Mestarien liiga (engl.UEFA Champions League) on Euroopan jalkapalloliittoUefan järjestämä vuosittainenjalkapallokilpailuEuroopan eri maiden korkeimpien sarjatasojen parhaimmille joukkueille. Mestarien liiga on Euroopan arvostetuin jalkapalloseurojen kilpailu, joka perustettiin vuonna 1992 korvaamaan entisenEuroopan cupin. Turnaus kestää syyskuusta toukokuuhun.[1]
Kilpailussa joukkueet pelaavat 36 joukkueen ligavaiheen, jossa kaikki joukkueet pelaavat kahdeksaa muuta joukkuetta vastaan. Joukkueet pelaavat neljä kotiottelua ja neljä vierasottelua.[2] Liigavaiheen kahdeksan parasta joukkuetta etenevät suoraan 16 parhaan pudotuspelivaiheeseen, kun taas sijoille 9–24 sijoittuneet pelaavat pudotuspelipaikasta kaksiosaisen otteluparin.[3]
Pudotuspeleissä 16 jäljellä olevaa joukkuetta kilpailee, kunnes voittaja kruunataan finaalissa. Kilpailuun osallistuminen määräytyy edellisen kauden liigasijoituksen perusteella, ja karsintakierrokset järjestetään ennen liigan alkua niille joukkueille, jotka eivät ole saaneet suoraa paikkaa.[1]
Kilpailussa on osallistunut yhteensä 154 eri seuraa.Real Madrid on menestynein joukkue 15 voitollaan. Kilpailun kaikkien aikojen paras maalintekijä on portugalilainenCristiano Ronaldo.[1]
Mestarien liigan voittaja edustaa Eurooppaaseurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailuissa. Aiemmin kilpailun voittaja osallistuiIntercontinental Cupiin. Voittaja pelaa myösUEFA Super Cupin. Liigan televisioinnista Suomessa vastasi Yle vuosina 1992–2018, jonka jälkeen oikeudet siirtyivät MTV Oy:lle. Nelonen jakoi lähetysoikeudet Ylen kanssa vuosina 1999-2007.[4][5]
Sarjat sijalla 16 ja siitä alaspäin saavat yhden paikan.
Liigan sijoitus UEFAn vertailussa myös määrää, kuinka monta joukkuetta liigasta pääsee suoraan lohkovaiheeseen sekä millä karsintakierroksella ne tulevat mukaan. Esimerkiksi listan kolmen parhaan liigan joukkueista kolme pääsee suoraan lohkovaiheeseen ja neljäs viimeiselle karsintakierrokselle, kun taas kaikkein heikoimmat sarjat saavat vain yhden joukkueen ennen varsinaisia kolmea karsintakierrosta pelattavalle esikarsintakierrokselle.
Kaikkien UEFAan kuuluvien maiden sarjavoittajat pääsevät vähintään karsimaan Mestarien liigaan, kun karsijanpaikka myönnettiin 2007 myösAndorralle jaSan Marinolle, joilla sitä ei aiemmin ollut.Liechtensteinista osanottajaa ei ole, koska maassa ei pelata lainkaan sarjaa, vaan ainoastaancup.
