Mohammad Mossadeq (1880Teheran –5. maaliskuuta1967Teheran) oliiranilainen poliitikko ja maansa pääministeri vuosien 1951 ja 1953 välillä. Mossadeq ja hänen johtamansa kansallinen rintama kansallistivat Iranin suuret öljyvarat, joita oli pitänyt hallussaanbrittiläinenAnglo-Iranian Oil Company eli AIOC.Kansallistaminen johti diplomaattiseen kriisiin Britannian kanssa ja tätä kautta taloudellisiin vaikeuksiin. Mossadeq syrjäytettiin BritannianMI6:n jaYhdysvaltainCIA:n tukemassa vallankaappauksessa vuonna 1953, ja hän vietti loppuelämänsä kotiarestissa.
Mohammad Mossadeq syntyiTeheranissa vuonna 1880 yläluokkaan kuuluneeseen perheeseen[1], jolla oliQajar-sukujuuret[2]. Hänen isänsä oli valtion virkamies ja Mossadeq opiskeli ulkomailla valmistuen lainopinnoistaan tohtoriksiSveitsinNeuchâtelin yliopistosta vuonna 1914. Hän palasi Iraniin ja toimi sittemminFārsin maakunnan kenraalikuvernöörinä ja myöhemminšaahiksi nousseenRiza Khanin valtiovarainministerinä (1921) ja ulkoministerinä (1923). Hänen vastustettuaan Riza Khanin (sittemmin Riza Šah) valintaa šaahiksi hänet asetettiin syrjään.[1]
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941Britannia jaNeuvostoliitto miehittivät Iranin vuonna 1941 annettuaan maalle ensin uhkavaatimuksen Saksan kansalaisten karkottamisesta. Iranin armeija teki vain muodollista vastarintaa ja Riza Khan luopui vallasta poikansaMohammad Reza Pahlavin hyväksi.[3] Mossadeq palasi politiikkaan vuonna 1944 ja hänet valittiinmajlisiin. Valintansa jälkeen Mossadeq vastusti myönnytyksiä Neuvostoliitolle.[1] Neuvostoliiton joukot eivät olleet vetäytyneet Iranista britti- ja amerikkalaisjoukkojen vetäydyttyä tammikuussa 1946, vaan he jäivätIranin Azerbaidžanin alueelle suojellakseen marxilaistaTudeh-puoluetta ja paikallisiakurdi- jaazeriseparatisteja. Neuvostojoukot suostuivat vetäytymään vasta Yhdysvaltojen ja Britannian painostuksen ja pitkien neuvottelujen jälkeen toukokuun lopussa vuonna 1946.[2]
Mossadeq vierailullaan Yhdysvaltoihin vuonna 1951.
Neuvostoliitto oli vetäytyessään jättänyt jälkeensä Tudeh-puolueen, jota vuonna 1949 syytettiin šaahia vastaan tehdystä murhayrityksestä. Murhayritystä seurasi poliittinen kaaos. Šaahi nimitti vuonna 1950 maalle epäsuositun pääministerinAli Ramzaran samalla, kun Mossadeq perusti kansallisena rintamana tunnetuksi tulleen majlis-edustajien koalition, jonka keskeinen vaatimus oli Iraninöljytulojen kansallistaminen. Yleisesti uskottiin myös, että Mossadeq oli tehnyt sopimuksen Tudeh-puolueen kanssa. Mossadeqin koalitio sai laajaa kannatusta vuoden 1950 majilsin vaaleissa ja seuraavana vuonna pääministeri Razmaran sai surmansa ääri-islamilaisen ryhmittymän tekemässä murhassa. Suosioon noussut Mossadeq järjesti majlisin äänestyksen Iranin öljyn kansallistamisesta 15. maaliskuuta 1951 ja 28. huhtikuuta hänet nimitettiin Iranin pääministeriksi.[2]
Iranin öljyn kansallistaminen ajautui heti vaikeuksiin.Khuzistanin öljyrakennelmia oli hallinnutAnglo-Iranian Oil Company eli AIOC, jonka teknikot jättivät työmaansa Britannian aloittaessa samalla öljyn viennin estäneen kauppasaarron. Öljytyöläisten palkat ja tuotantolaitosten ylläpito muodostivat nyt kuluerän, jonka vastineeksi ei saatu tuloja. Mossadeq yritti saada tukea Yhdysvalloista, jonne hän matkusti vierailulle. Yhdysvalloissa oli kuitenkin huolestuttu kommunistien eli Tude-puolueen asemasta öljyn kansallistamisliikkeessä. Mossadeq ei saanut menoihinsa lainaa Yhdysvalloista, vaan myös amerikkalaiset öljy-yhtiöt alkoivat boikotoida Irania.[2]
Iranin talousvaikeuksien syventyessä Mossadeqilla oli edelleen laaja kansan tuki, mutta jännitteet kansallisen rintaman eri ryhmittymien välillä kasvoivat samalla, kun Tude-puolueen vaikutusvalta kasvoi. Levottomuudet lisääntyivät ja kesällä 1952 Mossadeq vaati niiden vuoksi oikeutta nimittää sotaministeri. Šaahin kieltäydyttyä Mossadeq erosi ja hänen seuraajansa ilmoitti neuvotteluiden aloittamisesta brittien kanssa. Ilmoitus johti suuriin mielenosoituksiin ja šaahi joutui nimittämään Mossadeqin uudestaan pääministeriksi. Vuoden 1952 lopussa Mossadeq katkaisi diplomaattisuhteet Britanniaan, jolloin britit alkoivat taivutella amerikkalaisia mukaan suunnitelmaan syrjäyttää Mossadeq.[2]
Elokuussa 1953 šaahi yritti erottaa Mossadeqin,[1] ja hänen tilalleen oli tarkoitus nimittää kuningasmielinen kenraaliFazlollah Zahedi. Maassa syttyi kuitenkin laajoja šaahin vastaisia mellakoita ja šaahi joutui pakenemaan maasta. Mossadeq joutui nyt hillitsemään mellakointia, mikä etäännytti hänet monista tukijoistaan ja Tudeh-puolueesta. 19. elokuuta kokoontui Mossadeqin vastainen mielenosoitus. Monet osallistujista olivat paikalla Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun eliCIA:n innoittamana tai jopa maksamana. Pian käynnistyi vallankaappaus, jonka CIA tunsi koodinimelläoperaatio Ajax. Armeija ja kenraali Zahedi ottivat vallan, Mossadeq pidätettiin ja šaahi palasi maahan. Mossadeq pantiin sotaoikeuteen maanpetoksesta[2], josta hän sai kolmen vuoden vankeustuomion. Tuomionsa jälkeen häntä pidettiin kotiarestissa Teheranissa kuolemaansa saakka 5. maaliskuuta 1967.[1]
Michael Axworthy: Iranin historia, s. 143–147. (alkuteos:Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5
