Moskeija (arab.مسجد,masjid)[1] onislaminuskossa perusmuodossaan yksinkertaisesti puhdas alue, joka on tarkoitetturukoiluun.[2] Sillä tarkoitetaan myös rakennusta, jossamuslimit rukoilevat.[3][4] Moskeijan välttämätön osa on matoilla katettu rukoussali, jossa on mahdollisimman suuri, avoin ja kalustamaton lattiatila rukoukseen osallistujille. Moskeijaan voi kuulua yksi tai useampiminareetti (arab.منارة,manāra) elitorni, josta kutsu rukoukseen kuulutetaan. Minareetit yleistyivät 1000-luvulla.
Miespuolisia muslimeja kannustetaan rukoilemaan viisi päivittäistä rukoustaan yhteisesti moskeijassa. Musliminaiset voivat vapaasti rukoilla, missä se on mukavinta.[2]
Moskeijan arabialainen kantasana tarkoittaa ”rukouspaikkaa”.[5] Yksinkertaisimmillaan se on puhdas alue, joka on tarkoitettu rukoiluun.[2] Vaikka muslimit katsovat, että ”koko maailma on moskeija”,[2] on sanalla myös kapeampi merkitys, joka tarkoittaa varta vasten moskeijaksi tehtyä ja Jumalalle omistettua rakennusta.
Moskeijalle on šariassa omat sääntönsä, joihin kuuluvat ainakin seuraavat asiat: moskeijan käyttötarkoitusta ei saa muuttaa; moskeijaa ei saa myydä; moskeijaan astuttaessa lausutaan kaksirakaa; rituaalisesti epäpuhdas, kuten nainen, jolla on kuukautiset ei saa tulla moskeijaan. Nämä säännöt eivät koskemusallaa.[6][7] Moskeija ei liioin voi olla kerrostalossa, jonka ala- tai yläpuolella on muita tiloja. Moskeijarakennuksessa ei saa olla sen seinään rajoittuvia muita tiloja.[6][7] Niinpä Helsingin suurmoskeijahankkeen piirustuksissa rukoushuone oli suunniteltu erilliseksi rakennukseksi niin sanotusta kulttuurikeskuksesta.[8]Lahden moskeijan yhteydessä on luokkatiloja, joten Lahden islamilaisen valistusyhdistyksen puheenjohtaja Fayrullah Evirken katsoi, ettei kyseessä ole moskeija vaan kulttuurikeskus.[9] Antero Leitzingerin mukaantataarit pitävät moskeijana rakennusta vain, jos siinä on myös minareetti.[10]
Jos moskeijassa on saarnastuoli eliminbar, se on perjantaimoskeija eli ǧama (arab.جَامِع,jāmi‘). EsimerkiksiKairouanin suuri moskeija on arabiankieliseltä nimeltään perjantaimoskeija (arab.جامع القيروان الأكبر,ǧama alqirwan al’akbar). Saarnastuolia tarvitaan perjantain keskipäivän rukouksen saarnaa varten.
Rukouspaikasta, joka voi olla myös ulkotila kuten moskeijan piha, käytetään nimitystä musalla (arab.مصلى,muṣallā). Muslimien rukoustilat, jotka sijaitsevat esimerkiksi kerrostalossa, eivät täytä kaikkein tiukimpia moskeijalle asetettuja ehtoja.[11] Sen takia niistäkin voidaan käyttää nimeä musalla, joka voidaan kääntää rukoushuoneeksi. Muslimien tavallisessa kielenkäytössä rajanveto moskeijan ja musallan välillä ei ole ehdoton.[12]
Islam ei vaadi moskeijalta rukouspaikkana mitään erityistä, sillä muslimi voi rukoilla missä tahansa, minne pystyy rukousmaton levittämään.[13][14][15] ProfeettaMuhammedin kerrotaan sanoneen, että missä vain oikeauskoiset rukoilevat, siellä on moskeija.[5] Muhammedin kerrotaan myös lausuneen: ”Koko maa on tehty minulle rukouspaikaksi (– –) siksi seuraajani voivat rukoilla aina kun on sen aika”.[16] Rukoukset eivät siten ole sidoksissa paikkaan tai rakennukseen.[4] Rukouspaikat voi silti jakaa varustelun perusteella kolmeen luokkaan: perjantaimoskeijat, moskeijat ja rukoushuoneet.
