| Mustarousku | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | RouskutLactarius |
| Laji: | turpis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Mustarousku (Lactarius turpis, syn.L. necator jaL. plumbeus) onkoivu- jakuusimetsissä kasvavarousku. Mustarousku ei ole myrkyllinen, mutta sen on epäilty olevanmutaatioita aiheuttava.[3][4] Nykytiedon mukaan mustarouskua voi syödä kohtuullisesti aina silloin tällöin, kunhan se esikäsitellään keittämällä vähintään 10 minuuttia. Sitä ei kuitenkaan suositella raskaana oleville.[5].
Mustarouskun laakea lakki on melko leveä ja suppilon muotoinen. Suurimmillaan sen halkaisija voi olla jopa 20 senttiä. Lakki on väriltään vihertävän ruskea tai jopa musta, riippuen sienen kasvupaikasta: koivikoissa kasvavat sienet ovat kuusikoissa kasvavia tummempia. Lakin reuna on alaspäin kiertynyt. Sienen tiheässä kasvavat heltat ovat väriltään kellertävän valkoisia, mutta sienen vanhetessa niihin ilmestyy ruskeita laikkuja. Lyhyt ja tanakka jalka on lakin värinen, mutta vaaleampi. Sienen malto on kovaa ja sen runsas maitiaisneste on pysyvästi valkoista, eikä se muuta väriään ilman vaikutuksesta.[3]
Mustarouskua ei saa sekoittaa myrkylliseenpulkkosieneen, jonka heltoista ei tule lainkaan maitiaisnestettä, ja jotka tummuvat melkein heti kosketettaessa.[6]
Mustarouskua tavataan elokuusta aina marraskuuhun asti. Se on yleinen sieni ja kasvaa usein ryhminä rehevillä mailla, mutta sitä voi olla vaikea havaita sen värin ja matalan kasvutavan vuoksi. Kasvupaikkoja ovat esimerkiksi lehdot, peltojen laidat, puistot ja tiheät kuusikot.[3]
Mustarouskua pidettiin 1980-luvulle asti hyvänä ruokasienenä, mutta se poistettiin kauppasieniluettelosta siitä löydetynnekatoriinin vuoksi. Aine aiheuttaa bakteereillamutaatioita, joten se saattaa olla siksi myöskarsinogeeninen eli syöpää aiheuttava.[3][4] Tästä huolimatta ainakin vuonna 1985 ilmestynytKäytännön sieniopas suosittelee edelleen sienen käyttöä erinomaisena ruokasienenä, jos se esikäsitellään keittämällä runsaassa vedessä noin viiden minuutin ajan.[3] Suhtautumista mustarouskun myrkyllisyyteen on myös lievennetty 2000-luvulla. SienitutkijaPertti Salon mukaan se hyväksytään nykyään ruokasieneksi, tosin tietyin rajoituksin. Salon mukaan mustarousku on keitettävä kunnolla, eikä sitä senkään jälkeen suositella lasten ja lasten hankkimista aikovien naisten ravinnoksi.[7] Toisten näkemysten mukaan taas sienen myrkyllisyyttä on vahvasti liioiteltu, eikä mustarouskun syömistä tarvitse juuri rajoittaa.[8]
