Myoni (tunnus µ tai μ−) onelektronin kaltainenalkeishiukkanen, joka kuuluuleptoneihin. Sensähkövaraus on −1e jaspin ½ eli samat kuin elektronilla. Myoninmassa on verrattuna elektronin massaan kuitenkin noin 207-kertainen, noin 105,7MeV/c2.[3]
Myoni kuuluu aineen toiseenperheeseen, eikä se ole vakaa hiukkanen. Toiseen perheeseen kuuluu myonin (μ) lisäksilumo-kvarkki (c),outo-kvarkki (s) jamyonin neutriino. Myonin keskimääräinen elinikä on 2,2 mikrosekuntia,[2] joka on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin useimmilla muilla epävakailla hiukkasilla. Myoni hajoaaheikon vuorovaikutuksen mahdollistamanaelektroniksi ja kahdeksineutriinoksi.lähde?
Antimyoni on myoninantihiukkanen, jolla on yhtä suuri massa ja spin mutta vastakkainen sähkövaraus, +1e. Myonia vastaavaa neutriinoa kutsutaan myonin neutriinoksi.lähde?
Carl David Anderson jaSeth Henry Neddermyer tutkivatsumukammion avulla kosmista säteilyä vuonna1936 ja he löysivät hiukkasen, jonka massa on elektronin ja protonin massan välillä. Havainnon vahvistivat J. C. Street ja E. C. Stevenson vuonna1937, jolloin he arvioivat, että tämän hiukkasen massa on noin 200-kertainen elektronin massaan nähden ja että sillä on täsmälleen sama sähkövaraus kuin elektronilla.[4]
Carl David Anderson kutsui hiukkasta mesotroniksi, ja vuonna 1947 sitä alettiin kutsua myymesoniksi, koska sillä oli samaa suuruusluokkaa oleva massa kuinmesoneilla. Kun sen ominaisuuksia tutkittiin tarkemmin, sen kuitenkin todettiin suurehkosta massastaan huolimatta muistuttavan enemmänkinelektronia kuin muita mesoneja, minkä vuoksi se nykyisin luokitellaan elektronin tavoinleptonien eikä mesonien ryhmään. Niinpä senspin on 1/2, samoin kuin elektronilla, joten se onfermioni, toisin kuin mesonit, joiden spin onkokonaisluku, eli ne ovatbosoneja. Täten hiukkanen sai nykyisen nimensämyoni. Myöhemmin todettiin lisäksi, että mesonit koostuvat kahdestakvarkista, mutta myonilla ei ole tällaista sisäistä rakennetta, joten sen on kuuluttavaalkeishiukkasiin, kun taas mesonit ovathadroneita.lähde?
Kosmisen hiukkasen törmätessä ilmakehän ylimmissä osissa ilmakehämolekyylien kanssa syntyy paljonpioneita ja kaoneita. Varattu pioni (
) hajoaa usein myoniksi(
) ja neutriinoksi (
) reaktioissa
ja
. Myös varatun kaonin (
) hajotessa syntyy myoneita reaktioissa
ja
.[5] Syntyneet myonit ja neutriinot kiitävät kohti Maapalloa. Reaktiossa syntyneitä myoneita on helpompi havaita kuin neutriinoja,[6] ja myonit ovatkin merkittävä havainnoinnin kohde kosmisen säteilyn tutkimuskokeissa.lähde?
- Schumm, Brian A.: Syvällä asioiden sydämessä: Hiukkasfysiikan kauneus. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-91-7
- ↑abcSchumm 2004, s. 135
- ↑abcBeringer, J.et al.: PDGLive Particle Summary: Leptons 2012. Particle Data Group. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
- ↑Webb, Stephen: Out of This World: Colliding Universes, Branes, Strings, and Other Wild Ideas of Modern Physics, s. 69. Springer, 2004. ISBN 978-0-387-02930-6 (englanniksi)
- ↑Sundaresan, M. K.: ”1”, Handbook of Particle Physics. CRC Press, 2001. ISBN 0-8493-0215-3 (englanniksi)
- ↑Grupen, Claus: Astroparticle Physics, s. 144. Springer, 2005. ISBN 9783540253129 (englanniksi)
- ↑Tavernier, Stefaan: Experimental Techniques in Nuclear and Particle Physics, s. 58. Springer, 2010. ISBN 9783642008290 (englanniksi)