Muslimin päivään kuuluu viisi rukoushetkeä.[13] Rukoukset suoritetaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Perjantain keskipäivän rukous tulisi kuitenkin rukoilla yhdessä muiden miesten kanssa moskeijassa. Tätä vaaditaan etenkinwahhabilaisuudessa.[13][17]
Moskeija ei ole pelkästään rukoilemista varten, vaan se on monenlaisen toiminnan keskus. Se on kokoontumispaikka häille ja hautajaisille, kauppojen vahvistamiselle ja almuveron kokoamiselle. Siellä voidaan tilapäisesti levätä tai yöpyä.[5][18] Moskeijassa on yleensä uskonnollista kirjallisuutta, johon voi syventyä.Paastokuukauden aikana siellä voidaan yön tullen syödä ja juoda yhdessä.[5]
Moskeija on usein avoinna myös rukousaikojen ulkopuolella. Ei-muslimilta on pääsy kiellettyMekan moskeijaan, mutta muissa he voivat vierailla luvan saatuaan.[19] Lakikoulukunnista malikiitit ovat rajoittaneet ei-muslimien pääsyä moskeijoihinsa. Malikiittimoskeijoita on etenkin Pohjois-Afrikassa.[13]
Itikaf tarkoittaa hengellistäretriittiä, jossa moskeijaan vetäydytään mietiskelemään useiksi päiviksi. Sen tavallisin muoto on viettää 10 päivää ja yötä moskeijassa Ramadanin lopussa. Tämän nimityksenä on sunnah.[20] Tapa johtuu siitä, että Ramadanin viimeisten kymmenen yön joukossa on niin sanottuVoiman yö (suura 97), jolloin lausutut rukoukset ovat tuhansia kertoja ansiokkaampia kuin muina kuukausina. Juuri tuona yönä sanotaan Koraanin laskeutuneen alas profeetta Muhammedille. Oppineet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, mikä yö tarkkaan ottaen on se oikea. Esimerkiksi Abu Dawud antaahadithin joka toteaa: ”Jumalan profeetta neuvoi: etsikää Voiman yötä seitsemän viimeisen päivän joukosta”.[21] Al-Bukharin mukaan Voiman yö on joku kymmenen viimeisen Ramadan-kuun päivän joukosta. Aishan kertoman mukaan Profeetalla oli tapana vetäytyä rukoukseen (itikaf) kymmenen viimeisen päivän ajan Ramadan-kuussa kunnes hän kuoli. Sen jälkeen hänen kaikki vaimonsa jatkoivat tapaa.[22] Tämän takia monet muslimit ottavat vapaata työstä voidakseen rukoilla läpi yön. Rukoukset tuovat ansioita Paratiisiin pääsemiseksi.
Itikafin muita muotoja on nafi, joka voi kestää vain yhden päivän sekä waǧib, joka tarkoittaa pakollista itikafia sen johdosta, että siitä on annettu lupaus Jumalalle.[20]
Rukousta edeltää monimutkainenrituaalipesu (arab.الوضوء,al-wuḍūʼ), jota varten moskeijan edustalla on vesisäiliö, allas tai vesiposti.[23] Rituaalinen peseytyminen suoritetaansunnalaisessa islamissa seuraavasti:
Kädet pestään ranteita myöten kolme kertaa. Aloitetaan oikeasta kädestä.
Nenä huuhdellaan kolme kertaa ottamalla vettä oikeaan käteen, vetämällä vettä nenään ja puhaltamalla se ulos kolme kertaa. Nenän huuhtelu johtuu siitä, että muslimit uskovat Saatanan voivan majoittua nenään, minkä takia nenä täytyy myös herätessä huuhdella.[24][25]
Kasvot pestään kolme kertaa. Kasvot kastellaan hiusrajasta leukaan ja korvasta korvaan.
