Menora (hepr.מנורה) onjuutalaisten käyttämä seitsenhaarainen kynttelikkö. Se on vanha juutalaisuuden symboli, jota käytettiin ensimmäisen ja toisen temppelin rituaaleissa.[1] Temppelin menoran kadottua menora säilyi yleisenä kuva-aiheena, ja nykyisin se on muun muassaIsraelin vaakunassa.
Raamatussa menora esitellääntoisessa Mooseksen kirjassa (25:31–40). Jumala kuvailee menoranMoosekselleSiinainvuorella tarkkaan ja kertoo, että kynttelikkö pitää valmistaa yhdestä kultakimpaleesta.[1] Kuvauksen mukaan menorassa on maljaan päättyvä keskusvarsi, josta haarautuu kuusi ruokoa (hepr.qaneh).[2] Tekstissä ei kerrota, kuinka monta haaraa tai lamppua alkuperäisessä menorassa oli. Noihin aikoihin Lähi-idässä oli tavallista, että kynttilänjalassa ei ollut haaroja, vaan vain yksi lamppuvarsi, jonka yläosasta haarautui alaspäin ryhmä terälehtimäisiä koristeita.[3]
Ensimmäisen menoran valmisti Mooseksen kirjan mukaan käsityöläinen nimeltä Bezalel. Menora sijoitettiin aluksi juutalaisten mukanaan kantamaantabernaakkeliin. Sen jälkeen se ilmeisesti siirrettiinSalomon temppelin pyhäkköön.[1]
Tabernaakkeliteltassa menoran, yhden pyhistä astioista, paikka oli pöytää vastapäätä teltan eteläosassa keskellä verhon edessä. Salomon temppelissä oli Raamatun mukaan kymmenen koristeltua lampunjalkaa, joilla suuri sali valaistiin kulttitoimituksissa. Temppeliin oletetaan sijoitetun myös tabernaakkelin menora, mutta sen tarkkaa sijaintia ei Raamatussa kerrota.[4]
Tabernaakkelin menoran lampussa pidettiin tuli vain yön ajan. Salomon temppelissä papit sytyttivät lamppuun valon päivittäisissä rituaaleissa, iltaisin ja aamuisin. Yön läpi palanut menora puhdistettiin joka aamu, ja siihen lisättiin öljyä.[5]
Ensimmäisessä menorassa oli mahdollisesti vain yksi lamppu. Varhaisin maininta menorasta, jossa on seitsemän lamppua, onSakarjan kirjasta 500-luvulta eaa. Tässäkään kuvauksessa ei vielä puhuta kynttelikön seitsemästä haarasta, vaan yhdestä maljasta ja seitsemästä lampusta.[6]
Ensimmäistä temppeliä seuranneessatoisessa temppelissä oli vain yksi menora. KunAntiokhos IV Epifanes oli vuonna 169 eaa. häpäissyt temppelin ja ryöstänyt menoran, kapinajohtajaJuudas Makkabi valmistutti sen tilalle uuden.[1] Varhaisimmat maininnat seitsenhaaraisesta menorasta löytyvät vasta ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. peräisin olevista kirjoituksista, jotka kertovat häpäistyn Jerusalemin temppelin uudelleen pyhittämisestä.[7]
Herodeksen teettämien laajennusten jälkeen menora oli sijoitettu toisessa temppelissä pöydän ja suitsukealttarin kanssa pyhäkköön, joka sijaitsikaikkeinpyhimmän edessä. Vuotuisinapesahina,šavuotina jasukkotina menora kannettiin temppelin pihalle ihmisten nähtäväksi.[8]
Raamatun jaMišnan mukaan seitsenhaaraisessa menorassa pidettiin päivisin palamassa vain yhtä lamppua, mutta historioitsijaJosephuksen mukaan kolmea. Tärkeissä rituaaleissa sytytettiin kaikki seitsemän lamppua.[9]
Roomalaiset veivät toisen temppelin menoran mukanaan hävitettyään temppelin vuonna 70 jaa. He esittelivät menoraa voitonmarssissaan, joka on kuvattuTituksen riemukaareen Roomassa.[1] KeisariVespasianus sijoitti Jerusalemin menoran uuteenRauhan temppeliin. Mitä menoralle sen jälkeen tapahtui, ei tiedetä varmasti. Joidenkin lähteiden ja kertomusten mukaanvandaalit veivät ”juutalaisten aarteet” ryöstämästään Roomasta vuonna 455Karthagoon, mistä ne vietiinBelisariuksen voitonkulkueen mukanaKonstantinopoliin vuonna 534. KeisariJustinianus lähetti aarteet sen jälkeen Jerusalemiin, ja ne joutuivat persialaisten tai arabien käsiin 600-luvulla.[10]
Toisen temppelin tuhon jälkeen juutalaiset kielsivät uuden menoran valmistamisen. Seitsenhaaraisia menoroita ei enää valmistettukaan, vaan menoroista tehtiin kuusihaaraisia. Nykyaikana seitsenhaaraiset menorat ovat jälleen yleistyneet.[11]
Seitsenhaaraisesta menorasta tuli temppelin tuhon jälkeen juutalaisuuden symboli sekä yleinen kuva-aihe haudoissa ja synagogissa. Ajan myötäDaavidin tähti korvasi menoran juutalaisuuden tärkeimpänä symbolina.Sionistit ottivat menoran symbolikseen 1800-luvulla, ja menora onkin nykyisin kuvattu 1940-luvulla itsenäistyneenIsraelin vaakunassa.[1]
Synagogassa menoraa symboloi nykyisinner tamid -lamppu, jossa on ikuinen tuli.[11]
Luku seitsemän oli antiikin aikoina pyhä luku, ja seitsemän on aina ollut merkittävä luku myös juutalaisuudessa. Viikossa on seitsemän päivää, joten joka viikonpäivänä sytytettiin yksi menoran lampuista, jasapattina kaikissa lampuissa oli valo.[12]
Menora symboloi monia asioita. Sakarjan kirjassa (4:10) menoran seitsemän lampun sanotaan olevan ”Herran silmät, jotka tarkkaavat koko maata”. Joidenkin tutkijoiden mukaan menoran seitsemän lamppua edustavat seitsemää planeettaa eli paljain silmin näkyvääaurinkokunnan kappaletta.Filonin mukaan menoran runko edustaaAurinkoa, haarat jokaisen vuodenajan kolmea kuukautta ja lamput tähtiä. Joidenkin mukaan menoran seitsemän haaraa symboloivat planeettoja, lamppujen valo edustaa Jumalan valoa ja koko kynttelikkö on Jumalan kuva tai symboli.[12]
Menoraa on kutsuttu myös esimerkiksimessiaaniseksi symboliksi. Joillekin menora onelämän puun vastine. Joidenkin tutkijoiden mukaan menora symbolisoi valoa, tietoa ja ikuisuutta. Yhteishautausmailla menora on toiminut juutalaisten hautojen merkkinä erotuksena kristittyjen haudoista. Nykyisin menora edustaa juutalaisuuttaIsraelin vaakunassa.[13]
Kahdeksanpäiväisessähanukkajuhlassa käytetään yhdeksänhaaraista menoraa. Alun perin hanukkalamppuja ei aseteltu alkuperäisen menoran näköiseen kynttelikköön. Vasta uudella ajalla, kun maallistuneet juutalaiset alkoivat valmistaa omaan käyttöönsä seitsenhaaraisia menoroita, alkoivat uskonnolliset juutalaiset käyttää samaa muotoa hanukkamenoroissa.[14]
