Mongolian tasavalta eliMongolia onsisämaavaltioItä-Aasiassa. Sen pohjoispuolella onVenäjä ja lännessä, etelässä ja idässäKiinan kansantasavalta. Suureksi osaksiaron ja osittainGobin aavikon peittämä kolmen miljoonan asukkaan maa on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio.[5] Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltioKazakstanin jälkeen.
Arkeologisten löytöjen mukaanGobin autiomaassa on ollut ihmisiä 100 000–200 000 vuotta sitten.[6]
Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvullaTang-dynastian kronikoissa. Sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu.[7][8]
Temüžin yhdisti valtansa alle alueen muut heimot, kuten uiguurit, naimaanit ja merkiitit, ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija,Tšingis-kaani.[9] Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja hänen ratsumiehensä etenivät nopeasti Kiinaan, Keski-Aasiaan ja Venäjälle. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista.Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaanKaakkois-AasiastaEurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani,Kublai-kaani, hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa – olkoonkin, että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottuiKoreastaUnkariin jaSiperiastaPohjois-Intiaan. Kublai siirsi valtakunnan pääkaupungin Karakorumista Pekingiin ja omaksui kiinalaisen dynastianimenYuan.[10] 1300-luvun lopussa kiinalainenMing-dynastian ensimmäinen keisariZhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen.[11]
1400-luvun alussa mongolit jakautuivat kahteen ryhmään Oiradin ja Altain alueille. Vuosina 1400–1451 käytiin pitkällinen sisällissota. Vuonna 1466 Oiradin mongolien päällikkö Dayan yhdisti jälleen suurimman osan Mongoliasta. 1500-luvun alussa alue joutui uzbekkien valtaan. Dayanin kuoltua mongolit hajaantuivat jälleen useaksi riitaisaksi heimoksi tai klaaniksi.Altan Khan (1507–1583) kävi sotaa Kiinaa vastaan ja yhdisti jälleen Mongolian. Vanhoilla päivillään hän kääntyi buddhalaiseksi, ja buddhalaisuudesta tuli valtionuskonto 1586.[12]
1600-luvun alkuun mennessä kaanin valta oli heikennyt entisestään. Kun nykyisen Koillis-Kiinan alue siirtyi mantsujen haltuun, nämä alkoivat hyökkäillä Mongolian puolelle. Vuosina 1641–1652 Venäjä levittäytyi itäänBaikaljärvelle asti, joten Mongolia jäi kahden suurvallan väliin.[13]
Vuonna 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia jaSisä-Mongolia.[14]
Vuonna 1911 KiinanQing-dynastia luhistui ja Kiinasta tuli tasavalta. TällöinVenäjän tuella Ulko-Mongolia itsenäistyi Bogd-kaanin julistuksella. Kiinan tasavalta kuitenkin piti koko Mongoliaa osana Kiinaa. Myös eräät muut Mongolian osat halusivat liittyä itsenäistyneeseen Mongolian valtioon tässä onnistumatta.[15]
Neuvosto-Venäjän synty heikensi venäläisten voimaa Mongoliassa. Kiinalaiset joukot valtasivat hetkeksi Mongolian pääkaupungin vuonna 1919 sotaherraXu Shuzhengin johdolla. Neuvosto-Venäjää vastustaneet, vuoteen 1920 mennessä bolševikkien Siperiassa lyömätvalkoiset joukot vetäytyivät Siperiasta osin myös Mongoliaan. Lokakuussa 1920 Mongoliaan saapui valkoisten joukkoja paroniRoman von Ungern-Sternbergin johtamina. Nämä joukot voittivat kiinalaiset helmikuussa 1921Ulan Batorissa käydyssä taistelussa. Tämä loi pysyvän uhan Neuvosto-Venäjälle, joka varusti mongolialaisen armeijan. Kommunistit voittivat kiinalaiset joukot maaliskuussa 1921, minkä jälkeen neuvostoliittolaisia joukkoja saapui maahan tukemaan 11. heinäkuuta 1921 luotua itsenäistä Mongoliaa, josta tuli vuonna 1924Bogd Khanin kuoleman jälkeen[16]Mongolian kansantasavalta.[17]