Oikea käsivarsi kyynärpää mukaan lukien pestään kolme kertaa, samoin vasen käsivarsi.
Kostutetaan kädet ja pyyhkäistään niillä kevyesti hiukset otsalta niskaan.
Kostutetaan kädet ja pestään korvat peukaloita ja etusormia käyttäen.
Pestään oikea jalka nilkkaa myöten kolme kertaa. Sama tehdään vasemmalle jalalle.[4]
Šiialainen rituaalipesu poikkeaa tästä ja suoritetaan seuraavasti:[26]
Ota oikea henkinen asenne
Poista silmälasit, käsineet ym.
Ota vettä oikealla kädellä ja sivele kasvoja ylhäältä alas
Kiinnitä huomiota myös sieraimiin, huuliin ja silmiin
Saman voi tehdä toiseen kertaan, mutta kolmas kerta on kielletty
Pese oikea käsi kyynärpäätä myöten kaksi kertaa käyttäen vasenta kättä. Varmista, että pesu ulottuu kaikkialle.
Pese vasen käsi yhden kerran kyynärpäätä myöten.
Tee viiva otsasta niskaan pään keskellä.
Tee viiva oikean jalan varpaista nilkkaan.
Toista sama vasemmalle jalalle.
Pesun jälkeen lausutaan uskontunnustus (šahada). Islamilainen moskeijaopas kertoo, että moskeijaan astuttaessa lausutaan rauhan toivotus ”al-salamu alaikum” (suom.rauha olkoon kanssanne), johon vastataan ”wa alaikum al-salam” (suom.ja rauha olkoon kanssanne). Toivotuksen voi sanoa, vaikka ihmiset rukoilisivat. Rukoileva saa tällöin vastata käden liikkeellä.[5]
Moskeijassa kävijän tulee käyttäytyä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Moskeijassa tulee puhua hiljaa, eikä keskusteluissa tule käsitellä aiheita, jotka voivat herättää pahennusta. Rukoilevan ihmisen editse ei pidä kulkea.[5] Muita ei saa häiritä äänekkyydellä, esimerkiksi lukemalla Koraania liian kovalla äänellä.[27]
RukoushetkiLahden moskeijassa vuonna 2016. Oikealla perjantairukouksessa käytettävä minbar, vasemmalla Mekan suuntaa osoittava syvennys, mihrab.
Siisteydestä ja vaatetuksesta moskeijaopas toteaa: ”Yleiseen siisteyteen tulee kiinnittää huomiota, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että hengityksestä tai vaatteista ei saa lähteä hajua, joka voi häiritä toisia. Kengät tulee riisua siihen tarkoitetussa paikassa, joko moskeijan sisäänkäynnin luona tai rukoussalin sisäänkäynnin luona (– –) Moskeijassa käyvän tulee pukeutua siveellisesti. Miehillä tulee olla yllään läpinäkymätön asu, joka ylettyy polvien alapuolelle ja joka on löysä. Naisilla tulee olla yllään löysä asu, joka peittää sekä nilkat ja ranteet että kaulan ja pään”.[5]
Sukupuolet on erotettu toisistaan: ”Moskeija on rukouspaikka, ja jotta kumpikin sukupuoli voi keskittyä rukoilemiseen häiritsemättä toisiaan, naiset rukoilevat rukoussalin takaosassa ja miehet salin etuosassa. Moskeijassa voi myös olla erilliset rukoussalit tai rukousosastot sekä peseytymishuoneet”.[5]
Ei-muslimien vierailusta opas kertoo: ”Monet moskeijat, varsinkin länsimaissa, ottavat mielellään vastaan vieraita, jotka eivät ole muslimeja. Vieraan on hyvä tuntea itsensä tervetulleeksi ja rentoutuneeksi ja olla pelkäämättä toimivansa väärin. Tavallinen kohtelias käytös riittää usein pitkälle, ja muslimit ovat usein hyvin ymmärtäväisiä, jos joku toimii väärin tietämättään. Muilta kuin muslimeilta ei odoteta rituaalien noudattamista tai erityisiä kunnioituksen osoituksia, vaan tavallista kohteliaisuutta”.[5]
Historian vanhimman moskeijan kerrotaan olevan Muhammedin vuonna 622 Medinaan rakennuttama kotimoskeija.[28] Siitä kerrotaan kuitenkin vasta 800-luvulla, joten monet pitävät sitä myöhemmin luotuna legendana.
