Metafysiikka (m.kreik.μετά + φυσικά,meta- +fysika, ”fysiikan jälkeen”) onolevaisenolemusta japerussyitä tutkivafilosofian haara.[1][2][3]
Erään näkemyksen mukaan nykyaikana esiintyvä metafysiikan muoto onontologia eli oppiolemassaolosta. Ontologia tutkii sellaisia kysymyksiä kuten mitä olemassaolo on ja mitä on olemassa.[4]
Metafysiikka on kuitenkin perinteisesti ollut ontologiaa laajempi käsite, ja ontologiset väitteet muodostavat tällöin metafysiikan ytimen, niin sanotunyleisen metafysiikan. Lisäksi on erotettuerityinen metafysiikka, joka tutkii perinteisen metafysiikan erityiskysymyksiä ja eri filosofian aloista nousevia metafyysisiä kysymyksiä, kutenajan luonnetta;mielen luonnetta ja mielen jaaineendualismia;tahdonvapautta taiJumalan olemassaoloa.[3][5] Useita perinteisen erityisen metafysiikan kysymyksiä tutkitaan nykyisin omilla tieteenaloilla – esimerkkinäkosmologia eli tutkimuskaikkeuden kehityksestä ja rakenteesta, josta on tullut osa fysiikkaa.[6]
Sana 'metafysiikka' syntyi tavasta nimittääAristoteleenFysiikan jälkeisiä teoksia:τὰ μετὰ τὰ φυσικά,”ta meta ta fysika” (kreikan kielenmeta = 'jälkeen', eli ”(kirjat) jotka tulevat fysiikan (kirjojen) jälkeen”). Näissä teoksissa pohdittiin fysiikan perustaa ja kaikkeuden rakennetta. Aristoteles itse kutsui niitä ”ensimmäiseksi filosofiaksi”. Jo varhainaristoteeliset oppineet alkoivat kutsua näitä kirjoja nimelläμετὰφυσικά,Metafysiikka, perustuen kirjojen sijaintiinAndronikos Rhodoslaisen kokoamassa Aristoteleen teosten kokoelmassa.[2][7]
Metafysiikka on filosofianabstraktein ja yleisluontoisin osa-alue, ja sen todellisesta luonteesta ja alasta on kiistelty Aristoteleesta lähtien.[2] Perinteisesti on ajateltu, että metafysiikka pyrkii pääsemään pelkkien ihmisille ilmenevien seikkojen, havaintojen ja harhojen ”taakse” ja kertomaan perimmäisen totuuden asioista.[8] Jotta metafysiikka olisi lainkaan mahdollista, tämän todellisuuden perimmäisen luonteen olisi ainakin periaatteessa oltava ihmisen ymmärrettävissä, eli todellisuuden olisi oltava rakentunut siten, että se voitaisiin hahmottaa inhimilliselläloogisella ajattelukyvyllä. Tämä on metafysiikan ensimmäinen todistamaton perusoletus.[9]
FilosofiPeter van Inwagenin mukaan jokainen filosofian osa-alue nostaa esiin metafyysisiä kysymyksiä, ja niin metafysiikkaa ei voi katsoa täysin erillisiksi muista filosofian osa-alueista. Esimerkiksieettinen pohdiskelu oikeasta ja väärästä johtaa hänen mukaansa nopeasti erilaisiin metafyysisiin kysymyksiin.[10]
Metafyysisiksi kysymyksiksi on ajateltu esimerkiksi seuraavat:
Monet näistä kysymyksistä liittyvät todellisuuden yleiseen ongelmaan, joka koostuu kolmesta puolesta: illuusiot; todellisuus sellaisena, kuin se ilmenee havaitsijalle perustellusti; sekä todellisuus sellaisena kuin se on. Vastaavasti metafyysiset kannat ovat joissain tapauksissa seuraustatietoteoreettisista kannoista, toisin sanoen näkemyksistä sen suhteen, mitä voidaantietää taikäsittää.[11]
Metafyysikkojen tutkimia käsitteitä ovat muun muassaoliot jaominaisuudet;substanssit,kategoriat jauniversaalit;aika ja avaruus;kausaliteetti eli syy-seuraussuhde; samuus, muutos ja pysyvyys; sekämahdollisuus javälttämättömyys.[12][16][11]
Vaikka termi metafysiikka onkin peräisin Aristoteleen teosten järjestämisestä, ontologiaksi tai metafysiikaksi kutsuttu filosofian ala syntyi jo ennen Aristotelestaesisokraatikkojen ajattelussa.[2] Muun muassaParmenides katsoi, että olemassa olevien asioiden moninaisuus, muutos ja liike olivat vain yhden olemassa olevan ikuisen todellisuuden (”Oleva”) ilmentymää, ja kielsi, että kaikkeudessa tapahtuisi mitään muutosta.[17]Herakleitos taas oli täsmälleen päinvastaista mieltä pitämällä jatkuvaa muutosta todellisuuden perimmäisenä piirteenä.[18]
