Daavid, 1501–1504. Veistos on yksi Michelangelon kuuluisimpia töitä. Ilman jalustaakin yli viisimetrisessä[4] marmoriveistoksessa Michelangelo murtaa sovinnaisuuden kahleet kuvaamalla Daavidin ilman suojavarustusta alastomana urheilullisena nuorukaisena, vain linko olallaan. Patsas sijoitettiin FirenzenPalazzo Vecchion eteen, mistä se siirrettiin vuonna 1873Galleria dell’Accademiaan ja korvattiin vuonna 1910 jäljennöksellä.[5]
Michelangelon isä Lodovico kuului vanhaan firenzeläiseen kauppiassukuun.[6] Suku oli ylpeä, mutta jo köyhtynyt: Lodovicon omaisuuteen kuului enää yhdessä veljensä kanssa peritty talo Firenzessä sekä maatila. Lodovico sai vuonna 1474Chiusin jaCapresen kaupunginjohtajan määräaikaisen viran kuudeksi kuukaudeksi ja lähti raskaana olevan vaimonsa ja poikansa kanssa muuttomatkalle nykyisen Itä-Toscanan alueella sijaitsevaan Capresen kylään. Siellä he asettuivat Lodovicon uuteen virka-asuntoon. Michelangelo syntyi Capresessa 6. maaliskuuta 1475. Alueen vuorilta alkaa niin Firenzeen virtaavaArnojoki kuin Roomaan virtaavaTiberkin; näissä kahdessa kaupungissa Michelangelo loi myöhemmin suurimman osan taiteestaan. Pian Michelangelon syntymän jälkeen Lodovicon virkakausi päättyi ja perhe palasi Firenzeen. Siellä perheeseen syntyi vielä kolme poikaa.[7]
Michelangelon äidillä oli heikko terveys, joten poika annettiin hoidettavaksiSettignanon kylään louhoksella työskennelleen kivenhakkaajan perheeseen. Äiti kuoli kun Michelangelo oli kuusivuotias. Poika asui kymmenvuotiaaksi saakka suurimman osan ajastaan ottovanhempiensa luona ja oppi samalla käsittelemään kivenhakkaajan työkaluja.[8]
Michelangelo pääsi kouluun vasta kymmenvuotiaana ja oppi siellä lukemaan ja kirjoittamaanitaliaa. Hän oli innokas piirtäjä ja vietti aikaansa taiteilijaopiskelijoiden seurassa mieluummin kuin koulussa. Lopulta hän päätti ryhtyä itsekin taiteilijan uralle ja jätti koulun kesken.[9] Buonarrotien suvussa ei ollut taiteilijoita ennen Michelangeloa.[10] Isä ei ymmärtänyt taidetta eikä hyväksynyt poikansa uravalintaa, mutta ei onnistunut kääntämään poikansa päätä ja antoi lopulta periksi. Vuonna 1488 Michelangelo pääsi 13-vuotiaana maalariDomenico Ghirlandaion oppipojaksi.[11] Kolmen vuoden oppisopimus katkesi vuoden jälkeen, mutta Michelangelon lahjakkuus oli jo alkanut näkyä hänen töissään, jotka jättivät mestarin työt varjoonsa. Ghirlandaiolta Michelangelo oppi paitsi piirtämistä, myösfreskomaalauksen perusteet.[12] Michelangelo piirsi oppipoika-aikoinaan tutkielmia etenkinGiotton jaMasaccion freskoista.[3][13] Hän ihaili myös kuvanveistäjäDonatelloa.[14]
Ghirlandaion suosituksesta Michelangelo pääsi Firenzen kaupunkiruhtinaan ja taiteentukijanLorenzo de’ Medicin suojatiksi ja pääsi asumaan Medicien palatsiin. Lorenzo antoi hänelle kuukausirahan ja täyden ylläpidon.[15] Medicien hovissa kaupungin lupaava nuori taiteilijapolvi pääsiBertoldo di Giovannin johdolla tutustumaan kuvanveistoon, Italian tunnetuimpiin oppineisiin ja Firenzen taiteellisen perintöön.[16] Hän tutustui kuuluisiin humanisteihin kutenMarsilio Ficino,Pico della Mirandola jaAngelo Poliziano, jotka vaikuttivat häneen merkittävästi.[17] Michelangelo loi vuosien 1489–1492 välillä myös ensimmäiset veistoksensa, marmorireliefitMadonna della Scala jaKentaurien taistelu.[16]
Michelangelon nenä murtui hänen opiskeluaikanaan Lorenzon hovissa, mikä näkyy selkeästi hänen jokaisessa omakuvassaan.[18] Teräväkielinen Michelangelo suututti taideopiskelijaPietro Torrigianon, joka iski nyrkillään Michelangeloa nenään.[19]
