Miehitys on toimenpide, jossavaltionarmeija valloittaa toisen valtion alueen tai sen osan ja ottaa sen hallintaansa. Miehitys tehdään usein osanasodankäyntiä, toisinaan se myös aloittaa tai päättääsodan.lähde? Miehityksen ei kuitenkaan tarvitse tapahtua sodankäynnin tuloksena, vaan historia tuntee myös tapauksia, joissa valtio on miehittänyt toisen valtion alueita ilman sotaa (esimerkiksiTurkin vallattua osanKyproksesta.)
Miehitystä on säännelty useilla kansainvälisillä sopimuksilla, mutta sopimuksia rikotaan käytännössä usein ja niiden soveltuvuus saatetaan kiistää. Tärkeimmät sopimukset ovat sodankäyntiä koskevaHaagin yleissopimus (1907) jaGeneven sopimussiviilien suojelemisesta sodan aikana (1949).
Miehitys on väliaikainen toimi, jonka aikana alueen asukkaat säilyttävät aiemmankansalaisuutensa jaoikeusasemansa. Miehittävällä valtiolla ei ole oikeutta liittää miehitettyä aluetta omaan alueeseensa ainakaan ennenrauhan solmimista. Miehittäjän on pyrittävä palauttamaan ja säilyttämään järjestys ja turvallisuus miehitetyllä alueella. Se voi korvata alueen hallintoviranomaiset miehitysviranomaisilla, muttatuomioistuimet saavat jatkaa toimintaansa.[1]
Miehityshallinto on miehittävän osapuolen miehitetylle alueelle muodostamaahallintoa, jota miehittävä osapuoli hyödyntää alueen hallitsemisessa.lähde? Jos miehitys koskee vain valtion osaa, puhutaan miehitysvyöhykkeestä.
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
|
Miehitetyn alueen hallinto nimitetään aluksisotilashallinnoksi, esimerkiksiItä-Karjalan sotilashallinto.
Sotilashallinto on hallintoa, missä yleensä miehittävän valtion armeija ryhtyy hallitsemaan valloittamaansa aluetta vetäytyvän valtion aluehallinnon väistyttyä. Sotilashallinnossa päätöksenteko kuuluu aluetta miehittävien sotilasosastojen komentajalle, joka voi valtuuttaa toisen toimimaan hallintoasioissa puolestaan. Sotilashallintoa voi seurata rintaman edetessä miehittäjänsiviilihallinto.
Syksyllä 1941 perustettiin suomalaisten joukkojen etenemisen johdosta Itä-Karjalan sotilashallinto. Myös monia SuomenMoskovan rauhassaNeuvostoliitolle luovuttamia, mutta kesällä 1941 takaisin vallattuja alueita jäi hallitsemaan ylipäällikön alaisuudessapäämajan sotilashallinto-osasto kesä-heinakuuhun 1944 siihen saakka, kun suomalaiset joukot olivat vetäytyneet.
Toisessa maailmansodassa liikkuvaa rintamaa lähellä oliWehrmachtin sotilashallinto, mikä vähitellen luovutti joukkojen edetessä yhä syvemmälleNeuvostoliittoon hallintoaAlfred Rosenbergin johtaman itäministeriön alaisille valtakunnankuvernementeille, joista muodostuimiehityssiviilihallinto.
Siviilihallinto tarkoittaa sotilashallinnon, joskus myöskirkkohallinnon vastakohtaa. Toisen määritelmän mukaan siviilihallintoon kuuluvat ne hallinnon alat, jotka eivät kuulu sotilashallintoon tai kirkolliseen hallintoon.
Sodankäynnissä siviilihallinto on miehityshallinto, joka perustetaan sen jälkeen kun alueelle on ensin perustettusotilashallinto ja sotajoukot ovat siirtyneet eteenpäin.Isovihan aikana Suomi joutui Venäjän armeijan miehittämäksi. Venäläinen miehityssiviilihallinto toimi Suomessa vuosina 1717-1721.[2] MyösPuolan kenraalikuvernementti (1939-1945) oli tällaista hallintoa.