Platonin voidaan katsoa yhdistäneen Herakleitoksen ja Parmenideen ajattelun jakamalla todellisuuden kahteen tasoon, joista toinen edusti muuttuvuutta ja toinen muuttumattomuutta. Hänen metafysiikkansa ytimessä onideaoppi.[19] Aristoteleelle metafysiikka oli tiedettä ”olevasta olevana”, ennen kuin siihen lisätään minkäänerityistieteen alaan kuuluvia yksityiskohtia. Aristoteles käytti metafysiikasta myös nimityksiä ”ensimmäinen filosofia”, ”oppi ikuisesta ja liikkumattomasta” ja ”teologia”.[3] Samalla jako yleiseen ja erityiseen metafysiikkaan ilmeni jo hänellä; edellinen viittasi ontologiaan, kun jälkimmäinen sisälsi opin ”erillisistä korkeimmista substansseista”, tai jumalasta.[20]
Keskiajalla metafysiikka käsitettiin Aristotelesta tulkiten ”tieteeksi, joka käsittelee fysiikan taustalla olevia asioita”.[21] Eräs keskeisiä väittelynaiheita olikysymys universaaleista, jossa ajattelijat jakaantuivatrealisteihin,nominalisteihin jakonseptualisteihin. Teologiassa metafysiikkaa sovellettiin erityisestiJumalan olemassaolon todistuksissa.[2]
Uuden ajan alussa ranskalainenRené Descartes tarkoitti metafysiikalla perustotuuksia, jotka takasivat inhimillisen tiedon mahdollisuuden.[22]Christian Wolff, joka jatkoi keskiajan metafyysikonDuns Scotuksen ontologista perinnettä, ymmärsi metafysiikan opiksi, joka ”sisältää kaikki inhimillisen ymmärryksen periaatteet”.[23]
David Hume jaImmanuel Kant hyväksyivät metafysiikalle ainoastaan hyvin rajallisen osan filosofiassa, ja sanoivat, että tiedon ei tulisi pyrkiä etenemään havaintojen yli – paitsi Kantin tapauksessa tietoon näkyvän todellisuuden takana olevan olemassaolosta. Kant tarkoitti metafysiikalla sellaisia kysymyksiä, joihin tiede ei voi vastata.[24] Kantin mukaan metafysiikka on mahdollista vain ”transsendentaalisena” tieteenä, joka tutkii yleisiä inhimillisen ymmärryksen muotoja, eli tiedon käsitteellisiä ennakkoehtoja, jotka ovat ymmärryksen perusta.[25]
Auguste Comtenpositivismi katsoitieteellisen menetelmän ja koeteltavuuden korvaavan perinteisen metafyysisen ajattelun kokonaan. Myöhemmin positivismin perinnettä on jatkanut ennen kaikkealooginen empirismi. Se katsoi, että sellaiset väittämät, joita ei voi perustella analyyttisesti tai kokemusperäisesti, ovat mielettömiä, ja siksi myös metafysiikka tuli poistaa filosofiasta kokonaan.[26][27]
1950-luvulla nousi käsitys metafysiikan tehtävästä, jonka mukaan se tutkii niitä käsityksiä, joita ihmisillä on todellisuudesta. Tätä kutsutaandeskriptiiviseksi metafysiikaksi.[28] Muun muassaP. F. Strawson on asettanut tällaisen objektiivisuuteen pyrkivän metafysiikan eräiden aiempien filosofien, kuten Descartesin,Gottfried Leibnizin jaGeorge Berkeleyn, harjoittamaa ohjelmallista ja subjektiivista niin sanottuarevisionistista tainormatiivista metafysiikkaa vastaan.[29][25]
Vuosisadan loppupuolella metafysiikka sai laskukauden jälkeen uutta suosiota.[30] Nykyfilosofiankielifilosofisilla jalogiikan perusteisiin liittyvillä kiistoja on käsitelty metafysiikan näkökulmasta.[12]Analyyttisen filosofian puolella myös mielenfilosofia on suosittu tutkimuskohde. Uudempi metafysiikka on luonteeltaan melko teknistä ja soveltaa paljon muun muassamodaalilogiikkaa.[30]
