Modus operandi (lyhenne MO, monikkomodi operandi) onlatinankielinen termi, joka tarkoittaa toiminta- tai työskentelytapaa.
Termi viittaa yksilön tai ryhmän tyypilliseen tapaan toimia, ja sitä käytetään erityisestikriminologiassa jarikostutkinnassa kuvaamaan rikollisen tunnistettavaa toimintamallia.[1][2][3][4][5] Vaikka termi liittyy usein rikolliseen kontekstiin, sitä voidaan soveltaa myös muihin toimintaympäristöihin, kuten yritysmaailmaan tai arkielämään.[3][6]
Kriminologiassamodus operandi viittaa rikollisen tyypilliseen toimintatapaan, joka voi auttaa yhdistämään eri rikokset samaan tekijään.[1][2][4] Esimerkiksimurtovaras voi aloittaa rikosuransa tunkeutumalla taloihin katon kautta ja jatkaa tätä toimintatapaa. Joissakin tapauksissa rikolliset murtautuvat toistuvasti samoihin kohteisiin.[1] MO voi ilmetä fyysisinä toistuvina toimintatapoina, kuten rikospaikalle jääneinä jälkinä, psykologisina piirteinä, kuten tietynlaisten uhrien valintana, tai ajallisina ja maantieteellisinä rajoitteina, kuten rikosten ajoittumisena tietyille ajankohdille.[4] Toimintatapa voi olla niin ainutlaatuinen, että se yksin riittää rikollisen tunnistamiseen, mutta se ei aina ole yksilöllistä eikä rikollinen välttämättä toimi samalla tavalla joka kerta.[4][5]
Poliisi hyödyntää MO:ta rikosten ennaltaehkäisyssä, tekijöiden tunnistamisessa ja tutkinnan nopeuttamisessa.[3][4][7] Esimerkiksi asuntomurroissa rikolliset voivat käyttää toistuvia menetelmiä, kuten harhautukseen perustuvia murtoja tai ovelta ovelle -huijauksia, jotka kohdistuvat usein iäkkäisiin tai haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin. Tällaiset toimintamallit auttavat poliisia yhdistämään rikoksia ja kehittämään ennaltaehkäisystrategioita, kuten tiedotuskampanjoita ja yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Ajoneuvovarkauksissa MO:n analysointi voi paljastaa rikollisten toiminta-alueita tai varastettujen ajoneuvojen purkupaikkoja.[7]
Rikosoikeudessamodus operandi viittaa tunnistettavaan toimintamalliin, joka voi toimia todisteena rikosten yhdistämiseksi samaan tekijään. Esimerkiksi aseellisessapankkiryöstössä voidaan käyttää aiempaa samankaltaista ryöstöä koskevaa todistetta, jos molemmissa tapauksissa esiintyy erityisiä piirteitä, kuten tietty vaatetus tai esineet.[2] MO:n käyttö todisteena on kuitenkin sallittua vain tietyin ehdoin, ja se toimii parhaiten tutkinnan tukena, ei ratkaisevana todisteena tekijän henkilöllisyydestä.[2][5] Nykyaikainen MO:n käyttö rikostutkinnassa pohjautuu suurelta osin Major Lewellyn W. Atcherleyn vuonna 1913 julkaisemaan käsikirjaan, joka esitteli rikosten luokittelujärjestelmiä.[5]
Modus operandi ei rajoitu pelkästään rikolliseen toimintaan, vaan se voi kuvata yleistä toimintatapaa esimerkiksi yrityksissä tai henkilöiden arjessa.[3][6] Esimerkiksi yrityksissä MO viestii vakautta, mutta liiallinen rutiinien ylläpito voi estää kehitystä ja innovaatioita. Toimintamallien tunteminen auttaa ennustamaan toimijoiden tulevia liikkeitä, mikä voi olla hyödyksi markkinoinnissa ja asiakassegmenttien tunnistamisessa.[3] Arjessa MO voi ilmetä esimerkiksi ystävän tapana pyytää kyytiä sen sijaan, että käyttäisi bussia, tai tapana opiskella vasta kokeen alla.[6]
Modus operandi koostuu opituista käyttäytymismalleista, joten se voi muuttua ajan myötä kokemusten, arvojen tai oppimisen seurauksena.[3][4][5] Rikollisilla MO:n perusominaisuudet säilyvät kuitenkin usein samoina, mikä auttaa yhdistämään rikoksia tiettyyn henkilöön.[4] Toimintatavan muutokset voivat johtua esimerkiksi rikollisen taidon kehittymisestä tai rappeutumisesta.[5]
Rikostutkinnassa MO:n analysointi on keskeistä rikosten ehkäisyssä ja tekijöiden kiinniotossa.[4][5][7] Poliisi voi käyttää kansallisia rekistereitä, tiedotuskampanjoita eri kielillä, sosiaalista mediaa ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rikosten ehkäisemiseksi. Paikallinen tiedustelu ja erityiset turvavälineet, kuten turvakamerat, voivat myös auttaa tunnistamaan toistuvia toimintamalleja ja estämään uusia rikoksia.[7]
