Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Mohammad Reza Pahlavi nousi Iranin valtaistuimelletoisen maailmansodan aikana 1941 brittien ja neuvostoliittolaisten syrjäytettyä hänen isänsä šaahiReza Pahlavin vallasta. Isä oli kohonnut sotamiehestä ensin kenraaliksi ja armeijan ylipäälliköksi ja kaapannut maassa vallan vuonna 1925.[1] Nuoremman Pahlavin aikana Iran juhli2 500 vuotta kestänyttä monarkiaa, jonka katsottiin alkaneenKyyros Suuren valtakaudella.
Hallitsijana Mohammad Reza Pahlavi vastusti pääministeriMohammad Mossadeqin johtamaa Iranin öljyteollisuuden kansallistamista. Mohammed Reza Pahlavin aloittaman ”valkoisen vallankumouksen”, joka sisälsi useita taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, oli tarkoitus tehdä Iranista johtava moderni länsimaalainen maailmanvaltio. Šaahi uudisti Irania muun muassa kansallistamalla luonnonrikkauksia ja laajentamalla naisten oikeuksia. Osasyy Iranin uudistusohjelman epäonnistumiseen oli se, että šaahin vastustajista toiset syyttivät Irania demokratian puutteesta, kun taas toiset perinteisenšiiapapiston syrjäyttämisestä uudistuksia tehdessä.
Huolimatta siitä, että šaahi oli itsemuslimi, hän menetti lopulta Iranin šiiapapiston tuen. Tähän oli pääasiallisena syynä šaahin voimakas länsimaalaistamispolitiikka jaIsraelin tunnustaminen. Yhteenotot ääri-islamilaisten kanssa,kommunistien toiminnan lisääntyminen ja länsivaltojen puuttuminen maan talouteen muuttivat šaahin otteet Iranin johdossa itsevaltaisemmiksi. Erityisesti šaahin valta kasvoi vuoden 1953 kriisin jälkeen, jolloin kumpikin osapuoli, šaahi ja pääministeri Mohammad Mossadeq, syyttivät toisiaan vallankaappausyrityksestä, mikä johti lopulta Mossadeqin syrjäyttämiseen. Poliittinen oppositio tehtiin toimintakyvyttömäksi muun muassa lakkauttamalla kommunistinenTudeh-puolue. Salainen palveluSAVAK tukahdutti poliittiset vastalauseet kovin ottein.Amnesty Internationalin mukaan vuonna 1978 Iranissa oli 2200 poliittista vankia. Vuonna 1979 tilanne kärjistyi vallankumoukselliseksi, jossa 16. tammikuuta šaahi pakotettiin lähtemään maanpakoon Iranista 37 hallitsijavuoden jälkeen. Pian vallankumous kääntyi islamilaiseksi vallankumoukseksi, joka johti Iranin islamilaisen tasavallan perustamiseen ja šiialaispapiston diktatuuriin.
Mohammad Reza Pahlavi syntyiTeheranissaprikaatikenraali Reza Khanin ja tämän toisen vaimonTadj ol-Moloukin vanhimpana poikana. Hän syntyi yhdessä kaksoissiskonsaAshraf Pahlavin kanssa. Mohammed Reza oli isänsä vanhin poika ja kolmas tämän kaikkiaan yhdestätoista lapsesta. Syntyessään Mohammed Reza, Ashraf,Ali Reza ja heidän vanhempi sisarensaŠams eivät olleet kuninkaallisia, vaan heidän isänsä oli Iranin kuninkaallisen armeijan palveluksessa. Kuninkaallisia heistä tuli vasta 1925, jolloin heidän isästään tuli šaahi.
Kruununprinssi Mohammad Reza Pahlavi (ensimmäinen vasemmalla)Le Roseyn sisäoppilaitoksessa Sveitsissä.
