Mesipistiäisiä esiintyy kautta maailman. Niitä tunnetaan noin 20 000 lajia,[3] joista Suomessa elää 235.[2] Useat mesipistiäislajit ovat yksineläjiä eli erakkoja. Hunajamehiläiset sen sijaan muodostavat suuria ja hyvin järjestäytyneitä yhdyskuntia, jonka jäsenet ovat lähisukulaisia keskenään. Näiden lajien sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja poikkeuksellista koko eläinkunnassa.[3]
Ihmiselle tutuin mesipistiäinen ontarhamehiläinen (Apis mellifera). Se elää parvissa ja sitä käytetään mehiläistuotteiden kutenhunajan tuotantoon.[4] Myöskimalaiset ovat mesipistiäisiä.
Mesipistiäiset kehittyivätampiaisten edeltäjistä, jotkakukkakasvien synnyn myötä noin 100 miljoonaa vuotta sitten siirtyivät käyttämään kasviensiitepölyä proteiinin lähteenään.[3]
Ampiaisiin verrattuna mesipistiäiset ovat yleensä rakenteeltaan tukevampia sekä karvaisempia. Jotkin lajit ovat kuitenkin ampiaisten tapaan hoikkia ja vähäkarvaisia, joskus jopa samanvärisiä kuin ampiaiset.[5]
Pienimmät mesipistiäislajit ovat pituudeltaan alle 2 millimetriä.[6] Maailman suurin mesipistiäinen onMalaijien saaristossa eläväMegachile pluto, joka kasvaa 39 millimetrin pituiseksi.[7][8]
Monen mesipistiäislajin naaraalla on myrkkypistin, jota mesipistiäinen käyttää puolustautuakseen.Maamehiläisten,vatsaharjamehiläisten jaaitomehiläisten monilla lajeilla pistin on vaatimaton tai puuttuu kokonaan.[9]
Mesipistiäisten selkein ero lähes kaikkiin ampiaisiin on se, että mesipistiäiset tarvitsevat kukkien siitepölyä saadakseenproteiinia toukkiensa ravinnoksi, eivätkä ne syö hyönteisiä tai hämähäkkieläimiä kuten ampiaiset. Tähän poikkeus on eräs mesipistiäistenTrigona-suvun laji, joka ruokkii toukkaansa raadoilla.[5]
Hunajamehiläisiä ja kennoja, joissa on munia ja toukkia.
Mesipistiäinen kehittyy munasta toukkavaiheen ja kotelovaiheen kautta aikuiseksi yksilöksi. Lähes kaikkien mesipistiäislajien muna on valkoinen, pitkulainen ja hiukan kaareva. Mesipistiäinen laskee munansa yleensä sen ruoan päälle, jota toukan on tarkoitus syödä. Jotkin lajit kuitenkin ruokkivat aktiivisesti toukkiaan, jolloin munan sijoituksella ruokaan nähden ei ole väliä. Yhdyskuntamehiläisten munat ovat pieniä ja erakkomehiläisten munat suuria. EräänXylocopa-lajin muna on mahdollisesti koko hyönteismaailman suurin, jopa 16,5 millimetriä eli puolet mesipistiäisen omasta pituudesta.[10]
Jotkin mesipistiäislajit tekevät pesänsä maan alle, toiset korkealle puihin, ja jotkin ihmisten taloihin.[3] Jotkin mesipistiäislajit ovatloisia, jotka ryöstävät toisilta yksilöiltä pesän, elävät toisten lajien rakentamissa pesissä, tai jättävät munansa toisten lajien kasvatettavaksi.[11]
Puunkolossa pesivä verhoilijamehiläinen.
Erakkomehiläinen rakentaa oman pesänsä ja ruokkii itse omat jälkeläisensä. Se voi kaivaa pesänsä esimerkiksi maahan muiden pesien viereen. Yhdyskuntamehiläiset elävät pesässä muiden yksilöiden kanssa.Aitososiaaliseen yhdyskuntaan kuuluu yleensä työläisiä sekä yksi kuningatar, joka hoitaa munimisen ja on usein kaikkien työläisten äiti. Kuningatar on monilla lajeilla suurikokoisempi kuin työläiset. Joidenkin lajien yhdyskunnat eivät ole aitososiaalisia, vaan ne muodostuvat samasta sukupolvesta, usein sisaruksista. Joissain mesipistiäisyhdyskunnissa ei ole minkäänlaista työnjakoa, vaan kaikki jäsenet toimivat samalla tavalla.[12]
Mesipistiäislajien sukupuolikäyttäytyminen vaihtelee lajien välillä runsaasti. Joidenkin lajien naaras parittelee vain kerran, toisten lajien naaraat useita kertoja. Useimpien lajien urokset pystyvät parittelemaan useasti.[13]
Hunajamehiläiset tuottavat muun muassa hunajaa ja mehiläisvahaa, minkä vuoksi ihminen kasvattaa niitä hyötyeläimenä. Mesipistiäiset ovat välttämättömiä hedelmien ja vihannesten pölyttäjiä kuljettaessaan siitepölyä kukasta kukkaan.[3]