Lorenzo de’ Medici kuoli vuonna 1492 ja hänen poikansaPiero karkotettiin Firenzestä vuonna 1494. Medicien jouduttua epäsuosioon Firenzestä tuli Michelangelollekin vaarallinen paikka, ja kun samalla sen kulttuuri-ilmapiiri muuttui ahtaammaksi, hän muutti vuonna 1494 jo ennen Pieron karkotustaBolognaan vuodeksi. Siellä hän asui kuvataiteesta kiinnostuneen aatelisen Gianfrancesco Aldovrandin talossa puolen vuoden ajan. Aldovrandin kautta hän sai ensimmäisen julkisen tilaustyönsä, pienoisveistoskoristelunPyhän Dominicuksen haudalle.[20]
Michelangelo,Pietá, 1499. Michelangelon varhaisessa marmoriveistoksessa Jeesus on laskettu ristiltä ja hän lepää kuolleena äitinsä sylissä. Michelangelo kuvasi Marian nuorempana kuin hänet yleensä kuvattiin. Veistosta pidetään mestariteoksena niin sen sommittelun kuin yksityiskohtiensakin taidokkuuden ansiosta.Pietà on Michelangelon ainoasigneerattu työ.[21]
Michelangelo muutti väliaikaisestiRoomaan ensimmäisen kerran vuonna 1496. Siellä hän veisti ensimmäiset merkittävät teoksensa, viininjumalaveistoksenBacchus (1496–1497) jaMariaa sekäJeesusta kuvaavan veistoksenPietà (1499). Ranskan kardinaalin omaan hautakappeliinsa tilaamaPietà nosti Michelangelon maineeseen.[22]
Michelangelo,Pyhä perhe ja Johannes Kastaja, 1504–1505. Michelangelon ainoa tunnettu paneelimaalaus esittää Jeesusta, Mariaa ja Joosefia pyramidimaisessa sommitelmassa, plastisesti maalattuina kuin veistokset. Heidän takanaan on nuoriJohannes Kastaja. Taustalla on alastomia mieshahmoja, joiden merkitys ei ole selvä.[23]
Michelangelo palasi vuonna 1501 Firenzeen, missä taide-elämä oli jälleen alkanut kukoistaa. Hän sai paljon julkisia tilauksia, joista kuuluisin oli kankurien killalle tehtyDaavid-veistos. Hän teki myös sopimuksen 15 veistoksen tekemisestäSienan tuomiokirkkoon ja 12 apostolin patsaan tekemisestäFirenzen tuomiokirkkoon, mutta kumpikin hanke jäi kesken. Hänen yksityisistä tilauksistaan tunnetaan muun muassa kaksi Neitsyt Mariaa esittävää pyöreää kohokuvaa elitondoa (1502–1503), Agnolo Donille tekemänsä paneelimaalausPyhä perhe (1504–1505),Johannes Kastaja (1504–1506) jaBruggen Neitsyt Maria (1498–1501). Michelangelon töissä herätti paljon huomiota paitsi niiden tekninen täydellisyys, myös niissä käytetyt epäsovinnaiset kuvalliset ratkaisut.[24]
Vuonna 1503 Michelangelo sai tilaisuuden työskennellä yhdessä ajan toisen taiteilijaneronLeonardo da Vincin kanssa. Firenzen johto tilasi kummaltakin taiteilijalta sota-aiheisen maalauksenPalazzo Vecchion suureen saliin. Kumpikaan työ ei kuitenkaan toteutunut, ja vaikka alkuperäiset luonnokset ovatkin kadonneet, niistä on säilynyt paljon jäljennöksiä. Michelangelon luonnos esitti Arnojoessa peseytyneitä sotilaita, jotka saavat pikaisen hälytyksen taisteluun.[25]
Vuonna 1505 paaviJulius II kutsui Michelangelon Roomaan ja tilasi tältähautamuistomerkin. Hanke kuitenkin keskeytyi toistuvasti seuraavien paavien omien töiden vuoksi, ja muistomerkki valmistui vasta vuonna 1545 Michelangelon tehtyä sitä yli 40 vuoden ajan.[26] VeistostenKuoleva orja jaKapinoiva orja oli määrä sisältyä hautamuistomerkkiin, johon oli suunniteltu 40 figuuria. Vuonna 1508 aloitetusta työstä valmistui orjahahmojen lisäksiMooses, joka on sijoitettuSan Pietro in Vincoliin Roomaan.[3] Julius menetti nopeasti kiinnostuksensa hautamuistomerkkiin ja alkoi samalla suhtautua torjuvasti Michelangeloon. Tästä tuohtuneena Michelangelo lähti välittömästi Firenzeen. Julius vaati häntä palaamaan Roomaan, ja viestien uhkaava sävy huolestutti jopa FirenzengonfalonieeriPiero Soderinia, joka ei halunnut joutua sotaan paavin kanssa. Soderinin kehotuksesta Michelangelo palasi vuoden 1506 lopulla Rooman, missä paavi armahti hankalaksi luonteeksi tuntemansa taiteilijan.[27]