1900-luvun alussa Persia oli kahden suurvallan,Venäjän keisarikunnan jaBritannian, vaikutuspiirissä. VanhaQajar-dynastia (1781–1925) hallitsi maata konservatiivisesti ja tekemättä uudistuksia. Persia oli takapajuinen maa, jonka hallinto oli korruptoitunutta ja venäläisten ja englantilaisten vaikutuspiirin alaisena. 21. helmikuuta kuninkaallisen kasakkaprikaatin komentaja Reza Khan teki onnistuneen vallankaappauksen yhdessä pääministeriSaid Zia al-Din Tabatain kanssa. Vallankaappauksen aikana maassa ei ollut käytännössä lainkaan keskushallintoa. Ensin Reza Khan Sardar Sepahiksi nimensä muuttanut Reza Khan nousi uuden hallituksen sotaministeriksi ja armeijan ylipäälliköksi, sitten pääministeriksi ja lopulta vuosi myöhemmin 12. joulukuuta 1925 Iranin kansalliskokous julisti Reza Khanin Persian šaahiksi. Reza Khan kruunattiin juhlallisesti 25. huhtikuuta 1926 ja hän otti käyttöön sukunimenPahlavi. Samaan aikaan Mohammed Reza Pahlavi julistettiin Persian kruununprinssiksi. Reza Pahlavi aloitti Persian länsimaalaistamisen, jota hänen poikansa jatkoi myöhemmin. 21. maaliskuuta 1935 Persiasta tuli Iran.
18-vuotias shahpur eli kruununprinssi Mohammed Reza Pahlavi kihlajaiskuvassaan. Tuolloin Mohammed Reza meni kihloihin 17-vuotiaan Egyptin prinsessanFawzia Fuadin kanssa. Kuva julkaistuTime-lehdessä 27. helmikuuta 1939.
Lapsena Mohammad Reza Pahlavi aloitti opinnotsveitsiläisessäInstitut Le Rosey -sisäoppilaitoksessa, jossa suoritti opintonsa vuonna 1935. Samana vuonna hänen isänsä šaahi Reza Pahlavi pyysi virallisesti kansainvälistä yhteisöä kutsumaan Persiaa sen omankielisellä nimellä ”Iran”. Palattuaan Teheraniin Mohammed Reza jatkoi opintojaan Teheranin sotilasakatemiassa, jossa opiskeli aina vuoteen 1938 asti.
KunSaksa aloitti kesäkuussa 1941Operaatio Barbarossan ja hyökkäsiNeuvostoliittoon, se vaikutti myös Iraniin, vaikkakin maa oli julistautunut puolueettomaksi konfliktissa.
Liittoutuneet halusivat saada varmuudella Iranin öljykentät haltuunsa. Puolueeton Iran oli tehnyt öljykauppoja myös Saksan kanssa. 25. elokuuta 1941 Britannian ja Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Iraniin. Lyhyessä sodassa Iran menetti 800 miestä, 200 siviiliä, kaksi tykkivenettä ja kuusi lentokonetta, kun taas britit 20 miestä sekä tankin ja neuvostoliittolaiset noin 40 miestä sekä kolme lentokonetta. 16. syyskuuta šaahi Reza Pahlavi pidätettiin ja karkotettiin maanpakoonEtelä-Afrikkaan. Britit ja neuvostoliittolaiset painostivat hänet jättämään valtaistuimensa vanhimmalle pojalleen. Seuraavasta päivästä 17. syyskuuta lähtien Mohammed Reza Pahlavi oli Iranin šaahi. Britit ja neuvostoliittolaiset ajattelivat, että poika Mohammed Reza Pahlavi olisi enemmän suosiollinen liittoutuneille. Tämä oletus osoittautuikin paikkansapitäväksi.