Vanhimpia arabien rakennuttamia temppeleitä ovat kalifi Abd al-Malikin vuonna 691 Jerusalemiin rakennuttamaKalliomoskeija sekä kalifin seuraajan Al-Walidin vuonna 706 Damaskokseen rakennuttamaUmaijadimoskeija, joka tehtiin purkamalla paikalla sijainnutJohannes Kastajan katedraali. Umaijadimoskeijan sisällä on edelleen Johannes Kastajan pyhäinjäännösarkku. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä varhaiset rakennukset eivät vielä olleet islamilaisia pyhäkköjä, vaan arabikristillisiä temppeleitä.[29]
Turkkilaisetseldžukit kehittivät 1000-luvulla Keski-Aasiassa islamilaisen koulujärjestelmän, jossa moskeijoiden yhteyteen perustettiinkouluja (madrasa). Kunkoraanikoulujen tärkein ja lähes ainoa oppiaine oli Koraanin ulkoa opettelu, madrasat olivat korkeampia oppilaitoksia, joissa koulutettiin uskonnollista virkamiehistöä sunnalaisen islamin oppeihin. Madrasat levisivät koko islamilaiseen maailmaan. Koraanikoulut ja madrasat toimivat yleensä moskeijoiden yhteydessä.[30][31][32]
Islamilaisessa maailmassa on kehittynyt useita moskeijatyyppejä. Varhaiset abbasidimoskeijat saivat suorakaiteen muotoisen esikuvansa kristillisistä kirkoista. Osmanityyliselle moskeijalle on ominaista avara,kupolin kattama rukoushuone sekä minareetit. Osmanityyli levisiOsmanien valtakunnan koko alueelle Balkanista Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.[33] Tyyli alkoi muotoutuaAnatoliassa jo ennen Konstantinopolin valloitusta, mutta sen ilmeisenä esikuvana oli Bysantin merkittävin rakennus eliIstanbulinHagia Sofia, vuonna 537 rakennettu kristillinen kirkko.[33] Sen kupolirakenteen varhainen esikuva oli vuorostaan saatu RoomanPantheonista, josta jäljet mahdollisesti johtavat keisari NeronKultaiseen taloon. Konstantinopolin valloituksen jälkeen Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi. 1900-luvullaöljyn tuoman vauraus johti uuteen moskeijarakentamisen aaltoon, joka on edistänyt islamilaista nykyarkkitehtuuria. Suunnittelutöihin ovat osallistuneet myös ei-islamilaiset arkkitehdit.
Saudi-ArabianJeddan kaupunkiin valmistui maaliskuussa 2024 maailman ensimmäinen3D-tulostettu moskeija yhteistyössä kiinalaisenGuanli-nimisen3D-tulostukseen erikoistuneen yrityksen kanssa. Moskeijaan mahtuu 5600 henkilöä.[34][35]
Rukous (salat) istanbulilaisessa moskeijassa. Rukoussuunnan osoittaaqibla-seinä, jonka keskellä onmihrab-syvennys. Oikealla saarnastuoli eliminbar.