Neuvostoliitto torjui Japanin hyökkäykset Mongolian miehittämiseksi vuonna 1939. Vuonna 1945 puna-armeija vapautti myös Sisä-Mongolian Japanin miehityksestä, jolloin 20. lokakuuta 1945 pidetty kansanäänestys johti alueen liittämiseen osaksi Mongoliaan. Vuosina 1939–1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa Neuvostoliiton suojeluksessa harjoittanut marsalkkaHorloogijn Tšoibalsan. SekäKiinan tasavalta ettäKiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Myös Taiwanille ajettu Kiinan tasavalta piti vuoteen 1999 asti Ulko-Mongoliaa osana Kiinaa ja tunnusti vasta 1990-luvulla Ulan Batorin itsenäisen Mongolian pääkaupungiksi.[18] Mongolia liittyiYK:hon vuonna 1961.[19]Suomi solmi diplomaattisuhteet Mongolian kanssa vuonna 1962.[20]
Kommunistisen Mongolian johdossa oli vuosikymmeniäJumžagijn Tsedenbal, joka toimi pääministerinä vuosina 1952–1974 ja valtionpäämiehenä vuosina 1974–1984. Tsedenbal hallitsi autoritaarisesti ja hänen ympärilleen luotiin henkilökultti. Suhteet Neuvostoliittoon olivat äärimmäisen läheiset. Ulkopolitiikassa Mongolia oli täysin Neuvostoliiton linjoilla muun muassa Neuvostoliiton ja Kiinan kiistoissa, ja maan ulkomaankauppa suuntautui lähes kokonaisuudessaan Neuvostoliittoon. Horloogijn Tsoibalsan kuoleman jälkeen vuonna 1952 Tsedenbalista tuli maan ja hallitsevan puolueen ehdoton johtaja. Hän hallitsi itsevaltaisesti yli kolme vuosikymmentä vuoteen 1984 saakka. Tuolloin Tsedenbal tuli syrjäytetyksi ollessaan Moskovassa, jonne hän jäi maanpakolaiseksi.[21]
Vuonna 1990 kommunistinen puolue salli muut puolueet. Vuoden 1992 perustuslain myötä Mongolian nimestä poistui kansantasavalta-määrite ja maassa järjestettiin monien puolueiden kesken parlamentti- ja presidentinvaalit. Talousjärjestelmän siirtäminen kapitalistiseen malliin oli vaikeaa 1990-luvun alun yleismaailmallisen lamakauden aikana.[22] Virkaatekevä presidenttiPunsalmaagiin Otširbat valittiin presidentiksi 6. kesäkuuta 1993 57,8 prosentin osuudella annetuista äänistä. Hän erosi Kansan vallankumouspuolueesta ja edusti sitten demokraattista oppositiota.[23]
Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue (MPRP) hallitsi Mongoliaa 75 vuotta, koko kommunistivallan ajan ja sen jälkeenkin vuoteen 1996. Vuoden 1992 uuden perustuslain mukaisissaensimmäisissä vaaleissa MPRP sai suurvoiton – 71 paikkaa kaikkiaan 76 paikasta.Vuonna 1996 kuitenkin oppositio sai suuren vaalivoiton. Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue muutti vuonna 2010 nimekseen Mongolian kansanpuolue MPP ja puolue vertasi ideologiaansaIson-Britannian työväenpuolueeseen jaSaksan sosiaalidemokraatteihin. Kansanpuolueen merkittävin vastavoima oli Demokraattinen puolue (DP).[21] Mongolian kansanvallankumouksellisen puolueen (MPRP) vanhaa nimeä alkoi kuitenkin käyttää puolueesta eronnut pieni ryhmittymä.[24]
