Tämä artikkeli käsittelee optista laitetta. Artikkeli tähdistöstä, katsoMikroskooppi (tähdistö).
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. Tarkennus:Ainoastaan yksi viite.
Mikroskooppi vuodelta 1751
Mikroskooppi (kreikasta:mikrós = pieni jaskopeîn = nähdä) onoptinen laite, jonka avulla ihmissilmin näkymätön (elimikroskooppisen pieni) hiukkanen – esimerkiksisolu taibakteeri – voidaan nähdä suurennettuna.Mikrobiologian kehitys on ollut riippuvainen mikroskooppien teknisestä kehityksestä, erityisestierotuskyvyn eliresoluution lisäyksestä.
Erotuskyvyksi nimitetään pienintä etäisyyttä, joka kahdella pisteellä voi olla, jotta ne havaittaisiin erillisinä. Ihmissilmän erotuskyky rajoittuu kohteisiin, joiden läpimitta on yli 0,01 mm eli 10 µm. Tätä pienempien kohteiden tarkasteluun on käytettävä mikroskooppia. Yksinkertaisin optinen mikroskooppi on vain telineeseen kiinnitettysuurennuslasi eli kuperalinssi, jonka polttopisteessä onpeili, jonka päälle tutkittava näyte kiinnitetään.
Mikroskooppi Webster’s New International Dictionarystä
Varsinaisissa mikroskoopeissa on vähintään kaksi linssiä.Objektiivissa – joka on lähinnä tutkittavaa näytettä – oleva linssi muodostaa varsinaisen kuvan tarkasteltavasta kohteesta.Okulaarissa – jota vasten silmä asetetaan – olevalla linssillä tarkennetaan objektiivin heijastama kuva. Näyte kiinnitetään objektiivinpolttopisteeseen, ja silmä painetaan okulaaria vasten. Liikuttamalla linssiä ja okulaaria lähemmäs toisiaan mikroskooppi tarkennetaan haluttuun kohteeseen. Moderneissa mikroskoopeissa on vielä enemmän linssejä, joilla kompensoidaanaberraatiota. Peilin sijasta näytteen valaisuun käytetään lamppua.
Tärkein valomikroskoopin erotuskykyä rajoittava tekijä on käytettävänvalonaallonpituus.Optinen mikroskooppi suurentaa enintään 2 000-kertaiseksi.[1]
Mikroskooppien käyttö tieteessä kasvoi 1600-luvun loppupuolella, kunRobert Hooke julkaisi ohjeet leikkeiden valmistamisesta. Kun biologisesta kohteesta leikataan läpikuultavan ohut leike, sen tarkastelu mikroskoopilla kertoo paljon sen rakenteesta.
Kiinteitä aineita, kuten kiviä, tutkitaan mikroskoopissaohuthieinä: kivi sahataan ja hiotaan niin ohueksi, että tietytmineraalit muuttuvat läpikuultaviksi.
Stereomikroskoopissa kummallekin silmälle on oma okulaarinsa, mikä yhdessä silmiensyvyysnäön kanssa mahdollistaa kohteen tarkastelunkolmiulotteisena.
Elektronimikroskooppi käyttää näkyvän valon sijasta elektronisuihkua ja sillä "nähdään" jo molekyylitason yksityiskohtia tutkittavasta kohteesta.