Moskeijaan kuuluu tavallisesti yksi tai useampi tornimainen minareetti, josta rukouskutsu kuulutetaan. Minareetti vastaa kristillisten kirkkojen kirkontornia ja palvelee samoja tarkoituksia eli auttaa jumalanpalvelusmenojen alkamista koskevan viestin levittämistä ja toisaalta korkeudellaan ottaa haltuunsa kaupunkinäkymän. Minareetit kehittyivät vähitellen neliömäisistä kirkontornia muistuttavista alkumuodoista nykyiseen solakkaan ulkoasuunsa. Irakissa kuitenkin nähtiin varhain myös sassanidiperinteen mukaisia kierretorneja.[28] Ensimmäiset minareetit rakennettiin vasta 800-luvulla abbasidien hallintokaudella, eivätkä ne olleet tavallisia ennen 1000-lukua. Sitä ennen rukouskutsu huudettiin temppelin katolta tai ovensuusta.[36]
Koska islaminuskoiset peseytyvät rituaalisesti ennen rukousta, moskeijaan kuuluu peseytymispaikka, joka sijaitsee joko sisäpihalla tai sisäänkäynnin yhteydessä. Usein peseytymispaikka on katetussa paviljongissa sisäpihan keskellä.
Astuttaessa peseytymisaluetta, eteistä tai sisäpihaa, peremmälle saavutaan kalustamattomaan avoimeen tilaan. Tämän rukoussali on tavallisesti arkkitehtuuriltaan yksinkertainen, ja kattoa kannattelevat usein pylväsrivistöt. Rukoushuoneen lattian peittävät kokonaan matot.[37]
Visuaalisesti muusta poikkeaaqibla-seinä, joka on yleensä sisäänkäyntiä vastapäätä. Oikeaoppisesti qibla-seinän tulisi olla kohtisuorassa Mekkaan päin osoittavaa suoraa vasten. Näin rukoilemaan kokoontuneet asettumalla qibla-seinän kanssa yhdensuuntaisiin riveihin suuntaavat samalla itsensä Mekkaan päin. Qibla-seinässä, yleensä keskellä sitä, onmihrab, syvennys, josta seinän erottaa qibla-seinäksi.Mihrabissa ei ole kalustusta. Jos moskeijassa on saarnastuoli eliminbar perjantaisaarnoja varten, se sijaitsee mihrabin vieressä.[38] Tällaista moskeijaa kutsutaan perjantaimoskeijaksi.
Järvenpään moskeijaJärvenpäässä on lajissaan Suomen ensimmäinen. Sen rakensivat talkoillatataarit 1940-luvun alkupuolella. Rakennukseen kuuluu minareettia edustava torni, josta ei tosin rukouskutsuja ole lupa huutaa.[14][39] Muita moskeijoita tai rukoushuoneita on Suomessa noin 60–80, muun muassaHelsingissä kahdeksan.[40][41] Pääkaupunkiseudulla niitä on noin 30.[41]
Useat suomalaiset moskeijahankkeet ovat kaatuneet rahoituksen puutteeseen. Monissa Euroopan maissa moskeijat ovat saaneet merkittävää rahoitusta arabimaista, etenkin Saudi-Arabiasta ja Turkista.[43]Helsingin suurmoskeijahanke kaatui vuonna 2017.[44]
Popp, Volker: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Rippin, Andrew & Bernheimer, Teresa: Muslims Their Religious Beliefs and Practice, 5th Edition. Lontoo: Routledge, 2019. ISBN 978-1-138-21967-0
↑abPalva, Heikki: Taiteet ja arkkitehtuuri. TeoksessaPalva, Heikki & Perho, Irmeli (toim.): Islamilainen kulttuuri, s. 425. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-13315-2
↑Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. (englanniksi)
↑Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 44. Tauris, 2011.
↑Fromhertz, Allen James: Ibn Khaldun, Life and Times, s. 46–47. Edinburg University Press, 2010.
↑Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed. s. 143. Cambridge University Press, 2017.
↑abTainio, Lauri: Moskeija, s. 182. (Teoksessa: Joonas Maristo ja Andrei Segejeff (toim.) Aikamme monta islamia) Gaudeamus, 2015.