17. lokakuuta 1941 Neuvostoliiton ja Britannian joukot poistuivat Iranista. Hallitsijanvaihdoksen myötä Iranista tuli tärkeä osa brittiläisen, ja myöhemmin amerikkalaisen, avun viemisessä Neuvostoliittoon. Tämä ”Persian käytävänä” tunnettu kuljetusreitti merkitsi ensimmäistä suuren luokan amerikkalaista ja länsimaista läsnäoloa Iranissa. Tämä länsimainen vaikutus ja läsnäolo jatkuikin Iranissa aina monarkian vastaiseen vallankumoukseen vuonna 1979 asti.
1950-luvun alussa Iranissa oli poliittisia kriisejä, jotka olivat Britannian ja Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden aiheuttamia tai johtamia. Vuonna 1951 Iranin parlamentti äänesti tohtoriMohammed Mossadeqin johtaman kansallismielisen liikkeen johdolla Iranin öljyteollisuuden kansallistamisesta. Tämä päätös lakkautti erittäin tuottavan brittiläisenAnglo-Iranian Oil Company (AIOC) -öljy-yhtiön, joka oli perusta Britannian taloudelliselle ja poliittiselle vallalle Iranissa. Kansallismielisen Mossadeqin tavoitteina oli perustaa demokratia uudelleen, luoda perustuslaillinen monarkia ja kansallistaa Iranin öljyvarannot. Mossadeq ei kuitenkaan uskonut, että amerikkalaiset puuttuisivat tilanteeseen, koska heillä ei ollut mitään edustusta AIOC-yhtiössä. Amerikkalaiset kuitenkin asettuivat tukemaan brittejä, koska pelkäsivät kommunistien yrittävän hallituksen kaatamista ja nousemista valtaan Neuvostoliiton tuella. Amerikkalaiset näkivät kansallistamisen merkkinä kommunistien vallan kasvusta. Juuri ennenmarraskuun 1952 Yhdysvaltain presidentinvaaleja Britannian hallitus kutsuiCIA:n vanhemman virkamiehenKermit Rooseveltin, joka oli presidentin poika,Lontooseen keskustelemaan Mossadeqin syrjäyttämisestä.Operaatio Ajaxia alkoivat suunnitella veljeksetYhdysvaltain ulkoministeriJohn Foster Dulles ja CIA:n johtajaAllen Dulles. Operaation tarkoituksena oli, että šaahi erottaisi Mossadeqin ja korvaisi tämän brittien sekä amerikkalaisten suosikilla kenraaliFazlollah Zahedilla.
Kuukautta myöhemmin parlamentin päätöksen jälkeen 28. huhtikuuta 1951 Mossadeq nimitettiin Iranin pääministeriksi šaahi Mohammad Rezan ehdotuksesta. Parlamentti,Majlis äänesti demokraattisesti Mossadeqin pääministeriksi äänin 79–12 ja šaahi vahvisti tämän valinnan. Pääministerinä Mossadeq aloitti öljytuotannon kansallistamisen, johon Britannia vastasi kovalla kauppasaarrolla, joka entisestään kurjisti muutenkin herkkää Iranin taloutta. Lokakuussa 1952 Mossadeq julisti Britannian viholliseksi ja katkaisi diplomaattisuhteet maiden välillä. Helmikuussa 1953 šaahi yritti vaikutusvaltaisten henkilöiden rohkaisema erottaa Mossadeqin, joka kuitenkin kieltäytyi eroamasta vedoten perustuslaillisiin oikeuksiinsa. Perustuslain mukaan šaahi ei voinut erottaa pääministeriä, vaan vain parlamentti eli Majlis. Lopulta tilanne johti monarkistien, Mossadeqin kannattajien ja Tudeh-puolueen kommunistien katuyhteenottoihin. 4. huhtikuuta 1953 CIA:n johtaja Dulles hyväksyi miljoona dollaria Mossadeqin syrjäyttämiseen. Elokuussa 1953 Mossadeq pyysi šaahia lähtemään maasta. Vastaukseksi šaahi yritti jälleen erottaa Mossadeqin, joka antoi ymmärtää, että oli valmis taistelemaan asemansa puolesta.
