| Myos Hormos | |
|---|---|
| Μυὸς Ὅρμος | |
| Sijainti | |
  Myos Hormos | |
| Koordinaatit | 26°09′24″N,34°14′38″E |
| Valtio | Egypti |
| Paikkakunta | Quseir el-Qadim (Quseir al-Qadim),Al-Bahr al-Ahmar |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | 200-luku eaa.– |
| Kulttuuri | antiikki |
| Valtakunta | Ptolemaiosten valtakunta Rooman valtakunta |
| Alue | Egypti |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Myos Hormos (m.kreik.Μυὸς Ὅρμος, myösἈφροδίτης Ὅρμος,Afroditēs Hormos;lat.Myus Hormus, Veneris Portus)[1] oliantiikin aikainen kaupunkiEgyptissä. Se sijaitsiPunaisenmeren rannalla ja sijoitetaan nykyiseen Quseir el-Qadimiin.[2][3][4][5] Myos Hormos oli merkittävä kauppasatamahellenistisellä jaroomalaisella kaudella, ja sieltä käytiin kauppaa erityisesti eteläisempäänAfrikkaan,Arabiaan jaIntiaan.[6][7]
Myos Hormos sijaitsi samannimisellä niemellä Egyptin Punaisenmeren puolisella rannikolla eli kyseisen meren länsirannalla,[2][8] suunnilleen samoilla leveysasteilla kuinKoptos lännempänäNiilin varrella. Kaupungilla oli luonnonsatamalahti, jonka koko oli noin 700 × 200 metriä (14 hehtaaria). Nykyisin se on kutistunut huomattavasti pienemmäksi liettymisen seurauksena.[7]Strabonin mukaan kaupungin edustalla olisi ollut kolme saarta,[9][10] mutta tämä saattaa olla virhe, joka on viitannutLeuke Komeen (nyk. ʿAjnuna) Punaisenmeren toisella puolella.[11]
Kaupunki sijoitetaan nykyiseen Quseir el-Qadimiin (”Vanha Quseir”) noin kahdeksan kilometriä pohjoiseenEl Quseirin (El Qoseir) kaupungista.[6][10] Kaupungista kulki karavaanitie Koptokseen.[2] Reitti kulki pitkin nykyisin nimellä Wadi al-Hammamat tunnettuawadia, ja sen pituus oli noin 180 kilometriä.[6] Etelämpänä samalla rannikolla sijaitsi toinen satamakaupunkiBerenike.Periplus Maris Erythraei mainitsee niiden väliseksi etäisyydeksi 1 800stadioninmittaa.[6]
Myos Hormoksen perusti oletettavasti kuningasPtolemaios II (hallitsi n. 285–246 eaa.).[12] Hän teki siitä pääsataman Egyptin ja Intian väliselle kaupalle. Tässä kaupunki ohittiArsinoen, joka sijaitsi pohjoisempana. Tarkoituksena oli lyhentää hankalaa purjehdusta pitkin Punaisenmeren rannikkoa.[2] Kaupungin kreikankielinen nimi voisi tarkoittaa ”Hiirisatamaa”,[2][5] mutta toisen ehdotuksen mukaan se olisi tarkoittanut ”Simpukkasatamaa” (sanastaμύειν,myein, ”sulkea”), sillä alueella on paljon simpukoita. Myöhemmin kaupungin nimeksi vaihdettiinAfroditēs Hormos eli ”Afroditen satama”, mutta vanha nimi säilyi silti yleisemmin käytössä.[2]
Kaupunki kukoisti Egyptistä eteläisempään Afrikkaan sekä Arabiaan ja Intiaan suuntautuneen kaupan ansiosta. Antiikin lähteiden perusteella Afrikkaan ja Arabian niemimaan eteläosiin matkalla olleet laivat lähtivät satamasta yleensä syyskuussa, jolloin alueella puhalsi tasainen luoteistuuli, ja palasivat toukokuussa. Intiaan matkalla olleet laivat lähtivät heinäkuussa, ja jos ne ehtivät ulos Punaiseltamereltä ennen syyskuun alkua, niillä olimonsuunituulet takanaan lähes kolmen kuukauden ajan. Purjehdus ulos Punaiseltamereltä kesti yleensä noin 40 päivää.[2]