Michelangelo sai pian tehtäväkseen Juliuksen yli kolmimetrisen pronssiveistoksen: hän sai veistoksen valmiiksi vuonna 1508, mutta jo kolme vuotta myöhemmin siitä valettiin tykki. Michelangelo teki muitakin pronssipatsaita, muun muassa Daavid-marmoripatsaasta oli pienempi pronssinen versio, mutta se katosi Ranskan vallankumouksen aikana. Kaikkien pronssiveistosten uskottiin hävinneen kunnes vuonna 2015 tutkijaryhmä ilmoitti uskovansa, ettäRothschildin pronssiveistokset ovat Michelangelon tekemiä.[28][29]
Michelangelo,Aatamin luominen 1511. OsaSikstuksen kappelin kattofreskoa. Michelangelo kuvasi Jumalan poikkeuksellisesti vaaka-asennossa. Myös Jumalan ja Aatamin sormenpäiden kosketus oli uusi ajatus, jonka ansiosta maalauksesta on tullut yksi tunnetuimmista luomisaiheen kuvauksista.[30]
Vuonna 1508 Julius II antoi Michelangelolle tehtäväksi VatikaaninSikstuksen kappelin freskojen maalaamisen, vaikka Michelangelo pitikin itseään tuolloin ensisijaisesti kuvanveistäjänä. Michelangelo laajensi paavin alkuperäistä suunnitelmaa. Hän teki mittavan, raskaan työn kokonaan itse ja kirjoitti veljelleen vuonna 1509: ”Minä elän täällä murheiden painamana ruumiillisesti ponnistellen, ilman ainuttakaan ystävää – tosin en heitä kaipaakaan – eikä minulla ole aikaa edes syödä.” Hän sai työnsä valmiiksi vuonna 1512. Freskoihin kuuluu monta Michelangelon kuuluisinta ja vallankumouksellisinta maalausta, kutenAatamin luominen sekäAuringon ja Kuun luominen.[31] Freskot keräsivät seuraavien vuosisatojen aikana likaa pintaansa, ja ne entisöitiin alkuperäiseen väriloistoonsa 1990–1994.[32]
Vuonna 1516 Medici-sukuinen paaviLeo X tilasi Michelangelolta julkisivunSan Lorenzon kirkkoon Firenzeen. Paavi perui hankkeen kolme vuotta myöhemmin Michelangelon tyrmistykseksi, mutta taiteilija sai pian tehtäväkseen Medicien hautakappelin jaBiblioteca Laurenziana -kirjaston. Kirjastosta tunnetaan etenkin sen eteishallin portaikko, sekämanierismia enteilleet sisäseinät.[33] Myös Medicien hautakappeli San Lorenzon kirkossa jäi keskeneräiseksi. Kokonaisuudesta valmistuivatGiuliano jaLorenzo de’ Medicin hautamonumentit sekä niiden yötä, päivää, aamua ja iltaa kuvaavat allegoriset hahmot.[3] Michelangelon ainoa nykyisin tunnettu muotokuva on tuolta ajalta (noin 1532) hänen firenzeläisestä lapsuudenystävästään Andrea Quaratesista.[34]
Michelangelo,Viimeinen tuomio, 1535–1541. Sikstuksen kappelissa olevassa maalauksessa on yli 390 hahmoa, joiden alastomuutta kirkko ei suvainnut.[35]
Leonardo kuoli vuonna 1519 ja Rafael vuonna 1520, ja jäljellä oli enää Michelangelo renessanssin ajan kolmesta suuresta taiteilijanerosta.[36] Michelangelo muutti vuonna 1534 Roomaan, missä hän eli elämänsä viimeiset 30 vuotta tekemällä töitä useille paaveille. Vuonna 1535 Michelangelon vanha ihailijaPaavali III nimitti Michelangelon ”Vatikaanin ylimmäksi arkkitehdiksi, kuvanveistäjäksi ja taidemaalariksi”. Seuraavana vuonna Michelangelo aloittiViimeisen tuomion freskon maalaamisen Sikstuksen kappeliin: teos paljastettiin vuonna 1541.Trenton kirkolliskokous määräsi Michelangelon kuoltua hahmojen alastomuuden osin peitettäväksi.[37]
Michelangelon suunnittelema Pietarinkirkon kupoli.
