| Montereynsypressi | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Cupressoideae |
| Suku: | SypressitCupressus |
| Laji: | macrocarpa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| |
 | |
| Katso myös | |
| |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Montereynsypressi (Cupressus macrocarpa)[3][4] on sypressikasvien heimonsypressien sukuun kuuluva ainavihantahavupuulaji. Lajin luontainen esiintymisalue on hyvin suppea ja rajoittuu kahteen metsäänYhdysvaltainKaliforniassa lähelläMontereyn kaupunkia. Laji on luonnossa uhanalainen, mutta sitä kasvatetaanmetsityspuuna ja koristekasvina laajalti.[5] Maailmalla hyvin yleinen nopeakasvuisena koristepuuna tunnettuleylandinsypressi (Cupressus × leylandii) on montereynsypressin janutkansypressin (Cupressus nootkatensis) risteymä.[6]
Eräät tieteilijät ovat luokitelleet puun yhdessä useiden muiden pohjoisamerikkalaisten sypressilajien kanssa sukuihinCallitropsis jaHesperocyparis.[7] Lajilla on sypresseistä suurimmat kävyt ja puun lajikohtainen tieteellinen nimimacrocarpa (suom.suurihedelmäinen) viittaakin suuriin käpyihin.[8]
Montereynsypressi on keskisuuripuu. Se kasvaa luonnossa yleensä noin 18–25 metriä korkeaksi.[9][2]Latvus on yleensä leveä ja varsinkin tuulisilla ranta-alueilla usein varsin harsu ja epäsäännöllisen muotoinen.[2] Suojaisammilla kasvupaikoilla puu kasvaasuorarunkoisemmaksi ja usein säännöllisemmän kartiomaiseksi.[10][2][11] Istutuspuut kasvavat usein huomattavasti luonnonvaraisia yksilöitä suuremmiksi ja voivat olla yli 40 metriä korkeita.[8] Korkein tunnettu puu on 48 metriä korkea ja suurin yli 4,6 metriä rungonrinnankorkeusläpimitaltaan.[5]
Kaarna on epätasaista ja säikeistä.[2] Vanhoilla puilla kaarna on syvän uurteista.[10]Versot haarautuvat vastakkaisesti. Ne ovat poikkileikkaukseltaan pyöreitä ja noin 1,5–2 millimetriä leveitä.[2][9]
Lehdet ovat pieniä, suomumaisia ja tavallisesti noin 2 millimetriä pitkiä.[10] Ne ovat asettuneetvastakkaisesti neljään riviin.[9] Joidenkin versojen lehdet saattavat joskus olla huomattavasti suurempia, jopa 10 millimetriä pitkiä.[10] Lehdet voivat olla hartsinystyttömiä tai niissä voi olla pieni, kuoppamainen hartsinysty.[2] Montereynsypressi onainavihanta.[2]
Montereynsypressi onyksikotinen.[12]Kävyt kasvavat versojen kärjissä. Hedekävyt ovat 4–6 millimetriä pitkiä, 2,5–3 millimetriä leveitä ja väriltään keltaisia.[2][11]Siemeniä tuottavat kävyt ovat pyöreitä tai pitkänpyöreitä ja 2,5–4 senttimetriä pitkiä. Käpysuomuja on 8–12, ja ne ovat asettuneet ristikkäisesti 4–6 vastakkaiseen pariin.[2][9] Käpysuomuissa on pieni ota.[2] Siemenet ovat kypsiä toisena vuonna pölytyksen jälkeen, mutta käpysuomut aukeavat tavallisesti vasta muutaman vuoden jälkeen siementen kypsymisestä. Yhdessä kävyssä voi olla noin 140 siementä.[10] Siemenet ovat 2,5–5 millimetriä pitkiä, ja niiden väritys vaihtelee punaruskeasta mustaan.[9]
