Monitieteisyys viittaa akateemiseen instituutioon, jossa on edustettuna useitatieteenaloja, tai tutkimukseen, jossa hyödynnetään eri tieteenaloja.
Monitieteisessä instituutiossa voidaan opiskella, tutkia ja opettaa laajaa tieteenalojen kirjoa. Monitieteinen tutkimus on luonteeltaan kokoavaa. Yhteistä tutkimusongelmaa tai -aluetta tarkastellaan ryhmätyön tapaan eri alojen kysymyksenasetteluista, menetelmistä ja teoreettisista lähtökohdista käsin. Eri osatutkimusten integroituminen tapahtuu yleensä loppuraportin tasolla. Eri tieteiden välillä ei kuitenkaan välttämättä synny todellista vuorovaikutusta, vaan nämä pysyvät ja toimivat erillisinä paradigmoina tai ”perinteisinä tieteinä”.[1]
Monitieteisyydelle läheisiä käsitteitä ovattieteidenvälisyys japoikkitieteisyys. Tieteidenvälisyydessä tutkimuksellisen integraation oletetaan toteutuvan myös analyysin muotoutumisessa ja sisällössä itse tutkimusprosessin kuluessa. Poikkitieteisyys edellyttää lisäksi käsitteellistä ja metodologista yhtenäisyyttä sekä prosessia, jossa teoreettinen viitekehys yhdistää erilliset osa-analyysit.[1]
Monitieteisiä aloja syntyy tutkimuskohteen mukaan, ja monitieteisyys on usein hankekohtaista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen mahdolliset haitat ovat johtaneet ilmiöiden tutkimiseen, ja sitä varten on perustettu uusi tieteenala. Monitieteinen tutkimus on usein soveltavaa.
Myös koulutuksessa on 2000-luvulla alettu painottaa entistä enemmän monitieteisyyttä. Esimerkkinä ondiplomi-insinöörin tutkintoon tähtäävä informaatioverkostojen tutkinto-ohjelma, jossa pyritään yhdistämään tekniikan ja talouden opintoja humanistisiin tieteisiin.