Michelangelo keskittyi 1540-luvulla arkkitehtuuriin. Hän suunnitteli muun muassaCapitolium-kukkulan aukionPiazza del Campidoglion uuteen uskoon, ja hänet nimitettiin vuonna 1547Pietarinkirkon rakennusmestariksi. Kirkkoa oli siihen mennessä rakennettu jo neljä vuosikymmentä, ja Michelangelo purki joitain aikaisemmin rakennettuja osia ja keskittyi erityisesti suunnittelemaan kirkolle suuren kupolin. Kupoli valmistui vasta 26 vuotta Michelangelon kuoleman jälkeen.[38]
Michelangelo kirjoitti runoja koko elämänsä ajan. Hän ei pitänyt itseään varsinaisena runoilijana eikä antanut runojaan koskaan painettavaksi; ne järjesteltiin ja julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän kirjoitteli runojaan käteensä sattuviin paperinpalasiin ja jätti usein runonsa kesken tai heitti ne pois. Osan runoistaan hän kirjoitti itselleen, osan ihailemilleen ystäville, naisille ja miehille.[39] Runoissaan ja kirjeissään hän selvitteli etenkin suhdettaanPlatonin filosofiaan.[17] Viimeisinä vuosinaan hän kuvasi runoissaan myös yksinpuheluaan Jumalan kanssa.[39] Hänen muutakin myöhäistuotantoaan sävyttävä pessimismi on läsnä hänen runoissaankin.[3]
Viimeisinä vuosinaan Michelangelo palasi tekemään veistoksia: näistä tunnetuimpia ovat kaksi keskeneräistä ja osittain taiteilijan itsensä tuhoamaapietà-aiheista.[40] Michelangelo kuoli Roomassa 18. helmikuuta 1564 lyhyen sairauden jälkeen.[41] Hänet haudattiin toiveensa mukaisesti Firenzeen,Basilica di Santa Croceen.[40]
Michelangelon elämäntapa oli askeettinen: työhankkeiden aikana hän söi vähän ja myös nukkui vähän, usein vaatteet päällään. Hän valitti myös kärsivänsä kivuista nukkuessaan. Luonteeltaan hän oli äkkipikainen mutta toisaalta ujo ja epäluuloinen. Ystävilleen hän oli kuitenkin ystävällinen ja antelias.[42] Hän antoi suurimman osan suuresta omaisuudestaan sukulaisilleen Firenzeen. Roomassa Michelangelo asui vaatimattomassa talossa Macello dei CorvillaTrajanuksen forumin lähellä. Hän viihtyi suurimman osan elämästään omissa oloissaan ja eli pelkästään taiteelleen. Elämänsä loppupuolella hän kuitenkin solmi useita merkityksellisiä ihmissuhteita. Hänen tärkeimpiä ystäviään oli nuori roomalainen aatelismiesTommaso de’ Cavalieri, johon hän tutustui vuonna 1532. Michelangelo teki Cavalierille lukuisia piirroksia ja veistoksia sekä omisti hänelle kirjoittamiaansonetteja, joissa julisti ihailevansa Cavalieria.[43][44] Miehen homoseksuaalisen rakkauden tunnustus miehelle on tulkittu Michelangelon sankarillisuudeksi, koska tuohon aikaan saattoi tulla tuomituksi poltettavaksisodomian harjoittamisesta. Michelangelo väitti elävänsäselibaatissa ja että hänen suhteensa Tommaso de’ Cavalieriin oliplatoninen.[44]
Toinen Michelangelolle läheinen henkilö oli leskeksi jäänyt markiisitarVittoria Colonna. Sivistynyt markiisitar kirjoitti itsekin runoja ja tunsi monia aikansa kuuluisia henkilöitä. Vittoria Colonna tutustutti uskonasioista kiinnostuneen Michelangelon hengelliseen liikkeeseen, joka pyrki uudistamaan Italiankatolisuutta. Michelangelo lahjoitti Vittoria Colonnalle useita uskonnollisaiheisia töitään.[43] Michelangelon uskonnollisuuteen vaikuttivat koko hänen elämänsä ajan paljon myös Firenzessä 1490-luvulla vaikuttaneen synkän dominikaanimunkinGirolamo Savonarolan apokalyptiset saarnat.[45]