Lopulta 15. elokuuta 1953 šaahi lähti maanpakoon ja lensiBagdadin kauttaRoomaan kirjoitettuaan ensin kaksi kuninkaallista määräystä, joissa toisessa erotettiin Mossadeq ja toisessa hänen tilalleen nimitettiin kenraali Fazlollah Zahedi. Tämä tilanne johti jälleen uusiin katuyhteenottoihin, joissa kuoli 300 ihmistä. Lopulta 19. elokuuta 1953 (28 Mordad 1332) Iranin kuninkaallinen armeija teki Zahedin johdolla sotilasvallankaappauksen, jota tukivat Britannian ja Yhdysvaltojen viranomaiset,MI6 ja CIA. Sotilasvallankaappauksessa Zahedi julisti itsensä pääministeriksi ja 20. elokuuta Mosadeq pidätettiin. 22. elokuuta 1953 šaahi palasi lyhyestä maanpaostaan voitokkaana. Lokakuussa 1953 käytiin Mossadeqin oikeudenkäynti, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi sotilasvankilaan. Tuomionsa jälkeen Mossadeq siirrettiin kotiarestiin kyläänsä Teheranin lähettyville, jossa hän kuoli 5. maaliskuuta 1967.
Šaahi Mohammed Reza joutui kahdesti murhayrityksen kohteeksi. 4. helmikuuta 1949 šaahi otti osaaTeheranin yliopiston perustamisen vuosittaisiin juhlaseremonioihin. Fakhr-Arai ampui viisi laukausta runsaan kymmenen metrin päästä kohti šaahia. Vain yksi laukauksista osui ja hän haavoittui lievästi poskeensa. Läsnä olleet upseerit ampuivat Fakhr-Arain heti. Muutamien tutkimusten jälkeen todettiin, että Fakhr-Arai oli kielletyn Tudeh-puolueen jäsen. Kuitenkin on myös todisteita, että murhayrityksen tekijä ei ollut kommunistisen Tudehin jäsen vaan uskonnollinenfundamentalisti. Tudehia ei kuitenkaan syytetty murhayrityksestä. Seuraava murhayritys oli 10. huhtikuuta 1965. Murhaaja ampui yhden sotilaan matkallaan šaahin Marmoripalatsiin, mutta hänet ehdittiin ampua ennen kuin hän saavutti šaahin majapaikan. Kaksi siviilivartijaa kuoli suojellessaan šaahia.
EntisenKGB-upseerin Kuziškinin mukaan šaahi oli myös Neuvostoliiton kohde. Neuvostoliittolaiset koettivat television kaukosäätimellä laukaista autosta tehdyn tienvarsipommin, mutta kaukosäädin ei toiminut.
Šaahin ja hänen kolmannen vaimonsaFarah Pahlavin kruunaus keisaripariksi 26. lokakuuta 1967. Takarivissä oikealta prinsessaAshraf, prinsessaShahnaz, Mohammad Reza Pahlavi, keisarinna Farah ja prinsessaŠams, eturivissä prinsessaFarahnaz ja kruununprinssiReza.
Šaahi tukiPohjois-Jemenin sisällissodassa (1970–1972) tasavaltalaisjoukkoja vastaan taistelleita monarkisteja ja auttoiOmaninsulttaania kukistamaan maan eteläisen maakunnanDhofarin kapinan vuonna 1971. Šaahi kävi Britannian kanssa neuvotteluita koskienBahrainin ja kolmenPersianlahden saaren tulevaisuutta. Bahrain oli ollut 1800-luvulta lähtien brittien hallussa, mutta Iran taas väitti sen kuuluvan itselleen. Lopulta neuvottelut johtivat Bahrainin itsenäistymiseen vastoin Iranin kansallismielisten toiveita.Hormuzinsalmessa Iranilla on tälläkin hetkellä hallussaan strategisesti tärkeät saaretIso Tunb,Pieni-Tunb jaAbu Musa, joiden kuitenkin väitetäänkenen mukaan? kuuluvanArabiemiirikunnille.