Aiemmin maata yksin johtanut Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue hävisi vaalit ensi kerran 1996 mutta nousi uudelleen hallitusvastuuseen 2000–2004 ja 2006–2012 pienempien puolueiden tuella. Demokraattinen puolue voittivuoden 2012 parlamenttivaalit javuoden 2016 vaalit voitti taas ylivoimaisesti Mongolian kansanpuolue MPP.[24] Vuonna 2009 valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi ehdokas, joka ei kuulunut Mongolian kansanvallankumoukselliseen puolueeseen: Demokraattisen puolueenTsahiagiin Elbegdorj,[19], joka valittiin toiselle kaudelle vuonna 2013.[24]Heinäkuussa 2017 uudeksi presidentiksi valittiin myös Demokraattista puoluetta edustavaKhaltmaa (Haltmaagiin) Battulga.[25]
Poliittinen epävakaus on ollut ongelma Mongoliassa. Demokraattisen perustuslain tultua voimaan vuonna 1992 maassa oli vuoteen 2018 mennessä ollut 15 hallitusta, jotka ovat olleet vallassa keskimäärin puolitoista vuotta.[26] 2020-luvulla mittavat korruptioskandaalit ovat heikentäneet luottamusta maan hallitukseen ja poliittisiin puolueisiin.[27][28]
Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä, idässä sekä lännessä Kiinaan. Maa on pääosin tasaista ylänköä, jota halkovat muutamat suurehkot joet, kutenSelenga jaKerulen. Lännessä kohoavatAltaivuoret (korkein huippu Hüiten, 4 374 m[29]),Uliastain itäpuolellaHangaivuoret ja pääkaupunginUlan Batorin koillispuolellaHentiivuoret. Noin 70 prosenttia maan pinta-alasta onaroa; lisäksi 8 prosenttia on metsää lähinnä Venäjän rajan tuntumassa. Eteläisin osa kuuluu varsinaiseenGobin aavikkoon. Maan länsi- ja pohjoisosat ovat seismisesti aktiivisia alueita; siellä on kuumia lähteitä ja lukuisia maanjäristyksiä.[30]
Mongoliassa vallitseemannerilmasto, jolle on ominaista lämpimät tai kuumat kesät sekä hyvin kylmät ja kuivat talvet. Ulan Bataarissa vuoden kylmimmän kuukauden tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on −25 °C, kuumimman kuukauden heinäkuun keskimääräinen ylin 21,8 °C. Suurin osa sateesta saadaan kesällä; sademäärät vaihtelevat vuoristoalueiden 350–500 millimetristä keskiosien 100–200 millimetriin aavikkoalueiden jäädessä toisinaan ilman vettä koko vuonna.[32][33]
Mongolia on niitä maita, joissa talvet ovat pidentyneet ja kylmentyneetilmastonmuutoksen vuoksi 2000-luvulla. Zud-niminen sääilmiö, joka tarkoittaaerityisten rajuja lumipyryjä yhtäkkisesti haudaten muun muassa karjaa alleen, on lisääntynyt. Kerrotaan myös, että syksyä ei vuonna 2025 nähty oikeastaan ollenkaan, vaan kovat pakkaset tulivat suoraan lehdessä olevien puiden niskaan ja lehdet jäätyivät puihin kiinni.[34]
Mongolia koostuu 18provinssista eliaimakista sekä neljästä kunnasta, jolla on provinssiin rinnastettava asema. Provinssien jaetut osat ovat nimeltäänsum, ja edelleen jaettunabag.[35]
Mongolia onparlamentaarinen tasavalta, jonka päämies on presidentti, joka valitaan suoralla vaalilla nelivuotiskaudelle, korkeintaan kahdelle kaudelle. Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän saa ehdottaa pääministeriä, tehdä lakialoitteita ja estää lakeja veto-oikeudella (jonka parlamentin 2/3-enemmistö voi puolestaan kumota).[22] Tämänhetkinen presidentti onUhnaagiin Hurelsuh.[36] Presidentin täytyy olla syntyperäinen Mongolian kansalainen ja vähintään 45-vuotias.[37]
Yksikamarinen, 76-jäseninenparlamentti valitaan yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.[1]
Monet mongolit saavat elantonsakarjanhoidosta. Maatalous tuottaa 12 % kansantuotteesta ja työllistää 29 % työvoimasta.[1] Noin kolmannes kansasta kiertää edelleenjurttineen ja eläimineen laitumelta toiselle. Paimennettaviin eläimiin kuuluvatvuohet jalampaat, pienemmässä määrin myösjakit,kamelit,lehmät jahevoset. Vuonna 2008 46 % karjasta oli vuohia ja 42 % lampaita.[38]