Mannermaisen filosofian puolella metafysiikka on jatkanutMartin Heideggerin asettamista lähtökohdista. Hän kielsi metafysiikan perinteisen lähtökohdan, jossa se irtautuu konkreettisestaolemisesta, ja keskitti huomionsa niin sanottuunfundamentaaliontologiaan ajallis-avaruudellisessa todellisuudessa. Sen voi kuitenkin nähdä myös perinteisen metafysiikan loppuna.[31] Muun muassapostmodernistit jadekonstruktionistit ovat julistaneet kaiken filosofian ja erityisesti metafysiikan kuolemaa.[30]
Yleinen metafysiikka (lat.metaphysica generalis) eli ontologia tutkii olevaa olevana, eli olevaisen perimmäistä olemusta.[1] Se tutkii sitä, mitätyyppiä olevia asioita kaikkeudessa on ja minkälaisiasuhteita niiden välillä on. Tällaisena metafysiikan on sanottu olevan tutkimusta olevasta itsenään, ei olevasta sellaisena kuin se oikeasti ilmenee.[3]
Perinteisen metafysiikan mukaan oleva koostuuentiteeteistä, jotka voidaan jakaaluokkiin taikategorioihin. Tällaisia kategorioita ovat muun muassaoliot, niidenominaisuudet, niiden välisetsuhteet,tosiasiat,tapahtumat,joukot,lajit,propositiot,luvut jalait. Nämä luokat voidaan jakaa edelleen eri tavalla muun muassauniversaaleiksi (yleiskäsitteiksi) japartikulaareiksi (yksilöolioiksi), konkreettisiksi ja abstrakteiksi, materiaalisiksi ja ei-materiaalisiksi sekä episteemisiksi ja ei-episteemisiksi aliluokiksi.[32]
Substanssin ongelmaksi kutsutaan kysymystä, ovatko fyysiset kappaleet vain ominaisuuksiensa kokonaisuus, vai onko niillä erillinen substanssi,olemassaolo taiolemus, joka ”omistaa” nuo ominaisuudet.[33]
Universaalien ongelmaksi kutsutaan kysymystä, ovatko ominaisuudet ja suhteet (universaalit) olemassa itsenäisesti, riippumatta niistä yksilöolioista (partikulaareista), joiden ominaisuuksia ne ovat? Vai onko yleisiä ominaisuuksia olemassa lainkaan? Yleisten ominaisuuksien olemassaolon myöntävää kantaa kutsutaan(käsite)realismiksi ja ne kieltävää kantaanominalismiksi.[34] Aluetta lähellä ovat myösmatematiikan filosofian perinteiset kysymykset.[35]
Olion identiteetti, muutos ja identiteetin säilyminen ajassa muodostavat erään metafyysisen ongelman.[11] Metafysiikassa voidaan kysyä, mikä muodostaa jonkin kappaleen identiteetin, ja milloin voidaan sanoa, että fyysiset kappaleettulevat olemassa oleviksi tai milloin nelakkaavat olemasta olemassa. Eräs perinteinen identiteettiin ja muutokseen liittyvä ongelma on nimeltäänTheseuksen laiva.[36]
Oleva on metafysiikassa jaettu eri kategorioiden lisäksi myös eri modaliteetteihin eli olemisen tapoihin. Eri modaliteetteja ovatmahdollinen,välttämätön jakontingentti (mahdollinen, muttei välttämätön). Aristoteelisessa metafysiikassa puhuttiin näiden lisäksiaktuaalisuudesta ja potentiaalisuudesta.[37]
Modaliteetteihin liittyen metafysiikkaan kuuluu myös sen tutkiminen, millainen kaikkeus voisi tai olisi voinut olla. Tällöin puhutaanmahdollisten maailmojen tutkimisesta. Modaliteeteista mahdollinen voidaan määritellä sellaiseksi tosiasiaksi, joka on totta ainakin yhdessä mahdollisessa maailmassa, vaikka se ei olisikaan nykyinen maailmamme, ja välttämätön sellaiseksi tosiasiaksi, joka on totta kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Modaliteettien tutkimisessa voidaan hyödyntäämodaalilogiikkaa.[38]
Erityinen metafysiikka (lat.metaphysica specialis) tutkii erityisiä olevia ja niiden olemassaolon tapaa. Esimerkkejä erityisen metafysiikan kohteista ovataine jamieli (tai ”sielu”);aika ja avaruus;determinismi javapaa tahto;kosmologia jakosmogonia; sekäJumala.[3][5]
Näin erityisen metafysiikan osa-alueiksi voidaan lukea muun muassa seuraavat:
