Monacon ruhtinaskunta (ranskaksiPrincipauté de Monaco,monegassiksiPrincipatu de Múnegu) on valtioEuroopassa. Se on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin itsenäinen valtioVatikaanin jälkeen. Valtion pinta-ala on 2,08 neliökilometriä[1], ja asukkaita on noin 39 350. Asukkaista noin viidesosa on Monacon kansalaisia. Ainoa rajanaapuriRanska ympäröi maata pohjoisen, lännen ja osittain etelän puolelta. Kaakkois- ja itäpuolella Monaco rajautuuVälimereen.
Grimaldien suku nousi 1297 Monacossa valtaan, ja se on hallinnut ruhtinaskuntaa siitä lähtien. Monaco on ollut lähes koko historiansa Ranskan liittolainen, ja välillä se on ollut myös suoraan Ranskan hallinnassa. Monacon elintaso on nykyään maailman korkeimpia, ja kolmasosa asukkaista on miljonäärejä. Talouden pohjana ovatmatkailu sekä pankki-, finanssi- ja kiinteistöalat.Valtionpäämies on ruhtinas, jolla on huomattavasti valtaa.
Monacon hallinnolliset alueet.Monacon vanha osa,Monacon kallio.
Monaco on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtioVatikaanin jälkeen. Se sijaitseeAlppien juurellaVälimeren rannalla lähelläItalian rajaa 18 kilometriäNizzasta itään ja on Ranskan ympäröimä kolmesta ilmansuunnasta.[5] Monacon korkein kohta on Chemin des Révoires (161 metriä)[6], . Vuoren huippu on Ranskan puolella.[7]
Monacon alasta noin viidennes on vallattu mereltä. Ensimmäiset alueet vallattiin vuonna 1880 ja viimeisimmät on vallattu 2002. Vuonna 2025 olisi tarkoitus valmistua uusiLe Portierin alue.[8]
Monaco on jaettu seitsemään piiriin ja kahteen sektoriin. SektoritMonaco-Ville jaRavin de Sainte-Dévote ovat historiallisia alueita, joiden ilmapiiri tulee säilyttää.[9]
PiireistäFontvieille on mereltä vallattu alue, jossa on asuntoja, toimistoja, ostoskeskuksia ja teollisuutta. Myöshelikopterikenttä sijaitsee Fontviellessä.[10] Monaco-Ville on vanhakaupunki Välimereen työntyvälläkallioniemellä. Siellä on kävelykatuja ja ruhtinaan palatsi.[11]Jardin exotique on läntisin piiri ja samalla kaupungin korkeimmalla oleva alue.[12] Condamine on perinteistä ostosaluetta.[13]Monte Carlossa on kuuluisakasino puutarhoineen sekä korkeita hotellirakennuksia.[14]Larvottossa on muun muassa moderni konferenssikeskusGrimaldi Forum[15] sekä valtion ainoa julkinen ranta.[16]
Monacon ilmasto on lauhkea. Keskimääräinen minimilämpötila tammi- ja helmikuussa on 8 celsiusastetta; heinä- ja elokuussa keskimääräinen maksimilämpötila on 26 celsiusastetta.[5] Merituuli viilentää kuumimpia kesäpäivä. Vuoden sademäärä on noin 770 mm; poutapäiviä on vuodessa noin 300.[17]
Roomalaiset pitivät joitakin vuosisatoja hallussaan Monacon satamaa, muttaLänsi-Rooman kukistuessa 400-luvulla Monaco hylättiin.[20]Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariHenrik VI antoi 1191Genovalle sataman ja kallioniemekkeen, jos he rakentaisivat sinne linnakkeen ja taistelisivat merirosvoja vastaan. GenovalainenGrimaldin suku nousi valtaan 1297, kunFrançois Grimaldi valloitti linnoituksen. Hän oli naamioitunut munkiksi ja haki yösijaa linnoituksesta. Grimaldi tappoi vartijan ja valtasi linnoituksen miehineen.[21]
Monacon nykyinen alue oranssilla ja sen vuonna 1848 menettämät alueet vaaleansinisellä.