Kaudesta 2024/2025 alkaen kilpailumuodoksi tulee niin sanottusveitsiläiseen systeemiin löyhästi perustuva turnausjärjestelmä. Joukkueiden pistemäärät eivät kuitenkaan vaikuta paritukseen kuten todellisessa sveitsiläisessä turnauksessa.[6] Joukkueita on neljä enemmän kuin aikaisemmilla kausilla, ja kaikki 36 joukkuetta pelaavat yhdessä suuressa alkusarjalohkossa eli liigassa. Jokainen joukkue pelaa 8 ottelua eri vastustajia vastaan – 4 kotonaan, 4 vieraissa. Ennen arvontaa joukueet jaetaan neljään 9 joukkueen arvontalohkoihin. Jokainen joukkue saa vastustajakseen kaksi joukkuetta kustakin neljästä arvontalohkosta. Paikat arvontalohkoissa määräytyvät ennalta määriteltyjen rankingien mukaan, ja tarkoitus on, että jokainen joukkue pelaa yhtä monta peliä kaikentasoisia vastustajia vastaan.[7] Peliparit arvotaan tietokoneen avulla, koska muuten parien arpominen ei olisi mahdollista. Alkusarjan kahdeksan parasta joukkuetta jatkaa suoraan pudotuspeleihin, ja seuraavat kahdeksan paikkaa ratkaistaan sijoille 9–24 päätyneiden joukkueiden välisellä karsintakierroksella.[8] Kun 16 parasta joukkuetta on selvillä, kilpailu pelataan loppuun samanlaisena cup-turnauksena kuin aikaisemmillakin kausilla.[7]
Sarjassa pelasi ennen yhteensä 32 joukkuetta, jotka jaettiin kahdeksaan neljän joukkueen lohkoon. Lohkoissa pelattiin kaksinkertainen runkosarja, eli kuusi ottelua per joukkue. Jokainen joukkue pelasi kaksi kertaa toisiaan vastaan. Toisen ottelun kotikentällä ja toisen ottelun vieraskentällä. Kaksi parasta joukkuetta jatkoivat pudotuspelivaiheeseen. Kolmansiksi sijoittuneet joukkueet pääsivät mukaanEurooppa-liigan kolmannelle kierrokselle ja viimeisiksi sijoittuneet joukkueet putosivat pois.
16 joukkueen pudotuspelivaiheeseen päässeet joukkueet jaettiin pareihin arpomalla, jonka jälkeen pudotuspelit pelattiin finaaliin saakka cup-muotoisesti. Kukin pari pelaa keskenään kaksi ottelua (kotiottelu ja vierasottelu), joissa maalieron perusteella parempi joukkue pääsee jatkoon. Kauden 2020-21 jälkeen päätettiin, että vierasmaalisääntöä ei enää käytetä, vaanmaalieron ollessa tasan, ottelu jatkuu jatkoajalle, ja mahdollisesti rangaistuspotkukilpailuun.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaalaajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Merkinnän syy: puuttuu kokonaan itse Mestarien liigan historia, nyt vain Euroopan Cup
Mestarien liigaa on pelattu kaudesta 1992–1993 lähtien syksyllä alkavana ja yleensä toukokuussa päättyvänä. Mestarien liigan edeltäjä oli kaudesta 1955–1956 pelattuEuroopan Cup. Kilpailu aloitettiin kahdeksan joukkueen voimin, ja sitä laajennettiin sittemmin 16 seuran laajuiseksi.
Mestarien liigan luomisen taustalla oli etenkin maanosan suurseurojen halu lisätä keskinäisten ottelujen määrää. Toisaalta ne halusivat vähentää vanhassa cup-muotoisessa kilpailussa alati vaaninutta varhaisen putoamisen riskiä. Jotkut jalkapallon ystävät ovat arvostelleet liigaa liiallisesta kaupallisuudesta. Toisaalta on arvioitu, että ratkaisulla estettiin eurooppalaisten huippuseurojen siirtyminen pelkän ylikansallisen keskinäisen sarjan pelaamiseen, jolloin ne olisivat hylänneet kansallisiin jalkapallokilpailuihin osallistumisen.
1950-luvun alkuvuosina jalkapallon pelaaminen keinovalaistuksessa oli harvinaista herkkua. Kesällä 1953 ensimmäiset keinovalaisimet asennettiinWolverhampton Wanderersin kotistadionilleMolineuxille. Ensimmäistä kertaa keinovalaisua testattiin, kun Wolverhampton pelasi ystävyysottelunEtelä-Afrikan parhaista pelaajista koottua miehistöä vastaan. Seuraavina kuukausina Wolves pelasi ystävyysotteluiden sarjan kohdaten muita ulkomaalaisia seurajoukkueita: ensinargentiinalaisenRacing Clubin ja sen jälkeenMoskovan Spartakin sekäunkarilaisenHonvédin. Viimeksi mainitun ottelunBBC televisioi suorana lähetyksenä. Honvedin joukkueessa oli monia unkarilaisia jalkapalloilijoita, jotka olivat kahdesti nöyryyttäneetEnglannin maajoukkuetta.