Michelangelo,Bacchus, 1496–1497. Teos ilmentää Michelangelon ottamia vaikutteita antiikin taiteesta. Humalainen viininjumala seisoo horjuvassa asennossa jalkojensa juuressa pienisatyyri, joka tukee pääfiguuria.[46]
Michelangelo perehtyi hyvin antiikin taiteeseen ja otti siitä vaikutteita. Hän omaksui siitä yksittäisiä aiheita, kutenBacchuksen, mutta tulkitsi ne uudella tavalla.[47]
Michelangelon koko tuotannolle on luonteenomaista eräänlainen paatoksellisuus ja suurisuuntaisuus, mikä korostui uran edetessä. Michelangelo kirjoitti: ”Ylevä tyyli, vakava ja arvokas, on välttämätön suurelle teokselle.”[48] Michelangelon veistotyyli oli omaperäistä, ja se irtautui varhaisrenessanssin aikana arvostetuista säännöistä. Aluksi Michelangelo pyrki kilpailemaan parhaiden tuolloin tunnettujen antiikin veistosten kanssa, mutta uran loppuvaiheessa hän siirtyi uusiin tavoitteisiin ja tuotanto saimanieristista ilmettä. Hän olikin tulevan tyylikauden manierismin ehkä tärkein tiennäyttäjä.[49] Lisäksi hän ennakoibarokkia.[2]Viimeinen tuomio oli käännekohta hänen taiteellisessa tyylissään. Sikstuksen kappelin katon freskojen (1508–1512) sommittelu on avara ja seesteinen, muttaViimeinen tuomio (1536–1541) on sommiteltu ahtaasti ja teos on rauhaton, hahmojen vääristymiseen asti manieristisen liioiteltu.[50]
Michelangelolleihmisen anatomia oli erottamaton osa hänen taidekäsitystään: hän kuvasi alastoman mallin kautta kaiken kokemuksen sisäistä olemusta.[51] Hän kirjoitti arkkitehtuurista: ”Arkkitehtonisen rakenteen osat noudattavat ihmiskehon lakeja. Se joka – – ei hallitse alastonmallia – – ei voi ymmärtää arkkitehtuurin periaatteita.” TaidehistorioitsijaJames S. Ackermanin mukaan Michelangelon nerous arkkitehtina kumpuaa siitä, että hänen rakennuksensa ikään kuin liikkuvat: elävät ja hengittävät.[52] Leonardon tavoin Michelangelo tutkikin koko ikänsä ihmisen anatomiaa ja leikkeli itse ruumiita jo 18-vuotiaana.[53] Sen mahdollisti Santo Spiriton luostarin priori, joka salli hänen käydä luostarin ruumishuoneella tutkimassa ihmiskehon lihasten ja luiden yhteyksiä toisiinsa, vaikka ruumiiden asiaton leikkely olikin laissa ankarasti kielletty.[54]
Michelangelo peri opettajaltaanGhirlandaiolta arvostuksen piirustustaitoa kohtaan ja osoitti siinä suurta lahjakkuutta jo nuorena. Hän korostikin myöhempinä vuosinaan useasti piirtämisen merkitystä, mikä myös näkyi hänen voimakkaassa ja elävässä viivankäytössään.[55] Hän kirjoitti: ”Luonnostelun tiede, tai viivapiirroksen jos sitä niin halutaan kutsua, on maalauksen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin lähde ja koko olemus.”[48]
Michelangelo käytti usein miesmalleja maalaustensa ja veistostensa naishahmoja luonnostellessaan, ja hänen naishahmonsa olivat aina miehekkään rotevia toisin kuin aikalaisillaanBotticellilla, Leonardolla ja Rafaelilla.[56][45]