Varhaiselle luonnonfilosofialle aineen (hyle) eli materian luonne oli ongelma itsessään. Varhainen keskustelu aiheesta keskittyi yhden kaiken taustalla olevanprinsiipin eli periaatteen (arkhe) löytämiseen. EsimerkiksiThales esitti tällaiseksi periaatteeksi vettä,Anaksimenes ilmaa jaAnaksimandros apeironia (rajatonta massaa).Demokritos kannattiatomiteoriaa yli 2000 vuotta ennen kuin nykyaikainen tiede hyväksyi ajatuksen.[43]Aristoteles puolestaan katsoi, ettei aine itsessään ole substanssi. Uudella ajallaRené Descartesin jaIsaac Newtonin töiden myötä aine nähtiin passiivisena, vastakohtanaan aktiivisena nähdyt mielet ja voimat.Kvanttimekaniikan kehityksen myötä nykyisen tieteen käsityksellä aineen luonteesta on väitetty olevan vain vähän vastinkohtia aiemmassa aineen luonnetta koskevassa keskustelussa.[44]
Mielen luonne, sen suhde aineelliseen ruumiiseen ja yleensäkin sen paikka pohjimmiltaan fysikaaliseksi ymmärretyssä kaikkeudessa on eräs mielenfilosofian keskeisiä ongelmia.[45] 1600-luvullaRené Descartes ehdotti substanssin olevandualistista, eli mielen (taisielun) ja ruumiin olevan olennaisesti erilaisia. Tästä seurasi ongelma siitä, kuinka nämä kaksi ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tätä kutsutaanmielen ja ruumiin ongelmaksi.[46]Kartesiolaisen dualismin lisäksi aihetta on lähestytty kaksi perusainesta eli substanssia olettaen muun muassaokkasionalismissa, jonka mukaan välittäjänä toimii Jumala.[47] Nykyaikana substanssidualismi on suurimmaksi osaksi menettänyt kannatuksensa, vaikka se ei olekaan kokonaan hävinnyt.[46]
Toinen mielen ja ruumiin ongelmaan liittyvä lähestymistapa on ontologinenidealismi. Se on eräsmonistinen käsitys, eli sen mukaan on olemassa yksi yleinen perusaines eli substanssi. Idealismi katsoo, että tämä perusaines on mieli, ja aineellinen todellisuus on olemassa vain sen ilmiönä. Jotkut idealistit, kutenGeorge Berkeley, ovat katsoneet, että aineelliset oliot ovat olemassa vasta havaittuina.Saksalaiset idealistit, kutenJohan Gottlieb Fichte jaG. W. F. Hegel, ottivat lähtökohdakseenImmanuel Kantin ajattelun.[48] Idealismi on yleinen aihe myösitämaisessa filosofiassa, kutenintialaisessa ajattelussa.[49] Idealismiin liittyy läheisestipanpsykismi ja sen maltillisempi muotopaneksperientalismi, joiden mukaan kaikellaon mieli (tai: kokemuksia), sen sijaan että ne olisivat mielessä. Muun muassaAlfred North Whitehead on kannattanut paneksperientalismia.[50][51]
Viimeisen sadan vuoden ajan ontologiaa on hallinnutmaterialistinen monismi taifysikalismi, jonka mukaan todellisuus on oleellisesti aineellinen. Mielenfilosofiassa tämä tarkoittaa sitä, että mielen tilat ovat luonnonkehityksen kautta kehittyneen eliön tiloja, kuten aivotiloja.[46]Tyyppi-identiteettiteoria,esiintymäidentiteettiteoria (token-identiteettiteoria),funktionalismi,anomaalinen monismi,ominaisuusdualismi,epifenomenalismi jaemergentti materialismi ovat ainoastaan joitakin mielenfilosofisia selitysmalleja. Kaikki näistä kannoista eivät ole toisensa poissulkevia. Kantoja voidaan jaotellareduktiiviseen eli palauttavaan ja ei-reduktiiviseen fysikalismiin. Lisäksieliminatiivinen materialismi pyrkii palauttamisen sijasta poistamaan arkipsykologiset käsitteet kokonaan tieteellisestä keskustelusta.[45][46]
Neutraali monismi, joka on liitetty eri muodoissa muun muassaBaruch Spinozaan jaBertrand Russelliin, sijoittuu idealismin ja materialismin väliin. Sen mukaan olemassaolo koostuu yhdestä substanssista, joka ei ole sen enempää henkinen kuin aineellinenkaan, mutta jolla on sekä henkisiä että aineellisia puolia tai ominaisuuksia — se voidaan siis nähdä niin sanotunkaksoisaspektiteorian mukaisena.[52]