Monaco on ollut lähes koko historiansa ajan Ranskan liittolainen, mutta vuodet 1524–1641 se oli Espanjan suojeluksessa.[18] Vuodet 1789–1814 Monaco oli vallankumouksen takia suoraan Ranskan hallinnossa täysin epäitsenäisenä.Wienin kongressi määräsi MonaconSardinian kuningaskunnanprotektoraatiksi 1815, jollaisena se oli vuoteen 1860.[5] Monaco menetti 1848Mentonin jaRoquebrunen kaupungit, jotka liitettiin virallisesti Ranskaanranskalais-monacolaisen sopimuksen turvin. Sopimus palautti myös Monacon itsenäisyyden.[18]
1860-luvun lopulla Monaco oli vararikon partaalla, minkä välttämiseksi ruhtinasKaarle III perustiMonte Carlon kasinon vuonna 1865. Vararikolta vältyttiin, ja neljä vuotta myöhemmin Monaco lopetti tuloveron keräämisen.[22]
Monacon ruhtinas oli itsevaltias perustuslain säätämiseen vuonna 1911 asti. Heinäkuussa 1918Versailles’n rauhan yhteydessä sovittiin Ranskan rajoitetusta suojelusta, ja siitä että Monaco myötäilisi Ranskaa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa.[5]
Toisessa maailmansodassa ruhtinasLudvig II yritti pitää maansa puolueettomana, vaikka hän kannattikinVichyn Ranskan hallitusta. Myöhemmin Italia miehitti Monacon marraskuussa 1942 muodostaen maahan fasistisen nukkehallituksen.[23]Mussolinin vallan romahtamisen jälkeen Saksa miehitti maan 8. syyskuuta 1943. Miehityksen aikana muun muassa Ballet de l’Operan perustaja ranskanjuutalainenRené Blum joutui keskitysleirilleAuschwitziin, jossa hän kuoli.[24] Yhdysvaltain armeijan 36. jalkaväkidivisioona vapautti Monacon saksalaismiehitykseltä 3. syyskuuta 1944.[25]
Vuoden 2002 sopimus selvensi Monacon asemaa siten, että jos ruhtinassuku sammuu, ruhtinaskunta jää itsenäiseksi valtioksi, eikä sitä palauteta Ranskalle. Monacon puolustus jäi kuitenkin edelleen Ranskan harteille. Vuonna 2002 muutettu perustuslaki mahdollistaa naisen nousemisen hallitsijaksi, ruhtinattareksi, jos vanhin perillinen ei ole miespuolinen.[26]Rainier III:n kuoltua 6. huhtikuuta 2005 hallitsijaksi nousi hänen poikansaAlbert II.[27]
Vuonna 2009OECD poisti Monacon yhteistyöhaluttomienveroparatiisien luettelosta.[27] OsaEuroopan unionin maista oli 2000-luvun alussa kritisoinut Monacon pankkipolitiikkaa, joka mahdollistiveropetoksen jarahanpesun, mutta Monaco pääsi pois mustalta listalta sitouduttuaan OECD:n läpinäkyvyysvaatimuksiin.[18]
Monaco on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1911, ja ruhtinas on senvaltionpäämies. Ruhtinaalla on huomattavasti valtaa, ja hän voi tehdä lakialoitteita ja hyväksyä muutoksia perustuslakiin. Hän myös voi hoitaa melko vapaasti ulkopolitiikkaa.[28] Toimeenpanovaltaa hoitaaMonacon valtioministeri, joka on viisijäsenisen hallitusneuvoston puheenjohtaja. Valtioministeri on Ranskan tai Monacon kansalainen, jonka ruhtinas valitsee kolmivuotiselle kaudelle konsultoituaan ensin Ranskan hallitusta.[29]
Vuoden 1962 perustuslain mukaan ruhtinas jakaa vallan yksikamarisen kansallisneuvoston kanssa. Parlamentin asema on heikko, sillä ruhtinas voi hajottaa sen käytännössä koska tahansa.[30] Sen 24 jäsenestä 16 valitaan enemmistövaalilla, 8 suhteellisella vaalitavalla.[5]Vuoden 2023 vaaleissa kolmen puolueen muodostama yhteislistaUnion Nationale Monégasque sai kaikki paikat.[30] Vaaleissa voivat äänestää vain Monacon kansalaiset, joita on noin neljännes valtion asukkaista.[28]
