Mostar on kaupunkiBosnia-Hertsegovinassa. Kaupunki onHertsegovinan alueen keskus ja yksi harvoista[1]osmanien perustamista kaupungeistaBalkanilla. Kaupunki on tullut tunnetuksiNeretvajoen yli kulkevasta vuonna 1566 rakennetustaStari most -sillastaan, joka romahti tykkitulessaBosnian sodan aikana. Jälleenrakennettu silta valmistui vuonna 2004 ja silta lähiympäristöineen on osaUnesconmaailmanperintöluetteloa. Kaupungin asukasluku oli vuonna 2013 105 797.Kroaatit ovat kaupungin suurin enemmistö jabosniakit muodostavat hieman pienemmän vähemmistön. Kaupunki on jakautunut kroaattien asuttamaan länsiosaan ja bosniakkien itäosaan.
Näkymä Mostariin 1800-luvulta.Kaupungin nykyaikaisia osia.Lukio Mostar (1898-1902), kuva 2014
Nykyinen Mostar on ollut aikanaan vain kahden linnoitetun tornin suojaama puinen siltaNeretvajoen yli alueella, joka oli osaPyhän Savan herttuakuntaa (nyk.Hertsegovina). Herttuakunnan keskus ei tuolloin ollut Mostar, vaan läheinenBlagaj. Historiallisissa lähteissä paikka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1452, mutta siihen viitataan vain vapaasti kääntäen linnoituksina Neretvajoen sillalla (do castelli al ponte de Neretua).Osmanit valtasivat Pyhän Savan herttuakunnan alueen vuonna 1467 tai 1468. Ensimmäinen maininta nimestä Mostar on muodossaMosdar turkkilaisessa lähteessä vuodelta 1468 tai 1469.[1] Nimi on johdettuserbokroatian sanastamost eli silta.[2] Paikkaan viitataan samassa tekstissä myös nimelläKöprülü Hisar ja siellä mainitaan asuvan 16 kristittyä perhettä. Osmanien valtakunnassa Mostar oli aluksi hallinnollisesti osaFočanqada Hertsegovinan (Hersek Ili)sancakissa ja se käsitti vain Neretvan vasemman rannan. Paikka alkoi kasvaa huomattavasti 1500-luvulta eteenpäin, jolloin kaupunki levisi myös joen toiselle puolelle. Joen yli rakennettiin kaksi kivisiltaa,Kriva čuprija ja kuuluisampiStari most, eli vanha silta. Nimestään huolimatta Stari most lienee kahdesta sillasta nuorempi ja se rakennettiin vuosina 1566–7 vanhemman puisen sillan tilalle. Kaupungin kasvu hidastui 1600-luvulle tultaessa ja vuonna 1699 joen toiselle puolelle jatkettua kaupungin muuria lukuun ottamatta suurempia rakennustöitä ei tehty. Asiakirjassa vuodelta 1631–1632 mainitaan kaupunkiin kuuluneen 22 muslimikorttelia ja 2 kristittyä korttelia.[1]
Vuonna 1833 Mostarista tehtiin Hertsegovinan (Hersek) hallinnollinen keskus, jota johti vuoteen 1851 saakkawaliAli pašša Rizvanbegović. Ali pašša rakennutti kaupunkiin palatsin ja kesäasunnon. Vuonna 1867 perustettiin kunnallishallinto, jonka myötä kaupunkiin tulivat uudet kadunnimet ja ensimmäistä kertaa myös talonnumerot. Vuosina 1875–1876 Hertsegovina oli hetkellisesti omavilayetinsa, mutta se liitettiin nopeasti Bosniaan. Vuonna 1875 oli syttynyt myös kristittyjenHertsegovinan kansannousu osmaneja vastaan. Euroopan suurvallat puuttuivat tapahtumien kulkuun jaBerliinin kongressissa vuonna 1878 päätettiin, että Bosnia-Hertsegovinasta tehdäänItävallan protektoraatti. Vuonna 1884 rakennettiin rautatieSarajevoon ja kohtiDalmatiaa.[1] Itävallan valtakautta kesti vuoteen 1918. Kaupungista oli tullut tuona aikana myös merkittäväserbinationalismin keskus, jossa monet serbirunoilijat ja tieteilijät asuivat.[2]Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Mostarista tuli osaJugoslavian kuningaskuntaa ja vuoden 1945 jälkeen osaJugoslavian tasavaltaa.[1] Sotien jälkeisen jälleenrakennuksen, sekä teollisuuden ja maatalouden uudistusten vauhdittamana Mostar kasvoi vanhojen rajojensa yli Jugoslavian kaudella.[3]
Jugoslavian etniset jännitteet purkautuivat maan alkaessa hajota vuonna 1992. SyttyneenBosnian sodan alussa serbijoukot miehittivät kroaatti- ja bosniakkijoukkojen puolustamaa kaupunkia 18 kuukautta. Etulinja kulki taistelujen aikana kaupungin läpi. Myöhemmin kroaatit ja bosniakit alkoivat taistella tosiaan vastaan ja muslimit ajettiin ulos kaupungin länsiosista. Monet historialliset rakennukset tuhoutuivat taistelujen aikana.[4] Kaupungin kuuluisa Stari most -silta romahti Bosnian kroaattijoukkojen tykkitulessa marraskuussa 1993.[2] Sodassa tuhoutunutta vanhaakaupunkia alettiin jälleenrakentaa sodan jälkeen. Jälleenrakennettuihin kohteisiin kuului myös Stari most, joka valmistui vuonna 2004. Vuonna 2005 silta ja sen lähiympäristön kaupunki liitettiinUnesconmaailmanperintöluetteloon.[5]
Jugoslavian aikana Mostar oli tärkeä taloudellinen keskus, jossa oli muun muassa alumiini-, tupakka- ja lentokoneteollisuutta. Suuri alumiinitehdas toimii edelleen.[6] Tehdas avattiin vuonna 1976 ja alumiinia tuotetaan lähistöllä kaivetustabauksiitista. Energiaa saadaan lähistön vesivoimalasta.[2] Maataloudella on toinen tärkeä talouden osa-alue. Alueella tuotetaan esimerkiksiviiniä,hunajaa, hedelmiä ja kasviksia. Nykyisin suuri merkitys on myösturismilla.[6]
Bosnia-Hertsegovinan vuoden 2013 väestönlaskennan mukaan Mostarin asukasluku oli 105 797. Heistäkroaatteja oli 51 216,bosniakkeja 46 752 jaserbejä 4 421. Muihin ryhmiin kuului 1 910 henkilöä. Uskonnolliselta taustaltaankatolilaisia oli 50 146,muslimeja 46 058 jaortodokseja 4 274.Ateisteja oli 1 670 jaagnostikkoja 742. Muihin ryhmiin kuului 1 174 henkilöä.[7] Etnisten ryhmien puolesta Mostar on jakautunut voimakkaasti kroaattien asuttamaan osaan Neretvan länsipuolella ja bosniakkien asuttamaan itäosaan.[8]
Mostarin yliopisto on perustettu vuonna 1977.[2] Kaupungin koulujärjestelmä on jakautunut monen muun toiminnan tapaan etnisten ryhmien perusteella kahtia. Samassa koulussa käyvät kroaatit ja bosniakit käyvät eri tunneilla, sekä oppivat eri opetussuunnitelmien mukaan.[8]