Tänä aikana šaahi keskittyi solmimaan suhteita Persianlahden maiden kanssa ja luomaan tiiviimmät suhteetSaudi-Arabiaan. SuhteissaIrakiin oli erittäin usein ongelmia, kunnes 1975 Iran ja Irak solmivatAlgerin sopimuksen, joka takasi Irakille täydet navigaatio-oikeudetShatt al-Arab -joella. Sopimuksessa šaahi myös lupasi lopettaa tukensa Irakinkurdeille.
Heinäkuussa 1964 šaahi Mohammed Reza Pahlavi, Turkin presidenttiCemal Gürsel jaPakistaninMohammad Ajub Khan ilmoittivatIstanbulissa perustavansa Regional Cooperation for Development -organisaation (RCD) (myöhemmin tilalle perustettiin Economic Cooperation Organization (ECO)) edistämään maiden välistä liikennettä ja taloudellisia projekteja. Tavoitteena oli myös Afganistanin liittyminen organisaatioon jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Šaahi solmi läheiset suhteetPakistanin kanssa.Pakistanin ja Intian välisen sodan aikana vuonna 1965 Pakistanin lentokoneet kävivät tankkaamassa Iranin maanperällä ilmaista polttoainetta.
Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi oli ensimmäinen muslimijohtaja, joka tunnustiIsraelin valtion olemassaolon. Näiden kahden valtion väliset suhteet käytännössä tuhoutuivat islamilaisen tasavallan myötä.
Vuonna 1960 šaahi aloitti Iranissa niin sanotun valkoisen vallankumouksen, johon kuului paljon uudistuksia: Muun muassa huntupakko poistettiin ja naisille luvattiin tasa-arvo (naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä). Naiset pääsivät ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin. Muita valkoisen vallankumouksen uudistuksia olivat esimerkiksi metsien ja vesistöjen kansallistaminen sekä koulutuksen ja terveydenhuollon uudistaminen. Pahlavi itse mainitsi omaelämäkerrassaan välttämättömän tarpeen muuttaa yhteiskunnan rakennetta tasa-arvoisemmaksi tulevaisuuden tarpeiden kannalta jos Iran tahtoo pysyä dynaamisten, edistyksellisten ja vapaiden kansojen joukossa.[2] Šaahi hallitsi yksinvaltaisesti maata.Salainen poliisiSAVAK pidätti, kidutti ja surmasi[3] 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia opposition kannattajia. Iran sai tukeaYhdysvalloilta ja sen ulkopolitiikka oli Yhdysvalloille mieluinen. SAVAK:in johtajat olivat olleet CIA:n koulutuksessa.
Pahlavi oli 2. kesäkuuta 1967 valtiovierailullaBerliinissä, jossaLänsi-Saksanopiskelijaliike osallistui valtiovierailun vuoksi järjestettyyn mielenosoitukseen. Opiskelijaliikkeen johtajaBenno Ohnesorg kuoli mielenosoituksessa poliisin ampumaan luotiin.
