Mizoram onIntianosavaltio maan koillisosassa. Nimensä alue on saanut sen valtaväestömizojen mukaan. Alueen pääkaupunki ja suurin kaupunki onAizawl. Mizoram liitettiin kiinteästibrittiläiseen Intiaan 1890-luvulla. Sittemmin itsenäisessä Intiassa mizojen aseelliset liikkeet ajoivat itsenäisen valtion perustamista. Vuonna 1987 Mizoramista tuli oma osavaltionsa. Alueen asukkaista suurin osa onkristittyjä. Mizoramin asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1 097 206.
Mizoramin osavaltion pinta-ala on 21 081 km2[1] ja se sijaitsee Intian koillisosassa. Osavaltio rajautuu etelässäBangladeshiin ja idässäMyanmariin. Sen naapuriosavaltioita ovatTripura luoteessa,Assam pohjoisessa jaManipur koillisessa. Mizoramin Mizo Hills -kukkulat tunnettiin aikanaan nimellä Lushai Hills ja ne ovat osaArakanvuoria. Mizoramin vuoret kohoavat korkeimmillaan noin 2 100 metrin korkeuteen merenpinnasta.[2] Osavaltion korkein kohta onPhawngpui Tlang eli Sininen vuori Mizoramin kaakkoisosassa on korkeudeltaan 2 210 metriä.[3] Harjanteiden väliin jää kapeita jokilaaksoja.Kaladanjoki laskee alueen eteläosista kohti Myanmaria. Dhaleswari (Tlawng) ja Sonai (Tuirail) joet laskevat puolestaan Assamiin.[2] Alueen suurin järvi onPalakjärvi Mizoramin eteläosassa. Kokoa järvellä on noin 30 hehtaaria ja järvi on saanut alkunsa mahdollisestimaanjäristyksen tai tulvan seurauksena. Mizoramin alue on suhteellisen altis maanjäristyksille.[3]
Vuoden kylmin kausi ajoittuu marraskuun ja helmikuun välille. Kylmänä kautena lämpötilat vaihtelevat 10–20 °C välillä. Lämpimin kausi kestää puolestaan kesäkuusta elokuuhun ja tuolloin lämpötilat vaihtelevat 20–30 °C välillä. Suurin osa sateista saadaanmonsuunikaudella toukokuun ja syyskuun välisenä aikana, Keskimäärin vuotuinen sadanta on noin 2 500 mm.[2]
Suurin osa tai noin kolme neljäsosaa Mizoramin pinta-alasta on metsien peitossa. Metsissä on puolestaan rikas eläimistö, johon lukeutuvat esimerkiksiaasiannorsu,intiantiikeri, kauriit ja apinat.[2] Mizoramin tunnuseläin onserovi, tunnuslintuburmanfasaani, tunnuskukkaRenanthera imschootiana ja tunnuspuuMesual ferrea.[3] Osavaltion alueella on useita kansallispuistoja ja muita suojelualueita.[2]
Ennallistettusahlam eli puu, johon mizot aikanaan ripustivat surmattujen vihollistensa päät.[4]
Mizoramin varhaisesta historiasta tiedetään vain hyvin vähän. Alue on saanut nimensä (suom.Mizojen maa)mizojen mukaan. Mizot saapuivat nykyisen Mizoramin alueelleChin Hillsien alueelta kuitenkin vasta muuttoliikkeessä vuosien 1750 ja 1850 välillä. Muuttajat alistivat paikalla jo entuudestaan asuneet heimot, jotka sulautuivat osaksi mizojen yhteiskuntaa. Yhteiskunnallisesti mizoilla tiedetään olleen noin 300 päällikkökuntaa, joissa päällikkyys periytyi suvussa. Mizot joutuivat kosketuksiinbrittien kanssa näiden liitettyäAssamin omiin alueisiinsaburmalaisten kanssa solmitunYanbon sopimuksen jälkeen vuonna 1826. Mizot tulivat tunnetuiksi brittien alueille tekemistään sotaretkistä. Britit tyytyivät jonkin aikaa vain tekemään ajoittaisia kostoretkiä mizojen alueelle. Kiinteästi britit liittivät alueen valtapiiriinsä vasta 1870-luvulla. Virallisesti alue liitettiinBrittiläiseen Intiaan vasta 1890-luvulla. Tuolloin alue oli jaettu kahtia.North Lushai Hills kuului Assamiin jaSouth Lushai HillsBengaliin. Molemmat alueet yhdistettiin Assamiin kuuluvana alueena nimelläLushai Hills vuonna 1898.
Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 Mizoramissa perustettiinMizo Common People’s Union (myöhemminMizo Union) ajamaan mizojen kansallisia oikeuksia.United Mizo Freedom Party vaati Intian itsenäistymisen kynnyksellä puolestaan alueen liittämistä Intian sijaan Burmaan eli nykyiseenMyanmariin.[5] Intian itsenäistyessä vuonna 1947 alueesta tuli kuitenkin osa Intian Assamia.[2] Vuonna 1952 alueesta tehtiin Lushai Hills Autonomous District Council. Itä-Intian useat eri vuoristoheimot perustivat vuonna 1955 järjestönEastern India Union ja samana vuonna perustettiin myösMizo Cultural Society. Järjestön puheenjohtajana toimi sittemmin mizojen politiikassa vaikuttanutPu Laldenga. Vuonna 1959 Mizoramin aluetta koetteli ankaramautam, elibambuja kohdannut kato. Mizo Cultural Societyn nimi muutettiin vuoinna 1960 muotoon Mizo National Famine Front ja seuraavana vuonna muotoon Mizo National Front.[5] Vuonna 1966 Mizo National Front antoi itsenäisyysjulistuksen[2] ja aloitti sissisodan hallituksen joukkoja vastaan. Järjestö kiellettiin vuonna 1967.[5] Kielto ei lopettanut väkivaltaisuuksia. Intian keskushallinto pyrki lievittämään tilannetta tekemällä Mizoramista ensin vuonna 1972 oman territorionsa[2] ja edelleen 20. huhtikuuta 1987 oman osavaltionsa Pu Laldengan ja pääministeriRajiv Gandhin neuvottelujen tuloksena.[5]
Mizoramin asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1 097 206. Vuoden 2001 vastaavan laskennan asukasluku oli 888 573.[1] Mizoramin väestön suuri valtaosa kuuluu heimoihin, jotka ovat Intian perinteisenkastilaitoksen ulkopuolella.Mizo on varsinaisesti ylänimitys useille eri heimoille, jotka voidaan jakaa edelleen esimerkiksi kukiin, pawiin ja lakhereihin.[2] Kastilaitoksen ulkopuolisten heimojen osuus väestöstä on Mizoramissa korkeampi, kuin muilla Intian alueilla.[3]
Vuonna 2011 Mizoramin väestöstä 52,11 % asui kaupungeissa ja 47,89 % maaseudulla. Alueen suurin kaupunki on osavaltion pääkaupunkiAizawl, jonka asukasluku oli 293 416.[1] Alueen muita kaupunkeja ovat esimerkiksiLunglei jaChamphai.[2] Mizoramin asukkaista miehiä oli 555 339 ja naisia 541 867. Väestöntiheys oli 52 as./km².[1] Mizoram on asuttu hyvin harvaan ja tiheimmin asutut alueet sijaitsevat osavaltion pohjoisosassa.[2] Lukutaitoisuus oli 91,33 %.[1] Lukutaitoisuus oli Intian osavaltioista Mizoramissa toiseksi korkein.[6]
Mizoramin virallisia kieliä ovatmizo jaenglanti.[2] Vuonna 2011 äidinkielenään mizoa puhui 802 763 henkilöä.[7] Mizo ontiibetiläis-burmalainen kieli. Suurin osa alueen asukkaista puhuu mizoa tai sille läheistä sukua olevia kieliä tai murteita. Alueella myös puhuttavachakman kieli kuuluu kuitenkin muista poiketenindoiranilaisiin kieliin.[2]
Mizoramin asukkaiden valtaosa (87,16 %) on uskonnoltaankristittyjä. Pienempiä uskontoja olivatbuddhalaisuus (8,51 %),hindulaisuus (2,75 %) jaislam (1,35 %).[1] Kristinuskon asema johtuu 1800-luvun lopulta lähtien alueella tehdystä lähetystyöstä. Suurin osa alueen kristityistä onprotestantteja.[2] Suurimpia kirkkokuntia ovatpresbyteerit alueen pohjoisosissa jabaptistit alueen eteläosissa.[3]
Maatalous muodostaa Mizoramin talouden kulmakiven. Ala työllistää noin kaksi kolmasosaa alueen työvoimasta.[2] Monsuunikauden ansiosta alueella voidaan kasvattaariisiä.[5] Riisin ohella alueella kasvatetaanmaissia,puuvillaa ja kasviksia. Viljely alueella tapahtuu jokopengerviljelynä kukkuloilla taikaskiviljelynä (jhum).[2] Perinteinen kaskiviljely on vähentynyt ja viljelykasvien ohella merkittäväksi taloudelliseksi tekijäksi ovat nousseetbambutuotteet.[3] Teollinen tuotanto Mizoramin alueella on pienimuotoista. Alueella valmistetaan esimerkiksisilkkiä, muita kankaita, jauhoja ja käsitöitä. Alueella on myös öljynjalostusta.[2]
Mizoramissa vietetään monia kristinuskoon liitettyjä uskonnollisia juhlia. Perinteisemmät juhlat liittyvät maatalouteen.Mim kut on elokuussa tai syyskuussa vietettävä vuoden ensimmäisensadonkorjuun juhla.Pawl kut on toinen sadonkorjuujuhla, jota vietetään joulukuussa tai tammikuussa.Chapchar kut on puolestaan viljelykauden alkujuhla, jota vietetään tavallisesti maaliskuussa.[2] Juhlien oleellinen osa on tanssi. Mizojen tansseista ehkä tunnetuin oncheraw eli bambutanssi.[5]
Mizojen perinteinen kunniakäsitys tunnetaan nimellätlawmngaihna. Tlawmngaihnaan liittyvät esimerkiksi vieraanvaraisuus, yleinen hyvyys ja toisten puolesta uhrautuminen. Miehet oppivat järjestelmää poikamiesten asuntoloissa (zawlbuk). Naimisiin mentäessä tapana on, että aviomies maksaa vaimonsa perheelle morsiuslunnaat.[5]
Mizoramilaisen keittiön perusraaka-aine onriisi. Riisistä valmistetaan myös riisiolutta, joka tunnetaan nimelläzu.[5]
.svg)
%2c_in_Panaji%2c_Goa_on_November_26%2c_2013.jpg)