Wolves voitti ottelun 3–2, ja tämän johdosta heidän managerinsaStan Cullis julisti joukkueensa olevan maailman mestareita. Tämä oli viimeinen kiihokeL’Équipe-lehden toimittajalleGabriel Hanot’lle, joka oli jo pitkän aikaa kampanjoinut keinovalaistuksessa pelattavasta eurooppalaisten seurajoukkueiden turnauksesta.
»Ennen kuin julistamme Wolverhamptonin olevan voittamaton, antaa heidän mennä Moskovaan ja Budapestiin. On myös muita kansainvälisesti nimekkäitä joukkueita: AC Milan ja Real Madrid nimetäkseni kaksi. Seurajoukkueiden maailman-, tai ainakin Euroopanmestaruusturnaus – isompi, mielekkäämpi ja kunniakkaampi kuin Mitropa Cup ja aidompi kuin maajoukkueiden kilpailu – pitäisi järjestää.» (Gabriel Hanot)
Keväällä1955 UEFA päättikin Hanot’n haaveileman kaltaisen seurajoukkueiden kilpailun järjestämisestä seuraavalla kaudella.
Ensimmäiset viisi Euroopan cupia olivatReal Madridin suvereenia hallintaa. 1950-luvun lopullaManchester United ja jotkinItalian joukkueet kykenivät hieman panemaan kapuloita "kuninkaallisten" rattaisiin, mutta vuoden1958Münchenin lento-onnettomuus sekä Realin vallankumouksellinen pelityyli takasivat sen, ettei heille löytynyt kunnon vastusta missään vaiheessa.
Real Madridin ylivoiman aikakausi kulminoitui vuonna 1960Glasgow’nHampden Parkilla pelattuun Euroopan cupin loppuotteluun, jossa Real Madrid voittiEintracht Frankfurtin numeroin 7–3 BBC:n ja muiden Euroopan televisioyhtiöiden kameroiden sekä 135 000 paikalla olleen katsojan edessä.
1961–1966 – Benfica, Milan, Internazionale ja Real Madrid
Real Madridin taival päättyi Euroopan cupissa 1961 ensimmäiselle kierrokselle heidän hävittyään veriviholliselleenBarcelonalle. Barça etenikin ainaBerninWankdorf Stadionilla pelattuun loppuotteluun saakka, jossa se kuitenkin hävisilissabonilaiselleBenficalle maalein 3–2. Seuraavalla kaudellamosambikilaisenMario Colunan kipparoima ja "Mustan helmen",Eusébion riveihinsä saanut Benfica uusi Euroopan cup -voittonsa kukistamallaAmsterdamin olympiastadionilla pelatussa finaalissa Real Madridin 5–3.
Benfica pääsi loppuotteluun myös seuraavana vuonna, mutta hävisiMilanille maalein 2–1. Seuraavina kahtena vuotena voiton vei toinenmilanolainen joukkueInternazionale, joka vuosina 1964 ja 1965 peittosi loppuotteluissa Real Madridin ja Benfican. Vuoden 1965 Euroopan cup on kuitenkin jäänyt enemmän historiaan Interin 3–0-kotivoittoonLiverpoolia vastaan päättyneestä välieräottelusta ja sen ympärillä liikkuneista lahjontaepäilyistä.
Interin voittokulku päättyi vuoden 1966 välierissä sen hävittyä Real Madridille, joka otti jo historiansa kuudennen Euroopan cupin voiton kukistettuaanBrysselissä pelatussa loppuottelussabelgradilaisenPartizanin numeroin 2–1. Tällä kertaa Realin kokoonpano koostui täysin espanjalaisista pelaajista, kun vielä 1950-luvun taianomaisessa joukkueessa oli pelannut ulkomaalaisia tähtiä kutenAlfredo Di Stéfano jaFerenc Puskás. Ainoa pelaaja, joka oli ollut voittamassa kaikkia kuutta Euroopan cup -mestaruutta, oliFrancisco Gento.