Mohammad Reza Pahlavi tuli valtiovierailulle Suomeen yhdessä puolisonsaFarah Pahlavin kanssa 22. kesäkuuta vuonna 1970. Vierailun yhteydessä vasemmistonuoriso järjesti šaahin vastaisia mielenosoituksia, joiden yhteydessä poliisi pidätti noin 40 henkilöä. Mielenosoituksiin osallistui myös muutamia vasemmiston kansanedustajia. Porvaripuolueet tuomitsivat mielenosoitukset, kun taas vasemmisto paheksui poliisin kovia otteita. Šaahiparin vierailu päättyi 26. kesäkuuta. Arvovieraat kävivät muun muassaHelsingissä,Kuopiossa jaLapissa.[4]
Iranin talous koheni 1970-luvulla öljytulojen ansiosta. Se innosti šaahin tavoittelemaan johtoasemaa Lähi-idässä. Hän perustiRastakhiz-puolueen ja lisäsi asevoimien määrärahoja sekä ryhtyi suurellisiin rakennushankkeisiin. Samallakorruptio levisi poliitikkojen keskuuteen. Hallituksen vastustajat koostuivat länsimielisestä, kommunistisesta ja islamilaisesta ryhmästä.[1] 1970-luvun lopulla Iran kiehui, sillä oppositio vastusti šaahin itsevaltiutta ja vanhoilliset islamilaiset järjestöt vastustivat šaahin liberaalia politiikkaa. Lakot ja mielenosoitukset levisivät 16. tammikuuta 1979 Teheranista muualle maahan (Iranin vallankumous). Pahlavi yritti laannuttaa mielenosoituksia lupaamalla vaalit, mutta niiden lupaaminen oli liian myöhäistä. Tämän sekasorron takia šaahi lähti perheineen maanpakoon. AjatollahRuhollah Khomeini palasi maanpaostaRanskasta ja julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi.
Mohammad Reza Pahlavin hauta Al-Rifa’in moskeijassa.
Šaahi joutui elämään loppuikänsä maanpaossa. Aluksi hän ja hänen perheensä asuivat muun muassaEgyptissä, jossa he saivat lämpimän vastaanoton presidenttiAnwar Sadatilta. Myöhemmin he asuivatMarokossa kuningasHassan II kutsumana, josta he menivätBahamasaarille ja sieltäMeksikoon, jossa he asuivatCuernavacassa, lähelläMéxicoa. Kun šaahinsappikivitauti alkoi käydä vakavaksi ja hän tarvitsi sairaalahoitoa, Yhdysvaltain silloinen presidenttiJimmy Carter antoi hänelle luvan tullaNew Yorkiin sairaalaanDavid Rockefellerin painostuksella. Carterin päätös ärsytti Iranin uutta hallitusta ja iranilaisia siinä määrin, että 200 iranilaista mielenosoittajaa valtasi Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystön ja ottipanttivangiksi kaikki lähetystön työntekijät. Šaahi siirrettiinTeksasissa olevaan sotilassairaalaan, lähti Yhdysvalloista ja asui vähän aikaa Isla Contadoralla,Panamassa. Lopulta hän palasi takaisin Egyptiin, jossa Sadat antoi hänelle viimeisen turvapaikan. Egyptissä šaahille tehtiinpernaleikkaus Kairon Meadin sotilassairaalassa kuuluisan amerikkalaisen kirurginMichael E. DeBakeyn johdolla.
Mohammad Reza Pahlavi kuolikrooniseen lymfaattiseen leukemiaan 27. heinäkuuta 1980 Kairossa, jossa Sadat järjesti hänelle valtiolliset hautajaiset. Paikalle ei saapunut valtionjohtoa Yhdysvalloista, mutta entinen presidenttiRichard Nixon oli kuitenkin mukana. Šaahi on haudattu Al-Rifa’in moskeijaan.
Mohammad Reza Pahlavi oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliitto oli Egyptin prinsessaFawzia Fuadin (1921–2013) kanssa vuosina 1939–1948. Heillä oli yksi tytär, prinsessaShahnaz Pahlavi (s. 1940).
Šaahin kolmas vaimo oliFarah Pahlavi (os.Diba) (s. 1938). Avioliitto solmittiin vuonna 1959 ja kesti šaahin kuolemaan asti. Nykyisin Farah Pahlavi asuu maanpaossa Yhdysvalloissa. Heille syntyi neljä lasta:
Mohammad Reza Pahlavi: Maani puolesta. (Suomentanut) WSOY, 1960.
Mohammad Reza Pahlavi: Vastaukseni historialle. ((Réponse à l’histoire, 1980.) Suomentanut Matti Pekkala) Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1656-0
