Misogynia (kreik.μῖσος,misos ’viha’ + γυνή,gynē ’nainen’) onnaisiin jatyttöihin kohdistuvaasenne, jota yleisesti kuvaa aliarvostus tai suoranainenviha eli naisviha. Sanaa on käytetty englannissa 1650-luvulta ja ranskassa 1820 alkaen.[1][2]
Misogynian tunnuspiirteitä ovat vihamielisyys, halveksunta, kaksijakoisuus ja paikoilleen palauttaminen. Vihamielisyys ilmenee aggressiivisina tunteita, kuten vihana, ärtymyksenä ja raivona, jotka kumpuavat epäoikeudenmukaisuuden tunteesta ja pelosta menettää oma sosiaalinen asema. Halveksunta jaepäinhimillistäminen tarkoittavat naisten pitämistä vähempiarvoisina,esineellistämistä jaseksualisoimista. Naiset myös jaetaan usein mustavalkoisesti kahden vastakkaisen kategorian mukaan, kuten huoriksi ja pyhimyksiksi. Rajanylitykset kategorioiden välillä herättävät voimakkaita negatiivisia tunnereaktioita. Paikoilleen palauttaminen viittaa pyrkimykseen määritellä naisten asema yhteiskunnassa ja palauttaa heidät tiettyihin rooleihin ja tehtäviin.[3]
Immanuel Kantin mukaan naisilta puuttuu kyky korkeimpaan abstraktiin ajatteluun. Oppineisuutta yrittävällä naisella ”voisi yhtä hyvin olla parta, sillä ehkäpä se ilmaisisi selvimmin sen syvällisen katsannon, johon hän pyrkii”. (1763)[4]
G. W. F. Hegel: ”Naiset poikkeavat miehistä kuten kasvit poikkeavat eläimistä” (teoksessaOikeusfilosofia, 1821).[4]selvennä
Kreikkalaisessa mytologiassa miehet elivät rauhassa, kunnes jumalien kuningasZeus suuttuiPrometheukselle ja kirosi miehet tekemällä ensimmäisen naisenPandoran. Pandora tuli tunnetuksi mytologiassa siitä, että avasilippaan ja vapautti maailmaan kaikki pahat asiat, kuten kuoleman, sairauden ja vanhuuden. Käytännössä kreikan mytologia siis syytti Pandoraa (ja naisia) ja tämän lipasta maailman kaikista pahoista asioista.[5]
Kristinusko taas kertoo, että maailman kaksi ensimmäistä ihmistäAatami jaEeva elivät paratiisissa ja heidät karkotettiin pois paratiisissa, kun Eeva maistoikiellettyä hedelmää, joka antoi hänelle kyvyn erottaa oikean väärästä. Eeva myös houkutteli Aatamin maistamaan omenaa ja Eevan teko kirosi naiset ikuisestisynnytyskivuilla.
Nämä uskonnolliset tarinat voidaan tulkita esimerkkeinä misogyniasta, koska ne kertovat, että miehet elivät jumaliensa tahdon mukaan, kunnes juuri naissukupuoliset hahmot olivat ”tottelemattomia” ja tuhosivat rauhan teoillaan. Uskonnollisia tekstejä ja niiden misogynisiä viestejä on opetettu faktoina sukupolville ja käytetty tekosyinä naisten systemaattiseen sortamiseen ja oikeuksien rajoitukseen.[6]
Myös naisten vaikeasta asemastamuslimimaissa on julkaistu kertomuksia.[7][8]
Nytkis-naisjärjestön 12. marraskuuta 2024 julkaisemassa tutkimuksessa kävi ilmi, että joka neljäs suomalainen alle 35-vuotias mies ajattelee naisen voivan ansaita häneen kohdistuvanväkivallan omalla pukeutumisellaan, ulkonäöllään tai käytöksellään. Kaikista miehistä näin vastasi joka viides.[9][10] Asiantuntijan mielestä johtopäätökset olivat ongelmallisia työn metodisten puutteiden takia.[11] MyösHelsingin Sanomat arvosteli pian tutkimusta: "Väkivallan vastaisen kampanjan osana teetettyyn, markkinointitoimiston toteuttamaan kyselyyn olisi terveellistä suhtautua edes pienellä osalla sitä kriittisyyttä, jollaVäestöliiton tutkijat kohtelevat omaa tutkimustaan."[12]
Sisäistetty misogynia tarkoittaa naisten omaksumaa naisvihaa. Kun naiset kasvavat yhteiskunnassa, joka normalisoi ideaa naispuolisten ihmisten janaisellisuuden vähempiarvoisuudesta, myös naiset alkavat nähdä itsensä ja naisellisuutensa rajoittavana ja huonona. Sisäistetty misogynia voi esiintyä naisissa yrityksenä etäännyttää itseään toisista naisista ja naisellisuudesta.
↑Pesonen, Heikki & Sakaranaho, Tuula: Naiset maailman uskonnoissa. Feministisen uskonnontutkimuksen näkökulmia. 2001. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 4.12.2002. Viitattu 8.7.2020.
Keinänen, Sara: ’’Kunnon miehet eivät huoli jakorasioita, niin on aina ollut ja tulee olemaan’’ : naisvihamielisyyden piirteet suomalaisessa verkkokeskustelussa deittikulttuuria koskien. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio Viitattu 22.7.2021.