Vuonna 1967Celticista tuli kokoBritteinsaarten ensimmäinen Euroopan cupin voittaja, kun se voitti Lissabonin läheisyydessä sijaitsevallaEstádio Nacionalilla pelatussa loppuottelussa Interin lukemin 2–1 kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti. Huomionarvoista on, että kaikki Celticin joukkueen, joka myöhemmin tunnettiin nimelläLisbon Lions (”Lissabonin leijonat”), pelaajat olivat syntyneet korkeintaan 40 kilometrin päässä seuran kotistadionilta Glasgow’nCeltic Parkilta.
Vuonna 1968 Manchester Unitedista tuli ensimmäinen Euroopan cupin voittanutenglantilaisjoukkue, kun se voittiLontoonWembleyllä Benficaa vastaan pelatun jatkoajalle menneen loppuottelun numeroin 4–1. Vaikka Manchester United tekikin jatkoajalla kolme maalia, olisi Benfica voittanut ottelun ellei Eusebio olisi tuhrinut avopaikkaa aivan varsinaisen peliajan viime sekunneilla.
Ajax oli eurokentillä voittamaton joukkue, kunnes aiemmin Michelsin siirryttyä Barcelonaan vuonna1973 Cruijff seurasi perässä. Myöhemmin miehistöltään vanhentunut Ajax menetti riveistään vielä Neeskensin.
Ajaxin jälkeen 1970-luvun puolivälin paikkeilla Euroopan ykkösseurajoukkueen paikan ottibaijerilainenBayern München. Bayern voitti Euroopan cupin kolmesti peräkkäin. Loppuotteluissa kaatuivatAtlético Madrid (uusintaottelussa),Leeds jaSaint-Étienne. Miehistössä pelasivat muiden muassaFranz Beckenbauer,Sepp Maier,Gerd Müller,Uli Hoeness sekäPaul Breitner. Bayern oli kehittänyttotaalisesta jalkapallosta oman, kurinalaisemman ja kovemman versionsa.Nämä jäivätkin Bayernin viimeisiksi voitoiksi Euroopan cupissa.
Vuosien 1977–1984 kahdeksasta Euroopan cupista peräti seitsemän meni englantilaisjoukkueille. Vuonna 1977 Liverpool aloitti englantilaisten seurajoukkueiden kuuden vuoden mittaisen voittokulun. 1977 Liverpool voitti finaalissaBorussia Mönchengladbachin, ja toisti temppunsa myös seuraavana vuonna voittaen loppuottelussa tällä kertaaBelgian mestarinClub Bruggen.
Vuonna 1979 Liverpool hävisi Euroopan cupin ensimmäisellä kierroksella toiselle englantilaisjoukkuelleNottingham Forestille, joka selvitti tiensä perätiMünchenin olympiastadionilla pelattuun loppuotteluun. Finaalissa vastaan asettuiMalmö, joka joutui taipumaan Nottinghamille maalein 1–0. Liverpoolin tapaan Nottingham uusi Euroopan Cup -mestaruutensa seuraavana vuonna voittamallaMadridinSantiago Bernabéulla pelatussa finaalikamppailussahampurilaisenHamburgin.
Vuonna 1981 Liverpool teki paluun eurokenttien huippukastiin voittamallaPariisissa pelatussa loppuottelussa Real Madridin. Voitto oli Liverpoolin Euroopan cup -historian kolmas. Seuraavana vuonna englantilaisjoukkueiden voittokulkua jatkoiAston Villa, joka peittosiRotterdamissa pelatussa loppuottelussa Bayern Münchenin.
