Montesquieun tunnetuimmat teokset ovatPersialaisia kirjeitä (1721) jaDe l’Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan.De l’Esprit des Lois on laaja teos, jossa käsitellään monia lainsäädännön aloja ja vertaillaan eri maissa eri aikakausina voimassa olleita lain säännöksiä. Teos tunnetaan kuitenkin parhaiten siitä, että siinä Montesquieu esitteleevallan kolmijako-oppinsa, jolla on ollut hyvin suuri merkitys länsimaistendemokratioiden hallitusmuotojen kehitykselle. Montesquieu piti vallan keskittymistä pahimpana kansalaisten vapautta uhkaavana asiana. Hänen esittämänsä ratkaisu tähän uhkaan on vallan kolmijako-oppi, jonka mukaan lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan piti olla eri ihmisten käsissä.
PääteoksensaLakien henki Montesquieu julkaisi anonyymisti vuonna 1748. Kirja sai paljon huomiota ja arvostusta Euroopassa ja BritannianAmerikan-siirtokunnissa. Katolisissa maissa se herätti myös vastustusta, ja Montesquieun arvostelijoiden mukaan hän pyrki heikentämään uskonnon asemaa jaluonnollista lakia. Ranskassakatolinen kirkko kielsi Montesquieun Lakien hengen sekä muita teoksia, jotka asetettiin katolisen kirkon kiellettyjen teosten listalle. Kuitenkin muualla Euroopassa, etenkin Britanniassa, niitä arvostettiin suuresti. Lakien henki oli myös myyntimenestys, se myi 22 painosta loppuun kahden ensimmäisen vuoden aikana.[1]
Montesquen mukaan ”hallitusvalta pitää rakentaa siten, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse pelätä toista”, ja tämä ja hänen esittämänsä tarkka vallan ositus ja osien tasapainotus (”checks and balances”) vaikutti myöhemmin ratkaisevasti Yhdysvaltain perustuslakiin ja sen isään,James Madisoniin.
Kirja omistaa neljä kappaletta Englannin ja sen vapauden turvaavan vallanjaon käsittelemiseen. Montesquieu oli myös huolissaan siitä, että Ranskassa monarkin valtaa rajoittava aatelin voima oli katoamassa.
Vaikka Montesquieu ei ollut puhdasverinen liberaali, hänenvallan kolmijako-opistaan tuli osaliberalismin ydintä ja hän sanoi, että kaupankäynnillä oli ”taipumus parantaa ihmiset uskonnollisesta, etnisestä ja valtiollisesta kiihkoilusta. Se opetti heidät vihaamaan sotia ja nauttimaan kansallisuuksien ja yksilöiden eroavuuksista.”[2]
Toisaalta Montesquieulla oli monia myöhempien valistusajattelijoiden näkemyksiä konservatiivisempia kantoja. Hän esimerkiksi hyväksyi perinnöllisen vallan ja ensiksi syntyneen lapsen etuoikeudet (esikoisoikeuden). Hänestä nainen saattoi johtaa hallitusta muttei perhettä.
Montesquieu: Persialaisia kirjeitä. (Lettres persanes, 1721.) Suomentanut ja johdannolla sekä selityksillä varustanut J. V. Lehtonen. 3. painos (1. painos: Kariston klassillinen kirjasto 10. Karisto, 1919) Hämeenlinna: Karisto, 1988. ISBN 951-23-2593-4
↑Saether, Arild: Natural Law and the Origin of Political Economy: Samuel Pufendorf and the History of Economics, s. 183. Taylor & Francis, 2017. ISBN 131720770X
↑Saastamoinen, Kari: Eurooppalainen liberalismi : etiikka, talous, politiikka, s. 30. Atena, 1998. ISBN 951-796-141-3