Aika jaavaruus voidaan nähdä myös metafyysisenä ongelmana.[11] Perinteinenrealistinen näkemys ontologiassa on, ettäaika jaavaruus ovat olemassa ihmismielen ulkopuolella.Idealistit puolestaan ovat katsoneet, että aika ja avaruus ovat vain mielen rakenteita, joiden avulla mieli järjestää havaintoja (kutenImmanuel Kantintranssendentaalinen idealismi),[53] tai että ne ovat muutoin epätodellisia (kutenGeorge Berkeleynsubjektiivinen idealismi).[54]
René Descartes jaGottfried Leibniz katsoivat, että avaruus on vain kehys, joka mahdollistaa aineellisten kappaleiden suhteellisen sijainnin ymmärtämisen; ilman aineellisia kappaleita sitä ei olisi. EsimerkiksiIsaac Newton puolestaan katsoi avaruuden olevan itsessään olemassa oleva, absoluuttinen ”säiliö”.[55][56][57] Käsitys avaruudensuhteellisuudesta tuli uudelleen vallitsevaksiAlbert Einsteinin jaErnst Machin töiden myötä.[58][59]
Absoluuttinen/suhteellinen ja realistinen/idealistinen -asetelmat soveltuvat avaruuden ohella myös aikaan, mutta ajan ”virtaaminen” muodostaa oman erityisen ongelmansa.[60] Antiikin aikana ajan virtaamisen kielsiParmenides,[61] ja uudempina aikoina sen on kieltänyt muun muassaJ. M. E. McTaggart artikkelissaan ”The Unreality of Time”.[62] Ajan virtaamiseen liittyy olioiden identiteetin säilymisen ongelma ajan kuluessa. Kaksi tähän liittyvää teoriaa ovat nimeltäänendurantismi japerdurantismi. Endurantistien mukaan koko olio on olemassa joka hetki historiansa läpi, ja se on joka hetkellä sama olio. Perdurantistien mukaan oliot ovat neliulotteisia entiteettejä, jotka koostuvat temporaalisten osien sarjoista, aivan kuten elokuva koostuu yksittäisistä kuvista.[63]
Toinen aikaan liittyvä filosofinen ongelma on ajan suunnan ongelma.[64]
Determinismillä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan kaikki tapahtumat, mukaan lukien ihmisen tietoisuuden tapahtumat ja toiminta, ovat edeltävien tapahtumiensyysuhteellisesti määräämiä katkeamattoman syy-seuraussuhteiden ketjun välityksellä. Sen mukaisesti mitäänihmeiden kaltaisia tapahtumia ei tapahdu. Eräs determinismin seuraus on, että se muodostaa vakavan haasteen vapaan tahdon olemassaololle. Vapaan tahdon ongelma on ongelma siitä, voivatko järjelliset toimijat määrätä omia tekojaan ja tekemiään päätöksiä.[11][65]
Vapaan tahdon ongelma on ongelma siitä, voivatko järjelliset toimijat määrätä omia tekojaan ja tekemiään päätöksiä.[65] Ongelma liittyy vapauden ja kausaliteetin suhteen tutkimiseen ja siihen kysymykseen, ovatko luonnonlait kausaalisesti deterministisiä. Jotkut filosofit, kuteninkompatibilismin kannattajat, katsovat determinismin ja vapaan tahdon sulkevan toisensa pois. Determinismiin uskovan olisi näin pidettävä vapaata tahtoa pelkkänä illuusiona (niin sanottu ”kova determinismi”). Toiset filosofit, joita kutsutaankompatibilisteiksi (tai niin sanottu ”pehmeä determinismi”), katsovat, että determinismi ja vapaa tahto voidaan sovittaa yhteen. Inkompatibilisteja, jotka hyväksyvät vapaan tahdon mutta hylkäävät determinismin, kutsutaanlibertarianisteiksi (jota ei terminä tule sekoittaa poliittiseen libertarianismiin elilibertarismiin).[11][66][67][68]
Nykyaikainenkosmologia tutkii kaikkeuttaluonnontieteellisin menetelmin, kun taas perinteinen metafyysinen kosmologia pyrkii tutkimaan ajan ja avaruuden luonnetta ja syntyä filosofisesti.[12][15]
- Inwagen, Paul van: Metaphysics. (Second Edition) Boulder, Colorado: Westview Press, 2002. ISBN 0-8133-9055-9 (englanniksi)
- Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4
- ↑abc”Metafysiikka”, Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004.
