivahteisia, ja niiden merkitys jää ulkopuoliselle hämäräksi. Mystikko itse katsoo käsittäneensä ne täysin selvästi. KutenDaodejing sanoo:
»Sanani on hyvin helppo ymmärtää, ja ne on helppo toteuttaa käytännössä Kuitenkaan yksikään maailmassa ei ymmärrä niitä eikä toteuta niitä käytännössä.» (TTC, 70selvennä)
KirjassaanKabbalaGershom Scholem sanoo: ”Kabbala ei ole yksi järjestelmä, jonka periaatteet voisi selittää helposti tai suoraviivaisesti, vaan se käsittää useita toisistaan eroavia, ja usein jopa toisilleen vastakkaisia lähestymistapoja.”[8]
Aforismit, runous ja niin edelleen: Puolitaiteelliset yritykset pukea sanoiksi joitakin mystisten kokemusten erityisiä kuvauksia tai näkökulmia.
”Jumala on rakkaus” (erityisestikristillisyydessä jasuufilaisuudessa), ”atman onbrahman”,zen-buddhalaisuuden haikut,Rumin rakkausrunot (suufilaisuus). Usein nämä on ymmärretty iskulauseina tai taiteena, ja siten kadotettu niiden perimmäinen merkitys käytännön harjoittelussa.
Arvoitukset jametafyysiset ristiriidat, ratkaisemattomat tehtävät tai ajatuslinjat, joiden tarkoitus on johtaa oppilaan tajunta pois älyllisestä ymmärtämisestä kohti suoraa kokemusta.
Klassinen japanilainenkōan ”Miltä kuulostaa yhden käden taputus?” (zen-buddhalaisuus). Toisinaan nämä on ymmärretty pelkäksi hölynpölyksi, toisinaan taas vakavasti otettaviksi kysymyksiksi, joiden vastauksessa piilee mystinen merkitys.
Humoristiset tarinat: Opetukset jotka samanaikaisesti johtavat oppilasta pois vakavasta keskustelusta, ja sisältävät metafyysisiä merkityksiä.
Mystisismi ja nykyaikainen (analyyttinen) filosofia ovat toisilleen vastakkaisia. Mystisismi on kokemuksellista ja kokonaisvaltaista, ja mystiset kokemukset ovat yleensä ilmaisun ulottumattomissa, kun taas nykyaikainen filosofia on analyyttistä, kielellistä ja pelkistävää. Läpi historian mystinen ja filosofinen ajattelu ovat olleet läheisesti yhteydessä toisiinsa.Platon jaPythagoras, ja pienemmässä määrinSokrates, sisällyttivät selviä mystisiä osia opetuksiinsa. Myös useat kuuluisista kristityistä mystikoista olivat samalla huomattavia filosofeja, ja Buddhan sutrissa sekäAdi Sankaran teoksessaViveka Chudamani (erityisesti buddhalaisuuden jaAdvaitanhindulaisuuden perusteksteissä) mystisiä ajatuksia käsitellään hyvin erittelevästi.
Keskittyminen kysymykseen mystisestä kokemuksesta johtaa ristiriitaanontologian kanssa. Mystistä ontologiaa harvoin perustetaan yksityiskohtien varaan, vaan usein se koostuu yleistävistä tai läsnäoloon viittaavista ilmaisuista, kuten ”atman on brahman”, ”Jumala on rakkaus” tai ”On vain yksi ilman toista”. Joskus se on esitetty kielteisin käsittein, kuten esimerkiksi hindulaisessa perinteessä, jossa sana Brahman on yleensä määritelty ”jumalaksi ’ilman’ luonteenpiirteitä tai tuntomerkkejä”. Buddhalainen opetus välttää rohkaisemasta ontologisiin käsityksiin,taolainen ajattelu taas sanoo että ontologia on tiedetty mutta sanoin kuvaamaton, ja useat ”psykologiset” koulut –Carl Jungin jälkeen perustetut henkiset koulut sekäEdmund Husserlista juotuvat filosofiset koulut – selittävät asiaa enemmänkinaistimuksen muutoksena tietoisuudessa, kuin sen yhdistymisenä johonkin ulkoiseen todellisuuteen.
