Montserrat oli asumaton, kunKristoffer Kolumbus näki sen marraskuussa 1493 ja nimesi sen espanjalaisenMontserratin luostarin mukaan. Saaren asuttivat 1632Saint Kittsistä lähetetyt irlantilaiset. Samana vuonna siitä tuli Englannin siirtomaa. Saari vaihtoi muutamia kertoja omistajaa, kunnes se palautettiin 1783 Britannialle. Oma siirtomaansa Montserratista tuli 1962 lyhytaikaisenLänsi-Intian federaation hajottua. Montserrat on kärsinyt 1900-luvun lopulla luonnonmullistuksista:hurrikaani Hugo tuhosi saarta 1989 jaSoufrière Hillsin 1995 alkanut purkaus muutti kaksi kolmasosaa saaresta asuinkelvottomaksi.[4][5]
Montserratissa oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 4 922 asukasta. Asukkaita oli 1990-luvun alkupuolella yli 10 000, mutta tulivuorenpurkausten jälkeen yli puolet väestöstä muutti ulkomaille. Väestö on pääosin afrikkalaistaustaista, mutta saarella elää myös eurooppalaisten jälkeläisiä. Englanti on virallinen kieli, mutta suurin osa puhuu kreolikieltä. Montserratin kulttuuri on karibialaista, mutta siinä on sävyjä irlantilaisesta perinteestä. Saari oli 1970- ja 1980-luvuilla merkittävä rock-keskus, silläBeatlesin tuottajaGeorge Martin perusti 1977 saarelle levytysstudion, joka suljettiin 1989.Kriketti on saaren suosituin urheilulaji.
Montserrat on noin 102 neliökilometrin laajuinen vuoristoinen saari. Sen leveys on 11 ja pituus 18 kilometriä. Saari sijaitseeKaribialla 43 kilometriä lounaaseenAntiguasta ja 70 kilometriä luoteeseenGuadeloupesta.[1]
Saaren sisäosissa on kolme vuorialuetta, Silver Hills pohjoisessa sekä Centre Hills jaSoufrière Hills keskiosissa.[6] Rannikkotasanko on kapea, ja se nousee jyrkästi sisäosien vuoristoihin.[1] Vuoristoja halkovat kapeat laaksot ja rotkot. Saaren korkein kohta on Soufrière Hillsiin kuuluva Chances Peakin huippu, joka on 915 metriä korkea. Rannikoilla on joitakin rantoja, joiden hiekka on vulkaanisuuden takia harmaata tai ruskeata.[7]
Soufrière Hillsin tulivuori purkautui tuhoisasti heinäkuussa 1995 ja aiheutti laajoja evakuointeja.[3] Purkausten sarjassa Soufrière Hills vuoroin kasvoi ja romahti, ja suurimmassa purkauksessa kesäkuussa 1997 lähes seitsemän neliökilometriä metsää, maanviljelysmaata ja kyliä tuhoutui tuhkan japyroklastisen pilven takia.[7] Purkausten takia Montserratin eteläosa on julistettu suljetuksi alueeksi (Exclusion Zone), jolle pääsy on kielletty.[8]
Saarten ilmasto ontrooppinen, eikä lämpötila juurikaan vaihtele vuodenaikojen välillä. Lämpötila on keskimäärin22–31 celsiusastetta. Sademäärä on tuulenpuoleisilla rinteillä 1 700 millimetriä vuodessa, lounaisosan suojanpuolen rinteillä 1 250 millimetriä. Kesällä ja syksyllä uhkana ovathurrikaanit.[1]
Noin viidesosa Montserratista on metsän peitossa. Vaikka eteläosien vehreät metsiköt tuhoutuivat pahoin vuoden 1995 tulivuorenpurkauksessa, Centre Hillsin alue säilyi lähes koskemattomana. Saaren kotoperäiseen eläimistöön kuuluvat muun muassamontserratinturpiaali,vaskitsalajiDiploglossus montisserrati ja ”vuorikanaksi” kutsuttu suuri sammakkolajiLeptodactylus fallax.[7]
Montserratin ensimmäiset asukkaat saapuivat noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja myöhemmin saarelle tulikaribeja. Saari oli kuitenkin asumaton, kunKristoffer Kolumbus näki saaren marraskuussa 1493 ja nimesi sen espanjalaisenMontserratin luostarin mukaan. Saaren asuttivat 1632 läheisenSaint Kittsin kuvernöörinThomas Warnerin lähettämät irlantilaiset.[7] Samana vuonna saaresta tuli Englannin siirtomaa.[9] Montserratissa alettiin kasvattaatupakkaa jaindigoa sekä myöhemmin puuvillaa ja sokeria.[7]
Ranskalaiset hyökkäsivät useita kertoja Montserratin ensimmäisiä asukkaita kohtaan ja ottivat saaren haltuun 1664. Saari vaihtoi tämän jälkeen muutamia kertoja omistajia, kunnes se palautettiinPariisin rauhassa 1783 Britannialle.[7]
Talouden ja hallinnon muutokset 1800- ja 1900-luvuilla
Orjia alettiin tuoda Montserratille suurimittaisesti todennäköisesti 1660-luvulla. Vuoteen 1810 mennessä heitä oli jo 7 000, eli huomattavasti enemmän kuin uudisasukkaita. Saaren plantaasijärjestelmä romahti 1800-luvulla orjuuden lakkauttamisen ja sokerin hinnan laskemisen jälkeen.[7]Joseph Sturgen johtama Montserrat Company osti tuottamattomat tilat, istuttilimettejä ja aloitti saaren limettimehun tuotannon. Lisäksi hän rakennutti koulun ja myi maata saarelaisille. Tämän seurauksena saarelle muodostui paljon pientiloja.[10]