Michelangelo aloitti veistoksen piirtämällä nopein ja karkein vedoin pienikokoisen luonnoksen. Myöhemmin hän piirsi uusia luonnoksia, jotka olivat tarkempia ja eri suunnista. Seuraavaksi hän valmisti pieniä karkeita kolmiulotteisia malleja ja myöhemmin lopullisen kokoisiakin. Hän käytti yleensämarmoria, jonka hän valitsi itse louhokselta. Michelangelo aloitti veistämisen yleensä figuurin etupuolelta ja eteni vähä vähältä syvemmälle marmoriin, kuin korkokuvaa tehden; hänen tyylinsä oli epätavallinen, sillä tuohon aikaan kuvanveistäjillä oli tapana kiertää marmoria kehässä.[57]
Michelangelo halusi tehdä mahdollisimman paljon itse, ja hän vaihtoi apulaisia tiheään. Hän maalasi Sikstuksen kappelin kattofreskot hankalassa asennossa: nelivuotinen urakka heikensi hänen terveyttään, ja hän kärsi sen seurauksena silmävaivoista sekä kulumista niskassa ja selässä. Hänen oli vaikea lukea vielä monta vuotta urakan jälkeen.[58]
Michelangelon arvostus monipuolisena ja nerokkaana taiteilijana on säilynyt nykyaikaan saakka. Hänen kuolemansa jälkeisinä vuosisatoina hänen teoksiaan jäljennettiin ja tutkittiin ahkerasti. Innostus Michelangelon töitä kohtaan puhkesi uudelleen 1800-luvunromantiikan ajalla, jolloin hänestä kirjoitettiin ja hänen töistään otettiin maalaustaiteeseen aiheita. KuvanveistäjäAuguste Rodin otti nuoresta asti ihailemansa Michelangelon omaksi taiteelliseksi esikuvakseen 1800-luvun lopulla.[59] Michelangelon työt pidetään edelleen hyvässä kunnossa:Daavid puhdistettiin viimeksi vuosina 2003–2004[60] ja Sikstuksen kappelin freskot entisöitiin 1990–1994.[32]
Coughlan, Robert et al.: The World of Michelangelo, 1475–1564. Amsterdam: Time-Life Books, 1966. (englanniksi)
Grömling, Alexandra: Michelangelo Buonarroti. Elämä ja tuotanto. ((Michelangelo Buonarroti. Leben und Werk, 1999.) Suomentanut Liisa Kovanen) Köln: Könemann, 2001. ISBN 3-8290-5715-6
Rácz, István: Michelangelo – kuvanveistäjä, maalari, runoilija. Helsingissä: Otava, 1980. ISBN 951-1-05523-2
Hirst, Michael: Michelangelo. Volume 1: The Achievement of Fame, 1475–1534. New Haven: Yale University Press, 2011. ISBN 978-0-300-11861-2(englanniksi)
Michelangelo: Michelangelon runoja. (Suomentanut ja valikoinut Yrjö Kaijärvi) Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01937-6
Molesworth, H. D.: Euroopan veistotaidetta romantiikasta Rodiniin. ((European Sculpture from Romanesque to Rodin, 1965.) Suomentaneet Raija Mattila ja Pekka Suhonen) Helsinki: Otava, 1966.
Stone, Irving: Michelangelo. Elämäkertaromaani. (The Agony and the Ecstasy. A Novel of Michelangelo, 1961.) Suomentanut Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. 2. painos (1. painos 1963) Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12736-1
Vasari, Giorgio: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon. ((Le vite de’ più eccellenti pittori, scultori e architettori nelle redazioni del 1550 e 1568.) Pia Mänttärin suomennoksen pohjalta toimittaneet Altti Kuusamo ja Raija Petäjäinen) Helsinki: Taide, 1994 (3. painos 2001). ISBN 951-608-006-5
.jpg)
