Mikroliikunta on pienimuotoista, yleensä paikallaan tapahtuvaa liikehdintää. Tyypillistä mikroliikuntaa on esimerkiksi jalan heilutteleminen istuessa, tuolilla vääntelehtiminen, sormien naputtaminen pöytää vasten tai jonkin esineen näprääminen.
Liikehdintä voi johtua hermostuneisuudesta, ikävystymisestä tai ärsyyntymisestä. Se voi johtua osin geneettisestä taipumuksesta, ja se on usein tiedostamatonta.[1] Joskus se voi olla jonkin hermostollisen tai psykologisen häiriön oire. Mikroliikuntaa voi kutsua pejoratiivisesti myössätkimiseksi, tainykimiseksi, ja sitä pidetään usein huonona tapana etenkin koulussa.[2]
Mikroliikunnalla kulutetut kalorit voivat kuitenkin olla merkittävä apupainonhallinnassa. Ahkeralla mikroliikunnalla ihminen voi kuluttaa päivittäin jopa 800 kilokaloria (3350 kJ).[1][3]
Mikroliikunta voi parantaa koululaisen oppimistuloksia. Oppilaat, joiden annettiin elehtiä käsillään oppimisen aikana saattavat oppia tehokkaammin kuin liikkumattomat oppilaat.[4]
Mikroliikunta on eri asia kuinhyötyliikunta, sillä mikroliikunnassa harvoin tehdään mitään hyödyllistä.