Tietoteorian peruskysymyksiin on mystiikassa vastattu mystisillä kokemuksilla. Siten mystisismissä ei ole keskitytty niinkäänjärkeen perustuville menettelytavoille, jolla luoda selvä yhteys ontologian ja tietoteorian välille, vaan enemmänkin löytämään keinoja joilla saada aikaan suora aistimus.
Fenomenologia on filosofioista ehkä kaikkein lähimpänä mystistä ajattelua, ja jakaa sen kanssa monia ongelmia. Husserlin fenomenologia esimerkiksi, pitää kiinni samasta ”ensimmäisestä” persoonasta eli kokemuksellisesta asenteesta, jota myös mystikot yrittävät saavuttaa. Husserlin ajatus fenomenologisesta lajittelusta sulkee pois olettamukset tai kysymykset yli-sielullisesta olemassaolosta tai sen havaitsemisesta ilmiönä[1].
Martin Heidegger menee askeleen pidemmälle, mieluummin kuin vain lajittelisi ilmiöitä ja siten poissulkisi ontologiset kysymykset, hän väittää että vain olemassaolo on ontologisesti totta, ja siten vain itsen tutkiminen ja kokeminen voi johtaa aitoon olemassaoloon.
Fenomenologia ja useimmat mystisyyden muodot eroavat siinä, että ne ymmärtävät kokemuksen eri tavoin. Fenomenologia juontaa angstista tai (eksistentiaalisesta kauhusta), joka nousee todellisuuden 'tyhjyyden' käsittämisestä, mystikot sen sijaan, puhuvat yleensä rauhasta tai siunauksesta, joka johtuu heidän aktiivisesta yhteydestään 'todellisuuteen'.
Teismissä japanteismissa metafyysiset järjestelmät usein ymmärretään yksilön mystisenä yhteytenä jumalaan. Nämä subjektiiviset asiat voidaan ymmärtää muun muassa näkyinä, unelmina,ilmestyksinä taiennustuksina.
Kristillinen teologiTuomas Akvinolainen määritteli 1300-luvulla asian sanoincognitio dei experimentalis (’kokemuksellinen tieto jumalasta'’).Katolisuudessa mystinen kokemus yleensä nähdään askeettisuuteen liittyvänä jumalallisena ilmoituksena.
Valaistuminen on tulemista tietoiseksi itsestä havainnon kautta. Tarkkailemalla itseämme ilman kiinnittymistä, voimme saada tietoa itsemme prosesseista ilman että olemme osana prosessia. Tämä auttaa yksilöä olemaan harmonisemmassa kanssakäymisessä ympäristönsä ja muiden ihmisten kanssa.
Ekstroverttinen; yksilön ymmärrys mystisestä tietoisuudesta kaiken ykseytenä
Introverttinen; mikä tahansa kokemus, joka sisältää aistein havaittavaa tai itseään tarkkailevaa sisältöä. Kokemus tyhjyydestä, tai olemattomuudesta on esimerkki introvertistä kokemuksesta.
Erityisestiabrahamilaiset uskonnot käsittävätsielun olevan jokaisessa yksilössä, jolla on suuri hengellinen merkitys. Kristillisessä mystiikassa on vaihtelevia lähestymistapoja jumalan, sielun ja yksilön suhteesta.
Kristilliset näkemykset
Kveekarit näkevät sielun sisäisenä valona, luontaisena jumalan läsnäolona yksilössä. Muissa protestanttisissa lahkoissa kuten myös katolisuudessa ja itäisessäortodoksisuudessa tehdään selkeämpi ero yksilön sielun ja Jumalan välille, joka johtuu uskosta, että sielunpelastuminen ja yhtyminen Jumalaan tapahtuukuoleman jälkeisessäylösnousemuksessa, mutta kuitenkinvanhurskaus on mahdollista tässä elämässä. Kristityt mystikot etsivät tätä tilaa intensiivisen rukouksen tai askeettisuuden kautta.
Katolinen käsitys on, että ihminen saakasteessaPyhän Hengen, joka ikään kuin asuu ihmisen sielussa.Pyhimykset ja muutautuaat ovat siinä määrin tämän Hengen vaikutuksen alaisia, että heidän kauttaan voi tapahtuaihmeitä japrofetointia.