Kansan vapautusliike (PLM) sai 1978 vaaleissa kaikki seitsemän paikkaa sen lakiasäätävään elimeen. PLM kannatti itsenäisyyttä taloudellisen omavaraisuuden jälkeen. Monet montserratilaiset kuitenkin vastustivat itsenäisyyttä. Asema Britannian siirtomaana hyödytti, kunhurrikaani Hugon tuhottua saarta 1989 britit auttoivat rakentamaan uuden hallintorakennuksen,Plymouthin sairaalaan uuden siiven, taloja ja teitä.[7]
Pitkään uinunut tulivuoriSoufrière Hills alkoi purkautua heinäkuussa 1995. Suuri purkaus kesäkuussa 1997 tappoi 19 ihmistä ja muutti kaksi kolmasosaa maasta asuinkelvottomaksi. Seurauksena myös pääkaupunki Plymouth hylättiin jalentoasema suljettiin. Tulivuori on tämän jälkeenkin purkautunut useasti, ja esimerkiksi heinäkuussa 2003 useita taloja tuhoutui suoja-alueen eteläosassa.[9]
Vuonna 2009 pääministeriksi valitunReuben Meaden kaudella Montserratin uusi perustuslaki otettiin käyttöön. Se antoi Montserratille laajemman itsehallinnon ja vahvisti ihmisoikeuksia.[7]
Montserratin lakiasäätävä elin on yksikamarinen ja yhdeksänpaikkainenparlamentti. Pääministeri valitaan parlamentin edustajista, ja se on yleensä enemmistöpuolueen johtaja. Kuvernööri nimittää pääministerin, joka johtaa hallitusta, jossa on neljä ministeriötä.[7]
Montserratin asukkaille myönnettiin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus vuonna 2002.[9]
Vuonna 2006 otetussa kuvassa näkyvät 1995 tapahtuneen tulivuorenpurkauksen jäljet saaren pääkaupungissa Plymouthissa.Montserratin uusiJohn A. Osbornen lentoasema.
Montserratin tärkeimmät tulonlähteet olivat 1980-luvulla maatalous ja matkailu. Molemmat alat kärsivät pahoin syyskuussa 1989, kunhurrikaani Hugo vaurioitti 90 prosenttia infrastruktuurista. Talouden uudelleenrakentamista vaikeutti vuonna 1995 alkanut tulivuoritoiminta.[10] Purkaukset tuhosivat Montserratin tärkeimmän talouskeskuksen ja saaren pääkaupungin Plymouthin, joka hylättiin 1995–1996.[7]
Montserrat on joutunut purkauksen jälkeen tukeutumaan ulkomaiseen apuun. Talouden suurimmat alat 2000-luvun alussa olivat palvelut ja rakennusteollisuus. Maanviljelyä harjoitetaan lähinnä sisämaanmarkkinoille. Montserratin rahayksikkö onItä-Karibian dollari.[7]
Vuonna 1995 alkanut purkaus vaurioitti pahoin myös maan liikennerakennelmia. Uusia teitä on kuitenkin rakennettu saaren pohjoisosiin. Saaren ainoa lentokenttä ja Plymouthin merisatama suljettiin 1997.Little Bayyn rakennettiin uusi satama, jaJohn A. Osbornen lentoasema valmistui 2005. Uutta lentoasemaa pitää päämajanaan lentoyhtiöFlyMontserrat.[10][11]
Turismin lisäksi saaren taloutta on pyritty rakentamaan uudelleen hiekan kaivuun ja geotermisen energian varaan.[5]
Montserratissa oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 4 922 asukasta. Sen suurin kylä oli 670 asukkaanLook Out.Bradesissa oli 449 jaSt. Peter’sissa 436 asukasta.[2] Montserratin väkiluku oli parhaimmillaan 1990-luvun alkupuolella yli 10 000, mutta tulivuorenpurkausten jälkeen yli puolet väestöstä muutti Britanniaan,Antiguaan ja muihin Karibian alueen maihin. Osa asukkaista on palannut 1990-luvun lopulla, mutta jatkuvat purkaukset eivät ole kannustaneet paluuseen.[7]
Väestö on pääosin afrikkalaistaustaista, mutta saarella elää myös eurooppalaisten jälkeläisiä. Englanti on virallinen kieli, mutta suurin osa puhuu myös samantapaistakreolikieltä, jota puhutaan myösJamaikalla. Kaikki merkittävimmät uskontokunnat ovat kristillisiä.[7]
Montserratin kymmenen vuotta kestävä oppivelvollisuus alkaa viiden vuoden iässä.[10] Peruskoulutus on ilmaista, ja jatkokoulutusta taloustieteessä ja humanistisissa tieteissä antaa Montserrat Community College.[7] Korkeakoulutusta alueella tarjoaaLänsi-Intian yliopisto, jolla on kampuksetBarbadoksella,Jamaikalla jaTrinidadilla ja Tobagolla.[10]
Montserratin kulttuuri on karibialaista, mutta siinä on sävyjä irlantilaisesta perinteestä.[12] Monet kansantavat ovat lähes kadonneet 1900-luvulla. Aiemmin kristillisten rituaalien jälkeen tai kriisiaikana esitettiinjumbee-tanssi, jonka avulla ihmiset saattoivat mennä transsimaiseen tilaan.[7]
Pattullo, Polly: MontserratEncyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.9.2015. (englanniksi)
The Commonwealth Yearbook 2006. Cambridge: Nexus Strategic Partnership, 2006. ISBN 0-95496294-XTeoksen verkkoversio Viitattu 10.9.2015. (englanniksi)
Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M. (toim.): Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.9.2015. (englanniksi)
.jpg)
