| Miina Sillanpää | |
|---|---|
 Miina Sillanpää 1920-luvulla. | |
| Suomen II sosiaaliministeri | |
Tannerin hallitus 13.12.1926–17.12.1927 | |
| Kansanedustaja | |
22.5.1907–31.1.1911 2.2.1914–31.10.1917 1.4.1919–31.8.1933 1.9.1936–21.7.1948 | |
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta1866 Jokioisten neljänneskunta,Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 3. huhtikuuta1952 (85 vuotta) Helsinki,Suomi |
| Ammatti | toimittaja |
| Arvonimi | talousneuvos (1939) |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Infobox OK | |
Miina Sillanpää (alk.Vilhelmiina Riktig;4. kesäkuuta1866Jokioisten neljänneskunta –3. huhtikuuta1952Helsinki) oli vuosikymmenten ajan sosiaalidemokraattisentyöväenliikkeen keskeinen vaikuttaja jaTannerin hallituksen toinen sosiaaliministeri. Sillanpää oliSuomen sosialidemokraattisen naisliiton ja myöhemminSuomen sosialidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtaja. Hän oli ensimmäinensuomalainen naisministeri ja keskeinen taustavaikuttajaensikotitoimintaa perustettaessa.
Miina Sillanpää syntyi nälkävuosien aikana torppari Juho ja Leena (o.s. Roth) Riktigin yhdeksänlapsiseen perheeseen. Hän oli lapsista kolmanneksi nuorin. Kouluja Sillanpää ei juurikaan käynyt, vainkiertokoulua ja tehtaan koulua.[1]
Sillanpää aloitti työuransa 12-vuotiaanaForssan puuvillatehtaassa ja jatkoi myöhemmin Jokioisten naulatehtaassa. 18-vuotiaana hän muuttiPorvooseenpiiaksi ja samalla vaihtoi nimensä Vilhelmiina Riktigista Miina Sillanpääksi.Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistyksen Palvelijatarkodin ja paikanvälitystoimiston hoitajan tehtäviä hän hoiti vuodet 1900–1915.Osuusliike Elannon ruokaloiden ja kahviloiden tarkastajana Sillanpää oli 1915–1936 ja Sosiaalidemokraattisen työläisnaisliiton sihteeri 1932–1936.[2]
Sillanpäälle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi1939, ja 1949 hän vastaanotti presidenttiJ. K. PaasikiveltäSuomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon elämäntyöstään.[2]
Sillanpää ei ollut poliittinen teoreetikko mutta aktiivinen sosialidemokraattisessa järjestötoiminnassa. Erityisesti hän ajoi työläisnaisten ja yksinäisten naisten asiaa ja oli 1930-luvulla tarmokkaasti mukanaensikotitoiminnassa; monet aikakauden eläneet SDP:n veteraanit sanovatkin häntä koko Ensikotijärjestelmän perustajaksi. Onko näin, ei ole aivan varmaa, mutta ainakin voimakas eteenpäin vievä tahto ja taito hänellä oli tässä merkittävässä työssä, joten yhdeksi perustajista häntä voi aivan hyvin sanoa.
Sillanpää oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunnan jäsen 1918–1919 ja 1933–1940 sekä toimiSuomen Sosialidemokraattisen Naisliiton jaSuomen Sosialidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtajana.
Sisällissodan aikana Sillanpää piti matalaa profiilia ja sai siten arvostusta myös valkoisten puolelta.[1] Näin hän vältti vangitsemisen, toisin kuin intomielisempi aatesisarensa ja ystävänsäIda Aalle-Teljo.[3] Asiasta syntyi kuitenkin hänen ja SDP:n vasemmistosiiven välille juopa, joka säilyi koko hänen loppuelämänsä.[4]
Sillanpää toimi myös Helsingin kunnallispolitiikassa.
Sillanpää oli yksi yhdeksästätoista Suomen ensimmäisestä naiskansanedustajasta, jotka valittiin vuonna1907. Hän toimi kansanedustajana kaikkiaan 38 vuotta: 1907–1911,1914–1917,1919–1933, 1936–1948 ja istui 38 valtiopäivät. Miina Sillanpää oli Suomen pitkäaikaisin naiskansanedustaja ennenSirkka-Liisa Anttilaa.[5][6]
Kun hänet valittiinVäinö Tannerinhallitukseen 1926–1927 II sosiaaliministeriksi, hänestä tuli Suomen ensimmäinen naisministeri. Seuraava naisministeri oli vasta keväällä 1948Pekkalan hallituksen salkuttomaksi ministeriksi nimitettyHertta Kuusinen.
Presidentin valitsijamies Sillanpää oli1925,1931,1937,1940 ja1943.
Kun ns.Pitkä parlamentti sotavuosien jälkeen päättyi, Sillanpää nimitettiin seuraavien vaalien jälkeen eduskunnan kunniapuhemieheksi.
Miina Sillanpää oli uusien sosialidemokraattisten kansanedustajien voimakas opettaja ja äitihahmo; esimerkiksi pitkäaikainen kansanedustaja, toimittajaYrjö Kilpeläinen, kiitti Miina Sillanpään voimakasta ohjausta siitä, että hänen oma kansanedustajauransa sujui ilman suurempia kompastuksia.[7]
Sillanpää työskenteli myös toimittajana sosiaalidemokraattisen naisliikkeen lehdissä. Hän toimiPalvelijatarlehden (1905–1906),Työläisnaisen (1907–1916) jaToverittaren[8] (1922–1943) vastaavana toimittajana. Yksi syy Sillanpään valinnalle johtui hänen naimattomuudestaan. Vuoteen 1930 asti naimisissa olevat naiset olivat miestensä holhouksen alaisena eivätkä näin ollen voineet toimia vastaavina toimittajina.[9]
Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi liputettiin ensimmäisen kerran 1. lokakuuta 2016.[11]Liputuspäiväksi valittiin 1. lokakuuta, koska sinä päivänä vuonna 1906 tulivat voimaan uusi vaalilaki sekävaltiopäiväjärjestys.[12] Vuonna 2021 sisäministeriö tiedotti, että siitä tulee vuonna 2023 vakiintunut liputuspäivä.[13]