Paheneva pula kunnon laidunmaista saa yhä useamman harkitsemaan elannon hankkimistamaanviljelystä taikasvimaanpidosta. Valtiontiloilla viljelläänviljaa ja rehua suuressa mitassa. Elintarvikkeiden sekäkuparin jalostus ovat merkittävät vientituotteet. Vuonna 2009 julkistettiin uuden suuren kuparikaivoksen jalostussuunnitelma.[1] Mongolia on maailman kolmanneksi suurinfluoriitin tuottaja.[39] Maassa on varsin huomattavat öljy- ja maakaasuvarat, mutta niitä ei hyödynnetä pääoman ja perusrakenteen puutteen vuoksi. Maan tärkein kauppakumppani onKiina, jonka kanssa se käy yli puolet ulkomaankaupastaan.[1]
Mongoliassa on merkittävä harmaan talouden sektori. Sen tärkein kumppani on Kiina. Harmaaseen talouteen osallistuvat myös monet ulkomailla laillisesti tai laittomasti työskentelevät mongolialaiset. Huoli rahanpesusta on kasvanut.[22]
Neuvostoliitto oli taloudellisesti Mongolian tärkeä tukija, ja sen romahdus aiheutti Mongoliassa syvän talouskriisin.[22] Karjanhoito on ollut hätätilaelinkeino, johon ihmisen siirtyvät muun tulonlähteen puuttuessa. Talousvaikeuksien aikana maahan on syntynyt suuri joukko pientilallisia, joilla on alle 200-päinen karjalauma.[38]
Suurin osa Mongolian väestöstä on mongoleja, jotka jakautuvat useisiin heimoihin. Näistä suurimman muodostavathalhat, joita on noin 82 %. Muita heimoja ovat dörbetit (3 %), bajadit (2 %) jaburjaatit (2 %), joitten lisäksi on vielä useita pienempiä heimoja. Väestöön kuuluvat mongolien lisäksikazakit (4 %) ja muut turkkilaisheimot. Maassa pysyvästi oleskelevia ulkomaalaisia, lähinnä Kiinan ja Venäjän kansalaisia, on alle 1 % väestöstä.[41]
Vuonna 2010 väestöstä 53 % oli buddhalaisia. Šamanistejä oli 3 %, kristittyjä 2 % ja muslimeita 3 %. Kaikkiaan 39 % ei tunnustanut mitään uskontoa.[41]
Ethnologue-kirjan mukaan Mongoliassa käytetään 13 kieltä. Tiedot kunkin kielen puhujien määrästä ovat pääosin 1990-luvulta. Yli 25 tuhannen puhujan kieliä olivat tuolloin[42]
Mongolian terveydenhuollon päätavoitteena on saada ihmiset elämään pidempään, ja vähennettyä lapsikuolleisuutta. Mongoliassa elinajanodote nousi vuosina 2000–2021 liki seitsemällä vuodella 63,2 vuodesta 70,1 vuoteen.[43]
AIDS- jaHIV-tapauksia on löydetty Mongoliassa vasta myöhään. Ensimmäinen AIDS-tapaus raportoitiin vuonna 1999, ja vuoteen 2006 mennessä niitä oli kuusi. Vuosina 2005–2007 raportoitiin kymmenkunta HIV-tartuntaa vuodessa, sitä ennen tunnettiin vain joitakin yksittäisiä tapauksia.[44]
Mongolian hedelmällisyysluku on vaihdellut viimeisinä vuosikymmeninä. Vielä vuonna 1970 Mongoliassa nainen synnytti keskimäärin 7,31 lasta. Useiden muiden entisten Neuvostoliiton valtioiden tapaan Mongolian hedelmällisyysluku tippui vuoden 1990 jälkeen ja oli alimmillaan alle kahden 2000-luvun alussa. Sen jälkeen hedelmällisyys lähti taas nousuun ja on viime vuosina vaihdellut kolmen molemmin puolin. Vuonna 2024 mongolinainen sai keskimäärin 2,63 lasta.[45]
Noin 27 % mongolialaisista on alle 14-vuotiaita. Mongolian väestönkasvu on noin 1,4 prosenttia vuodessa.[1] Mongolian kansankuva on muuttumassa. Noin 70 % väestöstä asuu kaupungeissa[1], kun vuonna 1956 kaupunkilaisten osuus oli noin 20 %.[46]
Mongolialainen muusikko soittamassa hevosenpääviulua.