Montereynsypressi alkaa tuottaa käpyjä alle kymmenvuotiaana. Vanhimpien puiden on arvioitu olevan 200–300 vuotta vanhoja ja vanhimmaksi tunnetuksi yksittäisen puun iäksi on laskettu 284 vuotta.[10][5] Laji ei pysty lisääntymään kasvullisesti vaan ainoastaan siemenistä.[10]
Montereynsypressiä esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa Kaliforniassa hyvin suppealla alueella kahdessa rannikon metsässäMontereynlahden eteläreunalla sijaitsevanCarmel Bay -lahden kummallakin puolella, lähellä Montereyn kaupunkia. Lajia esiintyy merenpinnantasosta noin 30 metrin korkeuteen.[10][5]
Lajia esiintyy istutuspuuna yleisenä suuressa osaa Yhdysvaltain länsirannikkoa. Se on myös levinnyt luontoon joillakin alueilla. Sitä on istutettu laajalti myös muualla maailmassa lämpimänlauhkean vyöhykkeen alueella.[2][10]
Montereynsypressi menestyy suhteellisen kuivilla ja aurinkoisilla alueilla. Varsinkin taimet kärsivät liiasta maaperän kosteudesta.[10] Montereynsypressi kasvaa luonnossa ainoastaan rannoilla ja rannikon kallioilla, joiden maaperä on kivistä tai hiekkaista. Lajin kasvuympäristön maaperä on yleensä myös hapanta, pH-arvoltaan 4,5–5,5 ja jossakin määrin suolaista.[10] Siemenet eivät tarvitse eloperäistä maaperää itääkseen vaan itävät usein hiekalla tai kivillä. Taimikuolleisuus on korkea kosteilla, varjoisilla ja karikepitoisilla paikoilla sienitautien vuoksi.[10]
Montereynsypressi muodostaa pieniä yksilajisia metsiköitä, mutta kasvaa myösmontereynmännyn (Pinus radiata),goveninsypressin (Cupressus goveniana) sekä useiden Kalifornianchaparral-kasvillisuusalueelle tyypillisten pensaslajien kanssa.[10]
Montereynsypressiä pidetäänpioneerilajina, koska se tarvitsee paljon valoa, ei kestä muiden puiden varjostusta ja pystyy hyödyntämäänmaastopaloja, jotka tuhoavat kilpailevia kasveja.[10] Laji on sopeutunut paloihin ja sen kävyt pysyvät usein puussa joitakin vuosia aukeamattomina auetakseen palon kuumuudessa. Kypsät siemenet pysyvät itämiskykyisinä puussa noin neljä vuotta. Toisin kuin monet muut pohjoisamerikkalaiset sypressilajit, joiden serotiiniset kävyt aukeavat vain tulipalon kuumuudessa, montereynsypressi ei kuitenkaan välttämättä tarvitse maastopaloja lisääntyäkseen.[10]
Montereynsypressiä kasvatetaan laajaltikoristekasvina ja suojapuuna lämpimän lauhkean vyöhykkeen alueella. Puu kasvaa usein istutettuna suuremmaksi kuin luonnossa ja suurimmat tunnetut yksilöt kasvavatUudessa-Seelannissa, jossa puuta on kasvatettu jo 1850-luvulta lähtien.[5] Puun suosio johtuu osittain sen hyvästä tuulen- ja suolansietokyvystä. Lisäksi se kestää hyvin leikkaamista, joten se soveltuupensasaidoiksi jabonsaiksi. Puu kestää enimmillään noin −10 celsiusasteen pakkasta.[12] Montereynsypressistä on useita väritykseltään, kasvutavaltaan ja muodoltaan eroavia viljelylajikkeita koristekäyttöön. Lisäksi montereynsypressin ja nutkansypressin risteymäleylandinsypressi on myös erittäin yleinen koriste- ja pensasaitakasvi.[5]
Montereynsypressiä on myös käytetty istutusmetsissä. Senpuuaines on painavaa, kovaa ja tiheäsyistä. Sitä käytetään puurakentamiseen.[12] Lisäksi kasvin lehtiä on käytetty reumatismin hoitoon.[12]