- ↑abcdeHamlyn, D. W.: Metaphysics, history of. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑abcdefJuti 2001, s. 13–15.
- ↑Lowe, E. J.: Ontology. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑abcCraig, Edward: Metaphysics The Routledge Encyclopedia of Philosophy. Routledge. (englanniksi)
- ↑Barrow, John D.: Cosmology, Theories California Institute of Technology. Viitattu 29.9.2010.
- ↑Turner, William: Metaphysics Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)
- ↑van Inwagen 2002, s. 3.
- ↑Juti 2001, s. 53.
- ↑van Inwagen 2002, s. 8.
- ↑abcdefghijkSosa, Ernest: ”Metaphysics, problems of”, teoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑abcdePihlström, Sami: Metafysiikka ei ole kevytfilosofiaa Helsingin Sanomat. 13.6.2001. Viitattu 27.9.2010.
- ↑Cline, Austin: What is Metaphysics? Philosophy of the Nature of Being, Existence, Reality About.com. Arkistoitu 15.9.2008. Viitattu 2.12.2008. (englanniksi)
- ↑Craig, William Lane: The Ultimate Question of Origins: God and the Beginning of the Universe leaderu.com. Viitattu 2.12.2008. (englanniksi)
- ↑abvan Inwagen 2002, s. 6.
- ↑Juti 2001.
- ↑Palmer, John: Parmenides The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
- ↑Graham, Daniel W.: Heraclitus The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 4.10.2010. (englanniksi)
- ↑Thesleff, Holger: Platon ja platonismi. TeoksessaKorkman, Petter & Yrjönsuuri, Mikko (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja, s. 36–38. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-708-0
- ↑Juti 2001, s. 17.
- ↑Metaphysics Online Etymology Dictionary. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)
- ↑Smith, Kurt: Descartes' Life and Works Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
- ↑Juti 2001, s. 20–21.
- ↑McCormick, Matt: Immanuel Kant (1724–1804) – Metaphysics The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
- ↑abJuti 2001, s. 22–25.
- ↑Bogen, James: Vienna Circle. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑Thornton, Stephen: Karl Popper Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 30.8.2007. (englanniksi)
- ↑Juti 2001, s. 376.
- ↑Wilson, Catherine: Revisionary metaphysics. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑abcLowe, E. J.: Metaphysics, opposition to. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑Juti 2001, s. 49–50.
- ↑Juti 2001, s. 144.
- ↑Juti 2001, s. 212–213.
- ↑Bigelow, John C.: Universals. TeoksessaCraig, Edward (toim.): The shorter Routledge encyclopedia of philosophy. London, New York: Routledge, 2005. ISBN 0-415-32495-5 (englanniksi)
- ↑Benacerraf, Paul & Putnam, Hilary: Philosophy of mathematics: Selected readings, s. 37. (2. painos) Cambridge: Cambridge University Press, 1983. ISBN 052129648X Teos Google Booksissa. (englanniksi)
- ↑Juti 2001, s. 224–228.
- ↑Juti 2001, s. 253.
- ↑Juti 2001, s. 255–266.
- ↑Kallio-Tamminen, Tarja: Mitä on luonnonfilosofia? (Puheenvuoro Tieteen päivillä 9.1.2003) Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 23.8.2007.