Mongolialaisen kansanmusiikin tunnetuimpia soittimia on ns.hevosenpääviulu, jonka kaulan pää on hevosen pään muotoinen. Soittimessa on kaksi hevosen häntäjouhista tehtyä kieltä, ja sitä soitetaan pystyasennossa.[47]
Yksi suosituimmista populaarimusiikkiyhtyeistä onThe Hu. Se laulaarockia mongoliksi, mutta on tehnyt joitakin levyjä myös englanniksi. Yhtye esittää myös herkkiä balladeja, ja sekoittaa musiikkiinsa myös tyypillisestiklassisessa musiikissa käytettyjä instrumentteja.[48]
Mongolialaista perusravintoa ovat liha- ja maitotuotteet, joita saadaan noin 25 miljoonan yksilön karjasta. Ruoka on yleensä yksinkertaista eikä kovin tulisesti maustettua. Tyypillisiä ruokia ovat höyrytetyt lihatäytteiset raviolit, nuudeli-lammaskeitto ja paistetut lihapiirakat. Mongolialaiset juovat paljon teetä, useimmiten maidon ja joskus myös voin kanssa.[46]
Mongolia on tullut urheilussa tunnetuksi erityisesti maan kulttuuriin liittyvästä hevosurheilusta, kamppailulajeista kutenvapaapainista jajudosta sekäammunnasta. Mongoliassa erittäin suosittu tapahtuma on vuosittain järjestettävänaadam-festivaali, jossa kilpaillaanmongolialaisessa painissa, ratsastuksessa jajousiammunnassa.[49]
Mongolia on osallistunutolympialaisiin vuodesta 1964 lähtien.[50] Se on saanut yhteensä 24 mitalia[50], kaikki kesäkisoista[51]. Olympialajien lisäksi maa on menestynytsumopainissa, jossa ensimmäinen mongolialainen suurmestari oliAsashōryū Akinori.[52]
Mongolia ei ole koskaan menestynyt jalkapallossa;maan maajoukkue ei ole selviytynyt arvoturnauksiin ja on ollut parhaimmillaanFIFA-rankingissa 170. sijalla[53]. Seurajoukkueiden korkein sarjataso onMongolian jalkapalloliiga, jota on pelattu nykyisessä muodossaan vuodesta 1996 lähtien.[54]
Mongoliassa pelataan myös pienissä määrin jääkiekkoa, mutta maa ei ole menestynyt lajissa.Mongolian jääkiekkomaajoukkue osallistui3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 2007–2012.Mongolia ei koskaan voittanut3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuissa yhtäkään ottelua. Mongolia on osallistunutCCOA-turnaukseen vuodesta 2009 lähtien. CCOA-turnauksessaMongolia on voittanut neljästi pronssia vuosina 2013, 2014, 2015 ja 2016. Hopeaa vuonna 2017 ja kultaa vuosina 2018 ja 2019. Mongoliassa on kaksi jäähallia, 19 ulkojäähallia ja 730 jääkiekkoilijaa.[55]
↑Peik Johansson: Ilmastonmuutos teki Mongolian talvista hyytäviä – kotieläimiä kuolee miljoonittain ja paimentolaiset muuttavat kaupunkeihin. (Verkkoversio) KU, 29.11.2025. Helsinki: Kansan Uutiset Oy.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2025.
.svg)