Monacossa on myös paikallishallinto.Monacon kunta käsittää koko valtion alueen. Kunnanvaltuustossa on 15 vaaleilla valittua jäsentä pormestari puheenjohtajanaan.[5][31]
Vaikka Monaco ei ole EU:n jäsen, se on tulliyhteistyössä Ranskan kanssa ja sitä kautta tiiviissä talousyhteydessä unionin kanssa.[5]
Monacon talous pohjautuu suurelta osinmatkailuun. Se oli aiemmin talvikohde, mutta nykyään kaupungissa käy vierailijoita ympäri vuoden. Monaco on erityisesti ylellisyysmatkailijoiden suosiossa. Matkailijoita Monacoon vetävät rannat, ankkurointimahdollisuudet ja erilaiset liike-elämän konferenssit.[18] Monte Carlon kasino on merkittävä matkailukohde.Monacon kansalaisilla ei ole asiaa kasinon pelihuoneisiin.[22][32]
Monacon talous on kasvanut 2000-luvulla vahvasti, vaikkakoronapandemia aiheutti vuonna 2020 talouskasvuun loven.[4]Bruttokansantuote laski tuona vuonna 13 prosenttia, mutta vuonna 2021 kasvu oli 21,6 prosenttia ja talous 5,8 prosenttia suurempi kuin vuonna 2019.[3]
Turismin lisäksi pankki- ja finanssialat sekä kiinteistöala ovat monipuolisen talouden kulmakiviä.[18] Vuonna 2021 bruttokansantuotteesta 21,2 prosenttia tutkimuksesta sekä sen tukipalveluista, 16,1 prosenttia finanssi- ja vakuutusalalta ja 10,0 prosenttiatukkukaupasta.[3]
Monacon elintaso on maailman korkeimpia, jatyöttömyyttä ei käytännössä ole.[4] Vuonna 2020 Monacossa työskenteli melkein 56 000 ihmistä eli maa tarvitsee työvoimakseen lähimaiden kansalaisia. Työntekijöistä 14,9 prosenttia oli Monacon kansalaisia.[1] Monaco vetää maahan asumaan rikkaita, sillä siellä ei oletulo- eikävarallisuusveroa. Kolmasosa maan asukkaista onkin miljonäärejä. Tiheään asutun alueen kiinteistöt ovat myös kalliita, sillä vuonna 2022 keskihinta neliömetriä kohden oli 50 000 euroa.[33] Monacoa on pidettyrahanpesun keskuksena,[34] mutta se pääsi poisOECD:n harmaalta listalta vuonna 2009.[2]
Monacoon tuodaan sähköä Ranskan puolelta. Keittämiseen ja lämmittämiseen käytetään pääasiassa maakaasua.[35]
Monacon väkiluku vuoden 2022 lopussa oli maan tilastokeskuksen arvion mukaan 39 050. Väkiluku oli laskenut 0,1 prosentilla vuoden 2021 lopun arviosta.[38] Monaco on maailman tiheimmin asuttu valtio, ja siellä asuu melkein 20 000 ihmistä neliökilometrillä.[39]
Monacolaiset ovat vähemmistönä ja suurin osa (28,1 %) asukkaista onranskalaisia. Monacolaisia oli vuoden väestönlaskennan mukaan 21,6 %,italialaisia 18,7 % jabrittejä 7,6 %. Kaiken kaikkiaan Monacossa asuu 139:n eri maan kansalaisia.[40]
Monacon ruokakulttuuri on sekoitus ranskalaista ja italialaista keittiötä. Paikallisia tuotteita, kalaa ja äyriäisiä käytetään paljon. Tyypillisesti aamiainen on pieni, kun taas lounaalla ja päivällisellä on useita ruokalajeja.[42] Monacon kansallisruoka onbarbajuan (uppopaistettu leivos, jonka täytteisiin kuuluvat mm.ricotta ja kurpitsa).[43][44]
Valtio-omisteinen televisiokanava nimeltäTVMonaco aloitti toimintansa 1. syyskuuta 2023. Kanava on toteutettu yhteistyössä ranskalaisenTV5 Monde-kanavan kanssa.[47] Myös yksityisiä media-alan yrityksiä, mm. englanninkielinenRiviera-Radio toimii Monacosta käsin. Monte Carlossa on voimakas radiolähetin, joka on ollut käytössä 1960-luvulta saakka.[48]
Monaco on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1920, yleensä alle kymmenen urheilijan joukkueella. Monacon olympiaurheilijat eivät ole sijoittuneet palkintosijoille, mutta olympialaisten taidekilpailussa monacolainenJulien Médécin sijoittui pronssille vuonna 1924.[56]