Itämaiset uskonnot ja filosofia
Islam jakaa tämän näkemyksen erillisestä sielusta, mutta ei keskity niin paljon ylimaallisiin voimiin, vaan tähdentää Jumalan muistamisen (dhikr, zikr) merkitystä, joka on yksilön synnynnäinen ja alkuperäinen yhteys jumalanarmoon. Perinteisessä islamissa tätä yhteyttä ylläpitävätenkelit, jotka välittävät Jumalan tahdon. Vainprofeetoilla on kyky nähdä ja kuulla heidät suoraan.
Suufilaisuudessa Jumala voidaan nähdä suoraan universaalina rakkautena, joka kattaa koko kaikkeuden. Dhikr eli hengityksen ja liikkeen säätelyyn perustuva rukousseremonia suufilaisuudessa merkitsee rakkauden jumalallisten tilojen muistamista, ja suufit ovat kuuluisia erityisesti taiteellisesta suunnasta, jonka he usein ottavat palvonnassaan.
Itämaiset filosofiat, kuten hindulaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus etsivät keinoa (moksha) poistaa itsekäsminuus, jotta ihminen voisi kokea ykseyttä perimmäiseen todellisuuteen (yleensä Brahman taiIshvara). Vedalaisen perinteen mystisissä näkökulmissa atmanin (osin länsimaista sielu-käsitettä vastaava) sanotaan olevan yhtä brahmanin kanssa. Hindulaisuudessa mystinen harjoitus tähtää jumaloivallukseen, jota myös kutsutaan itseoivallukseksi.
Buddhalaisuus opettaa, että kaikki kärsimys (dukkha) maailmassa saa alkunsa kiintymisestä tai halusta asioihin.Anatta-oppi esittää että sielu, tai aistimus muuttumattomasta koossapitävästä itsestä, onmielen rakennelma johon yksilö voi samaistua, ja on siten yksi kärsimyksen lähde. Perinteinen buddhalaisuus lajittelee eri jumaluudet ja kunnioitetut olennot, mutta mystiset buddhalaiset lahkot välttävät sitä, ja joissain tapauksissa kieltävät pysyvän ja muuttumattoman sielun tai olennon olemassaolon.
Taolaisuudessa ei keskitytä sieluun vaandaoon eli ”tiehen” tai ”polkuun”. Taolaisuuden mukaan ihmisellä on taipumus muodostaa itselleen kahtiajakoja. Taolaisen mystisen harjoituksen päämäärä on palautua ja mukautua alkuperäiseen kokonaisuuteen (Daodejing).
Pohjanmaalla vaikuttanut uskonnollinen liike 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun puoliväliin, jonka kannattajia kutsuttiinmystikoiksi[9]. Mystikot käänsivät ja kopioivat runsaasti Ruotsista toimitettua mystistä kirjallisuutta.
Viime vuosikymmeninä kiinnostus niin kristillistä kuin ei-kristillistä mystiikkaa kohtaan on noussut. Samoin on sitä koskeva tieteellinen tutkimus lisääntynyt. Joskus mystiikasta käytetään nimitystäspiritualiteetti.
Geels, Antoon & Wikström, Owe: Uskonnollinen Ihminen. Johdatus uskontopsykologiaan. (Den religiösa människan. En introduktion till religionspsykologin, 1998, 2008.) Suomentanut Kai Takkula. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-734-8
Huxley, Aldous: The Perennial Philosophy. Perennial, alkuteos 1945. ISBN 0-06-057058-X(englanniksi)
James, William: Uskonnollinen kokemus. (The Varieties of Religious Experience. A Study in Human Nature, 1902.) Suomentanut Elvi Saari. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1757-5
Otto, Rudolf: The Idea of the Holy. Oxford, alkuteos 1923. ISBN 0-19-500210-5(englanniksi)
Plotkin, Edward:The Four Yogas of Enlightenment. Guide to Don Juan’s Nagualism & Esoteric Buddhism. 2002.ISBN 0-9720879-0-7.Verkkoversio.(englanniksi)
_-_Jan_Lievens.jpg)