Myos Hormoksesta tavarat kuljetettiin Koptokseen karavaanitietä pitkin, mihin meni noin 7–8 päivää, ja sieltä edelleen Niiliä pitkin pohjoiseen. Kuljettamiseen käytettiin kameleita. Alun perin karavaanit kuljettivat tarvitsemansa veden mukanaan, mutta myöhemmin reitille perustettiin karavaaniasemia (stathmoi,hydreumata), joihin kaivettiin kaivoja tai kerättiin vähäistä sadevettä.[2]
Lopulta Bereniken kaupunki ohitti Myos Hormoksen kaupassa, sillä sen sijainti oli vielä suotuisampi etelään suuntautuneen kaupan kannalta. Antiikin lähteistäAgatharkihides (116 eaa.) jaDiodoros Sisilialainen mainitsevat Myos Hormoksen, mutta eivät vielä Berenikeä. Strabon mainitsee jo Bereniken, mutta antaa ymmärtää Myos Hormoksen olleen tärkeämpi.Plinius vanhempi sen sijaan mainitsee Myos Hormoksen enää vain ohimennen.[2][1] Kaupunki taantui lopullisesti viimeistään 200-luvun alussa merikaupan vähennyttyä levottomien aikojen vuoksi.[7] Paikka asutettiin uudestaan arabiajalla 1100/1200-luvulla, ja toimi sen jälkeen jälleen satamana 1500-luvulle saakka.[12][11] Tämän jälkeen asutus siirtyi El Quseiriin.[7]
Myos Hormoksen sijainti oli pitkään arvoitus.[10][12] Kaupunki sijoitettiin pitkään paljon pohjoisemmaksi nykyiseen Abu Sha'ariin[2][5] muun muassa perustuenKlaudios Ptolemaiokseen.[12][13] Sieltä löydettiin kyllä roomalaisaikaisia linnoitteita 300-luvulta, mutta ei juurikaan merkkejä satamasta.[12]
Arvoitus ratkesi, kun Quseir el-Qadimissa suoritettiinarkeologisia tutkimuksia vuosina 1978–1982, sillä sitä luultiin Ptolemaioksen mainitsemanLeukos Limenin satamakaupungin paikaksi. Vuonna 1993Southamptonin yliopiston tutkijat kuitenkin esittivät, että paikka onkin Myos Hormos. Tämä varmistui vuonna 1994, kun Koptoksesta (eli nykyisestä Qiftistä) nykyiseen El Quseiriin johtaneen antiikin aikaisen reitin varrelta löydettiin kahdeksanostrakonia, jotka osoittivat selvästi, että tien toisessa päässä ollut kaupunki oli Myos Hormos. Quseir el-Qadimissa suoritettiin kaivauksia tämän jälkeen vuosina 1999–2003.[6][12][10]
Quseir el-Qadimin arkeologisen kohteen koko on noin 10 hehtaaria.[12] Myös kaupungin paikalta on löydetty ostrakoneja sekä papyrus, jotka mainitsevat Myos Hormoksen nimen. Lisäksi tutkimukset ovat vahvistaneet, että antiikin aikainen tie päättyi nykyiseen Quseir el-Qadimiin eikä El Quseiriin.[6][12][10] Paikalta tehdyt antiikin aikaiset löydöt ajoittuvat kuitenkin pääosin roomalaiselle kaudelle 1. vuosisadalta 200-luvulle jaa.[6][5] Siksi on ehdotettu, että alkuperäinen Ptolemaiosten aikainen Myos Hormos olisi sittenkin voinut sijaita hieman etelämpänä El Quseirin paikalla.[5]
Kaivauksissa on löydetty kaksi suurta rakennusta, joista käytetään nimiä Rakennus A ja Rakennus B. Rakennus A on tulkittuhorreumiksi eli varastorakennukseksi. Sen koko on noin 28 × 36 metriä. Rakennus B tulkittu hallinto- ja puolustusrakennukseksi (castellum). Sen koko oli noin 75 × 52 metriä, ja siihen kuului myös pieni temppeli. Kaupungissa ei ollut muureja. Löydöksiin lukeutuu myös sataman jäänteitä sekä roomalaiselta että arabiajalta.[11]
Esinelöytöihin lukeutuu suuri määrä kaupankäynnistä todistavaa keramiikkaa sekä muun muassa tuontitekstiilien ja -puutavaran jäänteitä. Keramiikasta suuri osa onamforoita Niilin laaksosta, mutta löytöihin lukeutuu myös muun muassa intialaista keramiikkaa. Seudun kuivien olosuhteiden vuoksi myös orgaanisia materiaaleja on säilynyt suhteellisen hyvin.[12]