Multivisio (joskus myösmultimedia, engl.multi-image, ransk.diaporama) on termi, jolla Suomessa kutsuttiin usealladiaprojektorilla ja ääniraidalla toteutettuja näyttäviädiaesityksiä. Multivisiotuotannot muun muassa yritysesittely- ja opetuskäyttöön olivat melko suosittuja 1970- ja 1980-luvuilla, kunnes erilaiset video-ohjelmat, useista monitoreista koostuvat videoseinät ja tietokoneeseen perustuvat audiovisuaaliset esitykset syrjäyttivät ne 1990-luvulla.
Multivisiotekniikan näyttävimmät toteutukset tehtiin käyttämällä leveää panoraamavalkokangasta ja jopa kymmeniä diaprojektoreita. Niiden kuvat kohdistettiin kankaalla limittäin niin, että kuvien häivemaskein pehmennetyt reunat menivät hieman päällekkäin. Jokaista tällaista kuvapaikkaa varten tarvittiin vähintään kaksi päällekkäin kohdistettua diaprojektoria, jotta kuva voitiin vaihtaa nopealla leikkauksella tai hitaammalla häiveellä toiseen ilman mustaa taukoa.[1]
Esityksessä voitiin näin vaihdella kuvakokoja ja niiden välisiä siirtymiä melko monipuolisesti. Kun haluttiin koko valkokankaan täyttävä iso kuva, se jaettiin moneksi erilliseksi, tarkoin kohdistetuksi diakuvaksi eri projektoreihin; kun haluttiin monesta kuvasta muodostuva "mosaiikki", jokainen projektori näytti eri kuvaa.[1]
Kuvien rytmittämiseksi voitiin kontrolloida kunkin diaprojektorin kolmea muuttujaa:
Projektoreiden ohjelmointiin ja esityksen ajamiseen käytettiin aluksi yksinkertaisia häivelaitteita, joita ohjattiin esityksen ääntä toistavan nauhurin erilliselle ääniraidalle tallennetuilla ohjausimpulsseilla. 1980-luvulla projektoreita ohjaamaan tulivat mikrotietokoneet, jolloin kyettiin uusiin efekteihin kuten nopeisiin leikkauksiin ja välähdyksiin ja usean projektorin päällekkäiskuviin. Dioissa alettiin käyttää yhä monimutkaisempia rajausmaskeja yms. uudenlaisten elokuvaa taianimaatiota muistuttavien efektien aikaansaamiseksi.[1]
Lopulta multivisioesityksiin alettiin lisätä muitakin tehokeinoja, kuten ajastettua pyrotekniikkaa, filmi- tai videoprojektoreita ja valkokankaan läpi ajavia autoja. Tällöin alettiin puhua multivision sijasta joskusmultimediasta, joka sana on sittemmin saanut digitalisoitumisen myötä uusia merkityksiä.[1]
Useimmat multivisiotuotannot perustuivatKodakin valmistamiin Carousel-pyörölipasta käyttäviin diaprojektoreihin. Esityksen kuvamäärää ja kestoa rajoitti lippaaseen mahtuva kuvamäärä, joka oli aluksi 80 diaa ja myöhemmin 140 ohuisiin kehyksiin kehystettyä diaa. Esitysten toteuttaminen oli myös kallista sekä paljon aikaa, tilaa ja henkilöresursseja vievää. Ennen esitystä projektorit oli kohdistettava ja tarkennettava. Jotta ei häirittäisi itse esityksen ääntä, projektorien oli sijaittava äänieristetyssä tilassa niiden tuulettimien ja kuvanvaihtimien tuottaman melun takia. Koko esitys saattoi keskeytyä yhden projektorin lampun palamiseen tai kuvanvaihtimen rikkoutumiseen.[1]
1990-luvulle tultaessa videotekniikka ja tietokonepohjainenesitysgrafiikka syrjäyttivät multivision, 2000-luvulle tultaessa digitaalinen valokuva syrjäytti diakuvat. Kodak lopetti diaprojektorien tuotannon 2004.[1]
Suomessa multivision pioneeri olilatvialaissyntyinen valokuvaajaOdert Lackschéwitz, joka kuvasi ja rakensi ensimmäiset vähintään yhdeksän projektorin yritysmultivisiot 1970-luvun alkupuolella. Suomalaisyrityksistä multivisio tuli ensimmäisenäNokian silloiseen pääkonttoriin Helsingin Rautatientorille. Muita edelläkävijöitä multivisioiden käyttäjinä olivatRauma-Repola jaNeste. Suurin Suomessa tehty multivisio oli LackschéwitzinSevillanmaailmannäyttelyyn 1992 tekemä 120 projektorin esitys.[2]
Suomen tuotteliain ja kansainvälisesti palkituin multivisioiden tuotantoyhtiö on helsinkiläinenSmile Audiovisual,[2] joka sekin siirtyi videotekniikkaan 1990-luvun alussa. MyösSuomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen nuorisotyön tiimissä toiminut Timo J. Malmi (1960–2003) oli arvostettu multivisioiden tuottaja[3].
Martti Jännes suunnitteli ja ohjasi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessaTiedekeskus Heurekan Verne-teatteriinValon ihme -nimisen teoksen, joka yhdistää70 millimetrin filmille kuvattua elokuvaa ja multivisiota. Sen esittämiseen tarvitaanplanetaarionmuotoinen valkokangas, 70 mm ja35 mm elokuvaprojektorit ja vielä kahdeksan kuvaruudun multivisiolaitteisto.[4]