Vuonna 1983 käytiin seitsemään vuoteen ensimmäinen Euroopan cupin finaali, jossa kumpikaan joukkueista ei ollut Englannista. Hamburg voitti Juventuksen 1–0. Seuraavana vuonna Liverpool palasi kuitenkin jälleen entistä kovempana, ja vei cupin nimiinsä rangaistuslaukauskilpailulla ratkaistussa finaalissaRomaa vastaan joukkueen kotistadionillaStadio Olimpicolla.
Vuonna 1985 BrysselinHeysel-stadionilla pelatussa loppuottelussa kohtasivat Juventus ja Liverpool. Juventus voitti ottelun maalein 1–0, mutta suurin huomio kiinnittyi 39 ihmisen hengen vaatineeseen mellakkaan, joka alkoi Liverpoolin fanaattisten kannattajien hyökättyä Juventus-fanien kimppuun. Tämän seurauksena englantilaisjoukkueet suljettiin eurocup-peleistä viideksi vuodeksi, ja Liverpool kuuden vuoden ajaksi. (Katso:Heysel-stadionin onnettomuus) Britanniasta olivat mukana siis vain skotlantilaiset, walesilaiset ja pohjoisirlantilaiset seurat.
Kun lähes koko vuosikymmenen Euroopan seurajoukkueiden kilpailuja hallinneet englantilaisjoukkueet olivat pannassa, uudistuivat voimasuhteet eurokentillä täydellisesti ja huipulla puhalsivat uudet, raikkaat tuulet.
Vuoden 1986 loppuottelussa kohtasivatSteaua BukarestRomaniasta ja Barcelona.Sánchez PizjuánillaSevillassa pelatun, varsinaisen peliajan jälkeen maalittomaan tasapeliin päättyneen kamppailun vei rangaistuspotkukilpailussa nimiinsä Steaua.
Vuonna 1987 Porto voitti cupin ensimmäisenä portugalilaisjoukkueena yli 25 vuoteen. Finaalissa kaatui Bayern München maalein 2–1. Seuraavana vuonna finaalissa olivat vastakkainPSV jaBenfica. Ratkaisu venyi jälleen rangaistuspotkukilpailuun, jonka voitti PSV.
1989–1992 – Milan, Belgradin Punainen Tähti ja Barcelona
20 vuoden tauon jälkeen Euroopan cupin voittajaksi palasi Milan, joka kaatoi Steaua Bukarestin BarcelonanCamp Noulla lukemin 4–0. Milan uusi cup-voittonsa myös seuraavalla kaudella, jolloin finaalissa kaatui Benfica. Vuoden 1991Punaisen Tähden jaMarseillen välinen loppuottelu päättyi jälleen maalittomaan tasapeliin. Rangaistuspotkukilpailussa voiton vei jugoslavialaisjoukkue, vain vähän ennen kuin liittovaltio alkoi hajota pienemmiksi valtioiksi. Samalle kaudelle englantilaisjoukkueiden viiden vuoden panna oli umpeutunut, mutta hallitseva Englannin liigan mestari Liverpool ei voinut osallistua kilpailuun sille erityisesti asetetun lisärangaistuksen (yksi vuosi) vuoksi.
Viimeinen Euroopan cup pelattiin kaudella 1991–1992. Wembleyllä pelatussa loppuottelussa Barcelona voitti jatkoajallaSampdorian 1–0.
Kaudeksi 1992–1993 Euroopan seurajoukkueiden korkeimman kilpailun pelisysteemi muutettiin radikaalisti siten, että ennen varsinaista cup-muotoista vaihetta pelataan lohkovaihe. Myös kilpailun nimi muutettiin Mestarien liigaksi.
Vuonna 2010 loppuottelu pelattiin ensimmäisen kerran lauantaina, kun finaalipäivä siihen asti oli ollut keskiviikko.[9]
Turnauksen historian aikana loppuottelu on pelattu yhteensä kahdeksan kertaa samasta maasta tulevien joukkueiden välillä: espanjalaisten välillä vuosina 2000, 2014 ja 2016, italialaisten vuonna 2003, englantilaisten vuonna 2008, 2019 ja 2021 ja saksalaisten vuonna 2013.[10]
.svg)
.svg)