- ↑Jackson, Frank & Rey, Georges: Mind, philosophy of. TeoksessaCraig, Edward (toim.): The Shorter Routledge Encyclopedia of Philosophy. London, New York: Routledge, 2005. ISBN 0-415-32495-5 (englanniksi)
- ↑Flanagan, Owen: Mind, history of the philosophy of. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑TeoksessaLuomanen, Petri (toim.): ”Systemaattinen teologia”, Teologia: Johdatus tutkimukseen. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3456-0
- ↑Curd, Patricia: Presocratic Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
- ↑Shapere, Dudley: Matter. TeoksessaCraig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3
- ↑abKim, Jaegwon: ”Mind, problems of the philosophy of”. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑abcdKim, Jaegwon: ”Mind-body problem”. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑Lee, Sukjae: Occasionalism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
- ↑Sprigge, T. L. S.: Idealism.Craig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3
- ↑Dasgupta, Surendranath: Indian idealism. Cambridge: Cambridge University Press, 1969. (englanniksi)
- ↑Skrbina, David: Panpsychism The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
- ↑Skrbina, David: Panpsychism in the West, s. 21. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 2005. ISBN 0262195224 Teos Google Booksissa. (englanniksi)
- ↑Stubenberg, Leopold: Neutral Monism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
- ↑Gardner, Sebastian: Routledge Philosophy GuideBook to Kant and the Critique of Pure Reason, s. 57. (Routledge Philosophy GuideBooks) Taylor & Francis, 2002. ISBN 0203015487
- ↑Berman, David: Berkeley and Irish philosophy, s. 35. (Continuum studies in British philosophy) London: Continuum International Publishing Group, 2005. ISBN 0826485901 (englanniksi)
- ↑Slowik, Edward: Descartes' Physics: Space, Body, and Motion The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
- ↑Burnham, Douglas: Leibniz: Metaphysics The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.20.2010. (englanniksi)
- ↑Rynasiewicz, Robert: Newton's Views on Space, Time, and Motion The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 12.20.2010. (englanniksi)
- ↑Fanf, Lizhi Fang & Chu, Yaoquan: From Newton's laws to Einstein's theory of relativity, s. 3–8. Singapore: World Scientific, 1987. ISBN 9971978369 (englanniksi)
- ↑Norton, John: Einstein, the Hole Argument and the Reality of Space. TeoksessaForge, John: Measurement, realism, and objectivity: Essays on measurement in the social and physical sciences, s. 153. (Australasian studies in history and philosophy of science, 5) Springer: Springer, 1987. ISBN 902772542X Teos Google Booksissa. (englanniksi)
- ↑van Inwagen 2002, s. 58–69.
- ↑Hoy, Ronald C.: Parmenides' Complete Rejection of Time. The Journal of Philosophy, Nov., 1994, 91. vsk, nro 11, s. 573–598. Artikkelin verkkoversio.
- ↑Speaks, Jeff: McTaggart’s Proof of the Unreality of Time 3.9.2004. University of Notre Dame. Viitattu 12.20.2010. (englanniksi)
- ↑Loux, Michael J.: ”Endurantism and Perdurantism”, Metaphysics: Contemporary readings, s. 321–327. (Routledge contemporary readings in philosophy) Routledge, 2001. ISBN 0415261090 (englanniksi)
- ↑Juti 2001, s. 346–348.
- ↑abvan Inwagen 2002, s. 202–217.
- ↑Earle, William James: Introduction to philosophy, s. 113. New York: McGraw-Hill Professional, 1991. ISBN 0070187835 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑Honderich, Ted: ”Compatibilism and Incompatibilism”, A Theory of Determinism: The consequences of determinism, s. 83-119. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0198242832 Teos Google Booksissa. (englanniksi)
- ↑Yandell, Keith E.: Philosophy of religion: A contemporary introduction, s. 309–340. (Routledge contemporary introductions to philosophy, 5) London: Routledge, 1999. ISBN 0415132134 Teos Google Booksissa. (englanniksi)
- Kim, Jaegwon & Sosa, Ernest & Rosenkrantz, Gary S.: A companion to metaphysics. (Blackwell companions to philosophy. 2. painos) Wiley-Blackwell, 2009. ISBN 1405152982 (englanniksi)
- Le Poidevin, Robin: The Routledge companion to metaphysics. (Routledge philosophy companions) Routledge, 2009. ISBN 041539631X (englanniksi)
- Cohen, S. Marc: Aristotle's Metaphysics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- van Inwagen, Peter: Metaphysics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Sajama, Seppo & Aalto-Heinilä, Maija:Ensimmäinen filosofia: Johdatus metafysiikkaan. Joensuun yliopisto 2009. (PDF)
- Turner, William: Metaphysics Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
.jpg)
